Joo, improvisaatiota oli vanhan musiikin aikaan paljon. Ja biisit soitettiin niillä soittimilla, mitä talosta sattui löytymään. Olen joskus tullut sanoneeksi, että Bach oli oman aikakautensa Children of Bodomia, aikakautensa mittapuulla tiukkaa settiä. Mä soitin aikanaan yhden Vivaldin konserton barokkiyhtyeen solistina, hauskaa hommaa oli sekin.
Ja Gibson Firebird on mun bucket-listalla. Mulla on Strato, Tele ja Les Paul ja sitten muutama erikoisvehje, mutta ei Firebirdiä. Vielä.
Klassinen mulla on ruotsalaisen Lars Bomanin tekemä. Teki sen käsin mun speksien mukaan ja isän kanssa käytiin hakemassa Södertäljestä. Sangen hyvä vehjes, mutta valitettavasti ollut koskemattomana vuosikausia. Joku päivä vielä kokeilen, osaanko enää mitään.
Ennen osasin. Tää oli mun bravuuri 30 vuotta sitten, tässä ehkä maailman parhaan klasarikitaristin esittämänä:
https://www.youtube.com/watch?v=AA1T2ksKs10
Ei ole sieltä helpoimmasta päästä tuo.
Minulla on totta puhuen sillä tavalla erikoinen tilanne, että en oikein osaa suhteuttaa taitojani mihinkään. En ole käynyt soittotunneilla paitsi joskus lapsena. En tunne muita klassisia kitaristeja enkä ole soittanut muiden kanssa. Tiedän, etten ole täysin toistaitoinen, mutta opettajan puutteen vuoksi on asioita, joista minulla ei ole hajuakaan. Saan kuitenkin paljon soittohommasta irti, eikä kyse ole vain ulkonaisesta äänien toistamisesta. Ja mitä nyt töissä jonkin verran museovieraille esiintynyt, niin porukka on kyllä tykännyt. Yksi vanhempi rouva ryhtyi tanssahtelemaankin.
Tarttis hankkia joskus oikeasti hyvä kitara, mutta kalliita ovat, pirulaiset. Tuon muinaisen Gut Klangin lisäksi on muutama kitara, joista suosikki on Hopf, jonka ostin viallisena erittäin halvalla. Puolen tunnin työllä sain sen soittokuntoon. Uutena sen hinta on ollut vajaan puolitoista tuhatta ja ihan ok soitin se on, mutta kyllä siinä puuttensa on.
Pidän vähän liikaakin tuosta 1800-lukuisesta. Siinä on kapea kaula, kielet matalalla ja pieni koppa. Se on erittäin miellyttävä ja vaivaton soitettava, mutta häviää dynamiikassa modernille klassiselle. Toisaalta 1700-lukuinen musa on sävelletty tuon tyyppisesti soivalle instrumentille ja se toimii moneen oikein hyvin. Kun sillä soittelee, niin täysikokoinen tuntuu sen jälkeen raskaalta ja tuntuma laajempaan dynamiikkaan häviää sormista. Oikein jos olisi rahoja, niin teettäisin kitaran, jossa olisi hivenen standardia kapemapi kaula.