Aihe: Hommasin IC-projektin. Neuvoja tulen tarvitsemaan.

[Risto Nieminen]

Nämä IC:n keulan räjäytyskuvassa numerolla 3-25 olevat holkit ovat ainakin 60-luvun lopun IC Jupitereissa alkuperäisinä jonkinlaista bakeliittia tai vastaavaa kuituvahvisteista muovia. Mielestäni näitä on ainakin joskus ollut saatavissa Venäjällä eri mitoilla ilmeisesti uusiin ja kuluneisiin putkiin. En ole kyllä huomannut holkeissa mitään kokomerkintöjä, kun olen niitä käsissäni pyöritellyt ja omaan IC:hen vaihtanut. Keula voisi ehkä toimia herkemmin, jos siihen tekisi tai teettäisi jostain liukkaammasta materiaalista holkit oman pyörän liukuputkien mitoilla. IC:n liukuputket ovat pinnoittamatonta mustaa putkea ja voivat pidemmän seisonnan aikana ruostua jolloin bakeliittiholkit kuluvat varmaan aika nopeasti ajojen taas alkaessa. Osan 3-21 yläosassa on huoparengas / kaistale tiivisteenä pölysuojana (taitaa olla osa no. 3-23) estämässä kaikenlaisen töhnän kulkeutumista liukuputken ja holkin väliin. Kannattaa tarkistaa, että tämä huoparengas /-kaistale on ehjä ja riittävän pitkä ettei sen päiden välissä ole rakoa. Muutama tippa öljyä ko. huopaan ei varmaan olisi pahitteeksi. Huoparenkaan alapuolella taitaa muistaakseni tässä kierreholkissa olla ura rasvaa varten. Tämä ura kannattaa putsata ja täyttää puhtaalla vaseliinilla. Keulan rakenne ei ole aivan kirkkaana mielessä, kun on jonkin verran aikaa purkamisesta ja kokoamisesta.

Sivuvaunullisen IC:n ajokäytökseen vaikuttaa voimakkaasti vaunun asento pyörään nähden ja kaikkien pyörien heitto (erityisesti sivuvaunun pyörä), välykset pyörän etu- ja takahaarukan laakeroinneissa sekä vaunun jousituksessa. Erilaiset välykset tuntuvat tällaisessa suhteellisen kevytrakenteisessa ja ehkä rungoltaan hiukan vetelässä pyörässä voimakkaammin kuin tukevammissa yhdistelmissä. IC:n oman ohjekirjan ohjeilla pääsee aika hvvin alkuun vaunun asennon säätämisessä ja loppu virittely on tehtävä pyörä/vaunukohtaisesti kokeilemalla. Kun pyörän ja vaunun keskinäinen asento on oikea ja pyörät suhteellisen heitottomat sivuvaunullinen(kin) IC on hauska peli ajella.

Sivuvaunuyhdistyksen sivuilta löytyy hyvää perustietoa vaunupyörällä ajamisesta ja yhdistelmän säätämisestä

http://personal.inet.fi/yhdistys/sivuvaunu/

Tällaisen pienitehoisen kaksitahtisen vaunupyörän ajaminen on kuitenkin omanlaisensa juttu, koska moottorissa ei ole juurikaan moottorijarrutusta eikä liiemmin voimaakaan kaasulla ohjaamiseen.

Omaan melko vähäiseen -68 mallin IC Jupiter sivuvaunupyöräkokemukseen perustuen arvioisin, että sivuvaunupyörällä ajamisen opettelu on todennäköisesti helpompaa kuljettajalle, jolla ei ole "rasitteena" kaksipyöräiskokemusta, koska soolopyörän ja sivuvaunullisen pyörän ajaminen poikkeavat oleellisesti toisistaan.

