Lieneekö M.E. Takalan bändi esittänyt reipasta marssimusiikkia ja yltiö-isänmaallisia biisejä??? 
Vuosi on 1919 ilmoituksen alareunassa.

Professori Heikki Ylikangas kirjoittaa seuraavasti M.E. Takalasta kertovan näytelmän ensi-illassa:
"Ylihärmäläissyntyinen eteläpohjalainen oli myös näytelmäni päähenkilö, äidinpuoleinen isoisäni Matti Edvard Takala (1869-1961). Hän oli juureva eteläpohjalainen, tosin eräässä suhteessa epätyypillinen sellainen. Meidän eteläpohjalaisten on katsottu kulkevan myötävirtaan, käyvän herkästi joukon mukana, koska täältä on lähtenyt lukuisa määrä erilaisia kansanliikkeitä aina nuijasodasta lähtien. Matti Takala kulki vastavirtaan, haki virran alkulähdettä. “Totuutta minäkin etsin”, hän vastasi Ylihärmän kirkkoherralle J.O. Clevelle, joka syytti häntä tolstoilaisesta harhaoppisuudesta. Matti Takala oli periaatteen mies ja oli sitä siihen mittaan, että asetti oman fyysisen turvallisuutensa ja perheensä maineen vaakalaudalle pitääkseen kiinni niistä käsityksistään totuudesta, joihin hän oli päätynyt. Yhteiskunnallisesti tärkein niistä oli sodanvastaisuus. Hän tuomitsi organisoidun väkivallan sen kaikissa muodoissa.
Kaarlo Kramsu sanoo runossaan Jaakko Ilkasta, että hänet “ajan julman myrskyihin vei oikku onnetarten”. Niin vei Matti Takalankin, vaikka hän oli rauhan mies, ei sodan niin kuin Jaakko Ilkka. Sillä oikulla oli uljas fyysinen hahmo ja jopa nimikin: Sopusointu. Sopusointu oli juoksijaori, sen ajan ravikuningas ja koko Suomen tuottavin siitosori. ‘Köyhän kodin poika’ ei ollut totisesti liikkeellä, kun Takala kiersi oriineen ravikilpailuja ja näyttelyitä Turkua, Helsinkiä ja Pietaria myöten. Matti Takala on kiinteästi mukana raviurheilussa ja suomenhevosten jalostustyössä ja Sopusointu oli tuon työn kruunu. Sopusointu, jonka nimi sopi mahdollisimman huonosti näytelmän kohtalonvuoden ( 1918) oloihin, juoksi Matti Takalan – ei vain Etelä-Pohjanmaan vaan – koko maan kartalle. Viime kädessä sama Sopusointu, joka nosti hänet kuuluisuuteen, koitui hänen onnettomuudekseen vuonna 1918. Sopusoinnun vuoksi hänellä oli vihamiehet ja kadehtijat lähellä, ystävät ja ihailijat kauempana. Sopusointu veti Matti Takalan rotkoon, josta ystävät hänet vaivoin pelastivat. Sopusoinnulle ei pelastusta ollut. Ori tapettiin, myrkytettiin hengiltä.
M.E. Takala oli läsnä minun ja vaimoni häissä Vähässäkyrössä 24.7.1960. Siellä hän piti – jo 90 vuotta täyttäneenä – puheen, jonka aloitti seuraavilla sanoilla: “Onni ei nelikulmainen ole, pallomainen se ompi, nouse sen päälle, niin se vyörähtää.” Hän oli tuon viisauden jostakin aikansa kirjasta lukenut, mutta se oli jäänyt hänen mieleensä siksi, että hän jos kuka oli sen todeksi kokenut. Eikä tuon kansanviisauden oikeaan osuvuus ole tyystin vieras meistä kenellekään. Useimmat ovat sen mitassa tai toisessa todeksi kokeneet.
Siinä joitakin piirteitä siitä, mistä näytelmä Sopusointu kertoo, kertoo tosiasiapohjaisesti, mutta luonnollisesti niine rajoituksin ja edellytyksin, joita näytelmä vaatii. Esitys sisältää runsaasti sepitteellisiä kohtauksia, sepitteellisiä henkilöitä ja ennen muuta sepitteellisiä repliikkejä. Silti se on tosiasiapohjainen, on sitä kokonaistulkinnaltaan. Pääpiirteiltään näin asiassa minusta kävi. Siihen käsitykseen olen myös tutkimuksin päätynyt. Se on luettavissa artikkelistani, joka on julkaistu teoksessani Väkivallasta sanan valtaan (1999).
Lopuksi haluan lausua kaksi henkilökohtaista kiitosta. Kohteenani ovat serkkuni Timo Takala ja serkkuni poika, ylihärmäläisen tehdasyrityksen Pellonpaja OY:n hallituksen puheenjohtaja Juha Takala. Timoa kiitän aikaa vaatineesta toiminnasta teidän kokoamiseksenne. Hän on kaivanut osoitteenne esille ja lähettänyt teille kutsut. Timo on myös jakanut runsaita taustatietojaan aiheesta ohjaajalle ja näyttelijöille. Pellonpaja Oy, serkkujeni perustama ylihärmäläinen liikeyritys, tarjoaa puolestaan meille nämä alkudrinkit. Ajatuksena lienee ollut, että kävipä näytelmän kanssa miten hyvänsä, jostakin teille täytyy jäädä hyvä maku – jollei mielenpohjalle niin ainakin suuhun.
Ehdotan, että kohotamme maljamme ja juomme sen tällä kertaa originellin eteläpohjalaisen, tinkimättömän totuuden etsijän ja rohkean oman tiensä kulkijan, Matti E. Takalan, muistoksi."

.
.