Nyt on IC:n rekisteröintikatsastus tehty. Veropäätöstä ei ole vielä tullut, mutta siirtokilvet on.
Kortinkin kävin hakemassa taskuun. Ihan hankaluuksitta hommat ei kuitenkaan ole menneet.
Lähdin sivuvaunun kanssa konttorille ajamaan. Ihan hyvin kulki, joskin vaihteisto on "haas-
tava". Pientä pätkimistä alkoi ilmaantua aika pian, ja muutama sata metriä ennen
katsastuskonttoria meno tyssäsi. Pyörän sai hetkeksi käyntiin, mutta kipinä tuli niin harvaksel-
taan, että ei sitä ajopeliksi ollut. Tuumasin, että akku alkaa olla tyhjänä, latauksen kanssa kun
on ongelmia riittänyt. Luulin kyllä saaneeni sen homman jo kuntoon. Työnsin pyörän asemalle.
Ylämäkeen, kolmenkymmenen asteen helteessä, suorassa auringonpaisteessa. Katsastus meni
läpi, eikä katsastusmiehellä ollut muuta sanomista kuin takaheijastimesta. Sellainen pitäisi lait-
taa. Paperiasioita hän tarkasteli ja selvitteli reilun puolitoista tuntia, mutta ei niistäkään löyty-
nyt mitään ongelmia.
Seuraavana päivänä menin täyden akun kanssa hakemaan IC:tä konttorin pihasta. Käynnistyi
hienosti ja lähdin ajamaan kotiin. Päätin valita hiukan pidemmän metsätien, jota on mukava
ajaa. Puolen välin jälkeen alkoi taas pätkiä ja eipä aikaakaan kun olin pienen metsätien varres-
sa selvittelemässä, että mikä tässä nyt oikein mättää. Tyhjästä akusta ei ollut kyse, sen verran
kirkkaasti valot edelleen paloivat. Enkä ollut ajanut kuin toistakymmentä kilometriä. Katselin,
tuumailin ja arvuuttelin. Kone oli päässyt pirun kuumaksi, ja vedin johtopäätöksen, että tämä
on syyllinen. Mäntä on sen verran väljäksi päässyt, että lämpöleikkausta ei tapahtunut, mutta
kuumuus aiheutti eräitä muita ongelmia.
Päädyin ajattelemaan, että sylinterin yläpuolella oleva sytytyspuola on päässyt liian kuumaksi
toimiakseen kunnolla. Kuumuuden ongelmaan viittaisi myös se, että katsastuskonttorin pihassa
IC oli käynnistynyt hyvin ja toiminut hienosti. Se kun oli saanut jäähtyä rauhassa koko yön.
Miksi se sitten niin kovasti kuumenee? IC:ssä on seoksen säätö tangossa olevalla vivulla.
Omassani on vaijeri jumittunut ja seos varsin laihalla. Koskaan aiemmin tällainen ongelma ei
kuitenkaan ole sattunut eteen, mutta nyt olikin ankara helle, aiemmilla ajokerroilla on ollut
selkeästi viileämpää. Nyt pyörässä oli myös sadan kilon painoinen sivuvaunu, joka epäilemättä
edistää ylikuumenemista.
Tien varressa oli mennyt jo puolisen tuntia aikaa, mutta sytytyspuola oli edelleen polttavan
kuuma. Soitin kaverille ja sain kyydin kotiin. IC jäi Kalatien varteen. Kyytiä odotellessa kuitenkin
sain seoksen säädön vaijerin vähän paremmaksi ja seoksen rikkaammalle. Tänään uusi yritys
IC:n kotipihaan saamiseksi. Sytytyspuolalle on keksittävä parempi paikka ja seoksen säädölle
toimiva vaijeri.
Luonnetta kehittävää touhua tämä itäpyöräily.