[Martti Korhonen]

Kiitokset Ristolle vinkeistä. Täytynee ottaa noista neuvoista vaari. Aloinkin jo varakeulaa aukomaan, jotta näkisi missä kunnossa siellä paikat on. Mutta kuinka tahtoo putket saada irti? Yläpäästä auoin mitä auki sain ja jouset nostin pois, mutta eivät putket pannahiset tahdo siltikään irti lähteä. Vai pitääkö vain repiä kaverin kanssa tai työkalulla?

[paavosuorsa]

Eikös ne ole alapäästä kiinni m7 pulteilla, 11mm leukaväli. Elikkästä ohut hylsyavain.

[Martti Korhonen]

Nyt on IC:n rekisteröintikatsastus tehty. Veropäätöstä ei ole vielä tullut, mutta siirtokilvet on.
Kortinkin kävin hakemassa taskuun. Ihan hankaluuksitta hommat ei kuitenkaan ole menneet.

Lähdin sivuvaunun kanssa konttorille ajamaan. Ihan hyvin kulki, joskin vaihteisto on "haas-
tava". Pientä pätkimistä alkoi ilmaantua aika pian, ja muutama sata metriä ennen
katsastuskonttoria meno tyssäsi. Pyörän sai hetkeksi käyntiin, mutta kipinä tuli niin harvaksel-
taan, että ei sitä ajopeliksi ollut. Tuumasin, että akku alkaa olla tyhjänä, latauksen kanssa kun
on ongelmia riittänyt. Luulin kyllä saaneeni sen homman jo kuntoon. Työnsin pyörän asemalle.
Ylämäkeen, kolmenkymmenen asteen helteessä, suorassa auringonpaisteessa. Katsastus meni
läpi, eikä katsastusmiehellä ollut muuta sanomista kuin takaheijastimesta. Sellainen pitäisi lait-
taa. Paperiasioita hän tarkasteli ja selvitteli reilun puolitoista tuntia, mutta ei niistäkään löyty-
nyt mitään ongelmia.

Seuraavana päivänä menin täyden akun kanssa hakemaan IC:tä konttorin pihasta. Käynnistyi
hienosti ja lähdin ajamaan kotiin. Päätin valita hiukan pidemmän metsätien, jota on mukava
ajaa. Puolen välin jälkeen alkoi taas pätkiä ja eipä aikaakaan kun olin pienen metsätien varres-
sa selvittelemässä, että mikä tässä nyt oikein mättää. Tyhjästä akusta ei ollut kyse, sen verran
kirkkaasti valot edelleen paloivat. Enkä ollut ajanut kuin toistakymmentä kilometriä. Katselin,
tuumailin ja arvuuttelin. Kone oli päässyt pirun kuumaksi, ja vedin johtopäätöksen, että tämä
on syyllinen. Mäntä on sen verran väljäksi päässyt, että lämpöleikkausta ei tapahtunut, mutta
kuumuus aiheutti eräitä muita ongelmia.

Päädyin ajattelemaan, että sylinterin yläpuolella oleva sytytyspuola on päässyt liian kuumaksi
toimiakseen kunnolla. Kuumuuden ongelmaan viittaisi myös se, että katsastuskonttorin pihassa
IC oli käynnistynyt hyvin ja toiminut hienosti. Se kun oli saanut jäähtyä rauhassa koko yön.
Miksi se sitten niin kovasti kuumenee? IC:ssä on seoksen säätö tangossa olevalla vivulla.
Omassani on vaijeri jumittunut ja seos varsin laihalla. Koskaan aiemmin tällainen ongelma ei
kuitenkaan ole sattunut eteen, mutta nyt olikin ankara helle, aiemmilla ajokerroilla on ollut
selkeästi viileämpää. Nyt pyörässä oli myös sadan kilon painoinen sivuvaunu, joka epäilemättä
edistää ylikuumenemista.

