Tuosta kolinasta. IC:stä ei miulla mittään kokemusta (tai 16-vuotiaana kerran kokkeilin viitisen kilometriä, jäykkä oli taipumaan kurviin mutta suoraan meni ittestään muistin mukkaan), mutta kahenlaisia kokemuksia 350 kakspyttyjaavan kolinasta.
Melko pian entisöinnin jälkeen ajoin Jyväskylän rantaväylällä, kun alko sellanen helinä kuulua, että luulin että siihen paikkaan leviää jostain, männänrengas poikki tai yläpää aivan yhtäkkiä suurilla välyksillä. Pysäytin tienpenkalle ja aloin katteleen. Se luistin kannen iso mutteri mikä jaavassa kiristää alumiinisen kaasarin kopan konetta vasten, oli löystynny. Ja se iso alumiinikoppa helis konetta vasten... sen ison vesijohtopihdeille tehdyn mutterin sai käsineen senverran kiinni että helinä lakkas.
Toinen kokemus on ko kurvasin Ranualla - Leviltä tulossa ja Jyväskyllään tavoitteena kottiin yöksi ja iteksein reissussa - risteyksestä ja lähin kiihyttään, niin kone kiihyttäessä selvästi kolisi. Eikä ollu kiinnileikkaavan kalinaa vaan laakerivian kolinaa se. Pysäytin ja kuin oljenkorteen tarttuen yritin ettiä löysällä olevaa peltiä tai muuta resonanssilähdettä. Ei löytynyt. Jatkoin matkaa, välillä aina toistaen tuon rukoushetken äänen aiheuttajaa etsien. Ja kolina paheni koko ajan. Puolangasta ja Paltamosta muistaakseni kattelin yösijaa, en löytänyt. Kajjjaaniin asti sinnittelin, sitten jo tiesin metelistä, että alapään laakeri on, eikä varmasti vie Jyväskyllään asti, ei kannata leväyttää niin pitkälle, että rulla kääntyy poikittain ja tuhoaa muuta ja paljon. Kajaanista sain keskustan hotellista yösijan. Mistä seuras mitä seuras. Mutta seuraavana aamuna etin yhen nuoruuventutun yhteystiijot (yli 20 vuotta oli ko viimeeksi oltiin tavattu, jostain ihmeestä tiesin hänen päätyneen kajjjaaniin), sain pyörän ja ajokamppeet hänen pihavajaansa kilometrin päässä hotellista ja kyyvin asemalle. Junalla kottiin ja seuraavana päivänä jaavaa hakemaan kärri perässä. Nuoruuventutun luona sain emäntänsä keittämät kahvit, kävin yhessä toisessakin kyläpaikassa, mutta ei siitä sen enempää, ja sitte Volvolla jaava kärrissä kohti kotia. Kotimatkalla vastaantulevaan tutka-autoon satasen rajotuksessa 99 mitattuna. Ja tonnin maksu (markka aikaa, kirpasi silti...) ko oli se kärri. Ja sitä seuraavana päivänä keventynein pussein jaavaa osiksi. Mihin vaiheeseen se sitte muutamaksi kuukaudeksi jäikin. Mutta ite rässäsin akselin auki ja kassaan uusilla laakereilla ja tapeilla (jaavassa ulkokooli on vaihettava, ei tarvia kankia vaihtaa) ja kovan miettimisen ja opettelun jälkeen sain melko suoraksikin akselin - kakspyttysen akselia en ollut sitä ennen aukaissut enkä edes nähnyt auki ja kasaan rässättävän.
Toivotaan että Martin issikassa kalisija ei oo alapään laakeri. Tai jos on niin älä aja ylinopeutta hakureissulla äläkä eksy joron jälille. Tai no...
jaakkovaakko