Olin eukkokullan kanssa viikonloppuna Tall ships race -tapahtumassa Turussa. Marjolla on ollut jo pitkään purjelaivainnostus, ja kyllä ne vaan nuo isot ja komeat herätti sen minussakin. Muutamassa laivassa päästiin käymään kannellakin jopa. Etenkin Brasilian laivaston Cisne Branco jäi mieleen, kuten myös Omanin kuninkaallisen laivaston Shabab Oman II. Näissä oli oikein mukava ja vastaanottavainen tunnelma, ja niissä viihdyttiin pitkäkin tovi ihmettelemässä purjelaivojen saloja. Sen sijaan Romanian Mirceassa oli jotenkin ikävä tunnelma, tuntui kuin olisi jatkuvasti tarkkailun ja epäilyn alaisena. Miehistön jäsen tuntui seuraavan ja tarkkailevan. Ehkäpä näytimme liian epäilyttävältä. Tai sitten olin vainoharhainen.
Jotain erityisen vaikuttavaa siinä on, kun 75 metriä pitkä ja melkein 50 metriä korkea irtaantuu satamasta. Etenkin, kun sen tietää aikanaan purjehtivan Brasiliaan saakka.
Mutta tosiaan, puuveneinnostus on jatkunut nyt jo useamman vuoden, ja hyvässä tapauksessa olisi n. 6 metrinen yksipyttyisellä Wickströmillä varustettu vene saatavilla. Työkaverin sukulaisrouvalla on sellainen, nyt kolme vuotta ollut maissa kun käyttö loppui. Työkaveri on käymässä vieraisilla siellä ensi viikolla ja tiedustelee josko veneestä tehtäisiin kaupat. Nyt kun on duunissa niin muutaman satanen tuollaiseen hyvin liikenee. Veneen runko on kuulemma kunnoltaan ok ja kone vielä ainakin kolme vuotta sitten pelasi moitteetta, mutta eiköhän siinä työtä tule jonkin verran olemaan. Kuulemma ainakin penkit pitää tehdä uudet.
Vaan se purjeinto tosiaan iski ja aloin nostatella pidemmän aikavälin haaveita. Satuin tapaamaan vanhan tuttava pitkästä aikaa Turussa ja hänen kanssaan oli purjeveneistä puhe. Hänkin tuntee suurta vetoa puuveneisiin, ja on niihin jo jonkin verran vihkiytynytkin. Tuumiskeltiin asioita, ja niinpähän sai Asko heräämään minussa ajatuksen ns. kansanveneen hankkimisesta. Tähän hätään ei perse kestä sellaisia summia, mutta eiköhän se tulevaisuudessa järjesty.
Luulen, että puuveneen hankinta on ns. pöljää puuhaa. Toisaalta luulen, että se on pöljää puuhaa hienolla ja ilahduttavalla tavalla. IC:n kanssa eläminen on vakuuttanut, että malttia ja pitkää pinnaa riittää. Ehkäpä sitä riittää puuvenetouhuunkin...