Tien varressa oli mennyt jo puolisen tuntia aikaa, mutta sytytyspuola oli edelleen polttavan
kuuma. Soitin kaverille ja sain kyydin kotiin. IC jäi Kalatien varteen. Kyytiä odotellessa kuitenkin
sain seoksen säädön vaijerin vähän paremmaksi ja seoksen rikkaammalle. Tänään uusi yritys
IC:n kotipihaan saamiseksi. Sytytyspuolalle on keksittävä parempi paikka ja seoksen säädölle
toimiva vaijeri.

Luonnetta kehittävää touhua tämä itäpyöräily.

[Martti Korhonen]

Hankaluuksia piisaa. Ei pelaa, pirulainen.

On sellaista ongelmaa, että kun pyörän saa käyntiin alkaa se pian pätkiä ja sammuilla. Koneen sammuttua sitä on aikalailla turha yrittää enää käyntiin. Kipinän antaa. Kondensaattorin vaihdoin ja sytytyspuolan myös. Uudella tulpalla kokeiltu. Onko ehdotuksia jatkolle? Voiko vesi aiheuttaa tällaista? Pyörä unohtui taivasalle useammaksi päiväksi ja oli aikamoisia sateita sillä välin.

Korttikin on ollut jo pari viikkoa ja sen jälkeen on kilometrejä kertynyt jo vähän kolmatta kymmenettä. Ja kolme kertaa olen päässyt työntämään. Ennen kortin saantia toimi. Mukava olisi päästä neljännellä yrittämällä jo hiukan pidemmälle, joten vinkit otetaan vastaan ilolla.

edit.
Kaasari katsottu ja hiukan putsailtu. Ei ollut myöskään vettä bensassa.
Kun kone pääsee jäähtymään niin sen taas saa käyntiin ja jonkin aikaa sitä saa pidettyä käynnissä. Pätkii jonkin verran ja yskähtelee kaasariin.

Väljähän tuo taitaa olla, ja sylinterissä on hiukan naarmua imukanavien yläreunassa. Kohtalaisen syvääkin naarmua, mutta on tuo pelannut. Jos on laittanut sytytyksen kovin aikaiselle niin paineet on tahtoneet karata näiden naarmujen kautta. Puolisentoista milliä ennen yläkuolokohtaa niin on hyvin toiminut. Niin no joo, tuota ei tullut vielä tarkistettua. Siihen hommaan sitten seuraavaksi.

Kaikenlaista roinaa sitä ristikseen ihminen hankkii. Mutta onneksi suurin osa on kivaa.

[Tommi Sipilä]

Minä mistään mitään tiiä, mutta jos et ois vaihtanu puolaa niin väittäsin että vika ois siinä, mutta ensimmäinen intuitio ois semmonen, että miten on maan laita? äkkiseltään ajateltuna saattas puutteellinen maadotuskin aiheuttaa ehkä jotain tommosta.. Tai sitte se perinteinen oikosulkeva sammutin (pari sopivaa irtokarvaa tai jotain).
Ja entäs sitten stefat? jos ne rupee falskaamaan kuumana?
Entä missä kunnossa on tulpan hattu ja johto? Etin pitkään vikaa ku ei tullu tunturiin kipinää ja tulpanhatussa oli vika.

Mun asiantuntemus tosiaan on luokkaa "olen joskus ehkä nähnyt itäpyörän" mutta eiköhän ne toimi samojen fysiikan lakien mukaan kuin länsi pyörätkin, tai sitten ei

[Martti Korhonen]

Kipinän antaa joka kierroksella. Eri juttu tietysti miten paineen alaisena toimii. Säädin sytytyksenkin iltasella eikä ollut mitään vaikutusta. Käyttämättömät kärjetkin laitoin kuluneiden tilalle.

Eiköhän se ole se stefa seuraavaksi katsottava.  Uuden stefan laitoin keväämmällä sähköjen puolelle, mutta se ei ollut aivan alkuperäistä vastaava. Postissa on sopivasti täysi sarja odottamassa hakemista. Itämaan seikkailut jatkuvat maanantaina.

