IC:tä laitellessa on saanut opetella ja oppia monenmoista. Yksi sellainen tärkeä seikka, joka ei vain ole vielä kunnolla uponnut kaaliin, on se, että ei pidä laittaa pyörää jos ei hommat huvita. Hauskaahan sen pitää olla ja etenkin kokemattomalla laittajalla työn jälki kärsii jos siitä ei nauti. Kannattaa siis jättää mieluummin hommat seuraavaan päivään kuin tapella se kone kasaan puoliväkisin vielä saman illan aikana. Sain taas yhden todistuksen tästä. Eilen kone villiintyi ihan enemmälti kun ajelin kotiin päin muutaman kymmenen kilometrin lenkiltä. Loppumatka meni hyvin rauhassa ja jännityksessä, koska seos oli selkeästi liian laihalla. Arvelin imukaulan ja sylinterin välisen tiivisteen pettäneen, koska tein sen materiaalista, joka hiukan epäilytti. Turhaan epäilytti, hyvin se oli kestänyt. Jostain syystä seos oli kuitenkin muuttunut.
Kesän ja syksyn taitteessa asensin pyörään Vapen kärjettömät laitteet. Sitä varten piti vaihtaa koneen lohkot, koska olin muokannut entisiä hiukan että entinen voimalaitos menisi paikalleen. Laitoin koneen kasaan kiireessä ja vastentahtoisella mielellä, jotta ehtisin viikonloppuna laittaa koneen paikalleen ja päästä kokeilemaan. Lohkoja yhteen laittaessa kiertokanki jäi väliin ja vetäisin sen siitä pois. Ei tainnut paperitiiviste pitää tästä. Siltä kohdalta se rupesi eilen vuotamaan ihan reilusti. Tosiasiassa olisi pitänyt kasata kone vasta seuraavana päivänä.
Ei tässä auta muu kuin purkaa kone ja laittaa uusi tiiviste. Tällä kertaa teen työn ilolla, en väsyneenä ja turhautuneena. Oppia ikä kaikki.
