Sitä minä vaan että miten se volvon kone mukamas olisi voinut olla niin ylimaallisen kestävä ? Samanlaisista materiaaleista ja samoilla menetelimillä se oli tehty kuin muutkin aikansa moottorit, ja volvo itse yrityksenä oli lähinnä nyrkkipaja jos vertaa esim, suunnittelun ja tuotekehityksen resursseja ns "oikeisiin" autonvalmistajiin, ja totuus on tietysti etteivät ne sen parempia olleetkaan, jos eivät huonompiakaan, tekniikassa volvo luotti ylksinkertaisiin, koettuihin ja osin vanhanaikaisiinkin ratkaisuihin, mikä varmaan oli ihan viisasta pienelle ja suhteellisen vaatimattomilla resursseilla toimivalle valmistajalle, 70-luvun "enegiakriisin" aikoihin volvon mainospuoli oli helisemässä ruotsalaismerkin kovan bensankulutuksen vuoksi, sitä puolusteltiin mm, sillä että auto on sitä turvallisempi mitä enemmän se kuluttaa bensaa.... 
Tosiasiassahan oli kyse vain moottorin ja voimansiirtolinjan vanhanaikaisesta tekniikasta sekä huonosta korisuunnittelusta ( paino ja aerodynamiikka).
No esmes vaikka suhteellisen matala viritysaste tilavuuteen nähden, isot runko- ja veivilaakerit, perinteiset ratkaisut muutenkin (rauta ei oo rumaa => painoa ja hintaa tulee tietysti), huolellinen valmistus (suomalaisten asentajien toimesta

) ja muu varman päälle mitoitus. "Oikeat" valmistajat pyrkivät taasen optimoimaan rosessejaan joten nipsaistiin gramma sieltä, toinen täältä, työvaihe tuolta...
Kai se joku luupäätatsuni tai korolla oli kevyt ja taloudellinen mutta kolarissa suojavaikutus sama kuin päähän vedetyllä paperipussilla.
Lisäksi Volvossa oli lämmityslaite ja tilaakin vähän toiseen malliin, turvavyöt, 2-piirijarrut ensimmäisten joukossa jne. Petaaleita pystyi käyttämään miästen koon lapikas jalassa ja lämppäriä ja muita vipstaakeja hanskat kädessä. Kajuuttaan mahtuu istumaan karvalakki päässä

Pyärät sitä kokoa että pääsi lumella ja jäällä eteenpäin jne.
Ei se tietysti tingeltangel-muotoilun ja muiden himmelien perään oleviin niin vedonnut

Itte olen enempi perinteisten ratkaisujen kannalla, nuo ylläolevat koskevat paljon sitä toistakin ruotsalaismerkkiä, jonka vanhempi kalusto on minulle erityisen läheistä.