[Tommi Sipilä]

Tulipahan mieleen vielä semmonen, että kun sulla on ollu ongelmia myös latauksessa, että voiskohan vika olla vauhtipyörän magnetoinnissa? Tuli vaan mieleen, minä taaskaan mitään tiiä..

[Martti Korhonen]

Tulipahan mieleen vielä semmonen, että kun sulla on ollu ongelmia myös latauksessa, että voiskohan vika olla vauhtipyörän magnetoinnissa? Tuli vaan mieleen, minä taaskaan mitään tiiä..

Tässä on uudemmat 12 volttiset sähköt, ja laturi antaa kyllä virtaa pihalle. Latausongelmat ovat olleet kytkennässä ja jännitteensäätimessä.

Eiköhän se tuumailemalla selviä ja laittamalla korjaannu.

[Martti Korhonen]

Tokeni. En vain ole ihan varma mikä sen korjasi. Vaihdoin sytytyspuolan, koska mieleen juolahti, että edelliset (kaksi joita kokeilin) taisivat olla kuusivolttisia, tai ainakin siitä oli epäilys. Kaivoin rojulaatikosta kaksitoistavolttisen ja laitoin paikoilleen. Saattoi myös olla oikosulku sähköosastossa. Kun asetin kantta paikalleen niin kipinän räpsäytti. Senkin hoidin pois. Vähän toista tuntia kävin ajelemassa ja ainoa ongelma oli huonosti löytyvä kolmosvaihde. Ja liian iso eturatas (19 hammasta), ei jaksa nelosella vetää.

[Martti Hänninen]

Hmm, sanoisin että liian vähän voimaa

[Martti Korhonen]

Hmm, sanoisin että liian vähän voimaa

No joo, ehkä se on pikemminkin niin! Seos on nyt kovin rikkaalla, neula ylimmässä asennossaan kun olen IC-pessimisti. Voisihan sitä laskea pykälän niin saattaisi paremmin vetää. Säädöt muutenkin vielä hakemista vailla. Saattaahan sieltä vielä lisää potkua löytyä. Vaihdoin jo tosin 18-hampaisen eteen.

[Martti Korhonen]

Sen verran hyvin pelasi IC eilen, että uskaltauduin tänään lähtemään sillä töihin. Toki oli varasuunnitelmakin, eli kaveri ajaa samaa työmatkaa. Ilmoittelin lähteväni aiemmin niin pääsen huonon käydessä hänen kyydillään loppumatkan. Pääsin noin 300 metriä pihasta ja taas alkoi kone yskiä. Sitten se sammui. Poljeskelin pyörää risteyksessä käyntiin, ja kyllä se kovasti lupaili ja hetkeksi käynnistyi, mutta sammuili. Työnsin kotiin ja pääsin kaverin kyydillä töihin.

Melkein alkaa jo tympiä tuo vekotin, mutta ei vielä ihan.

[Harri Kauranen]

No kun kuitenkin Ic ei kovin iso ole,ei siihen voi mahtua isoa vikaa.Toista se on esim.rekka-autossa,se jo on iso.Syvenny vaan niihin sähköihin näin aluks ja käys kysymässä vaikka natulta neuvoo,sieltä prätkätallilta,siitä teidän tyköö.Kait oot jo poikien juttusilla käynytkin.

[Martti Korhonen]

En ole käynyt, olen Savon maassa koko kesän melkeinpä, mutta josko tuolla joku kerta kävisi. Nyt kun tuo IC:kin kulkee. Eli toisin sanoen vaihdoin kondensaattorin. Taas. No se minkä viimeksi laitoin taisi sitten olla valmiiksi susi. Muutamat kymmenet kilometrit ajeltiin, kaveri oli Pannonialla liikenteessä. Huomasin että kun IC kuumenee niin tulee kaliseva ääni mukaan. Pitää uusi mäntä hommata kun väljä on, se voisi tehdä hyvää. Mutta kyllä tuolla sen 80km/h pääsee ja vielä ylikin menisi.