Kyllähän "me"* sitä moottoria Lenskistä etittiin ja varauduttiin viemään rekallinen Adidaksen lenkkareita maksuksi. Mutta kaupunki joka oli ja on täynnä neuvostotekniikkaa ei sisältänyt tekniikan museota (johtuen nääs varmaan siittä, että N-L-tekniikka oli niin edistyksellistä, ettei sitä museoon voitu laittaa. Vain taantumuksellinen länsitekniikka olisi sopinut sinne). Kaikenlaista muuta museota kyllä löytyi..., feelu info oli peräisin Alan Cathcartin kirjasta.
Kuinka se moottori oli päätynyt suureen itään? Kerrotaan, että 125 GP quatro osallistui Jugojen MM-kisaan (ilmeisesti piti osallistua) Rijekassa, Lenskissä oli Varsovanlitton "World Expo" heti perään ja Italiassa kommunistihallitus ja rakkautta yli rajojen. Moottori lähetettiin Leningradiin näytille, mutta ilmeisesti paluulippu unohtui. Kerrottakoon nuoremmille polville, että Ducati oli ns. henkitoreissaan ja Italiassa laki mahdollisti valtion ystävällisen väliintulon ja määräysvallan yhtiössä.
No ei löydetty konetta ja jouduttiin ajelemaan vain singleillä...
Morbidelli kuulemma löysi orkkisrungon Kroatiasta ja osti moottorin "meidän" nenän edestä, se oli ollut Rigan moottorimuseossa koko ajan
(siinä vaiheessa Riga oli jo pääkaupunki ja Pravda ei ollut mahtijulkaisu, joten kait ne tiesi, että tämähän on arvokas).
Mototrans valmisti 250 GP rivinelkun, jota Spaggiari ohjasti, oli kait lähes Benellin veroinen, mutta kärsi alimitoitetusta kytkimestä. Lisäksi MT valmisti neliventtiili 250 singlen, alakerta kuin Mach 1 S, kansi omaa suunnittelua..., olihan nillä myös 125 neliventtiili enduro perustuen Ducati 125 Sporttiin
* Gruppo Ducati Finlandia, ei pidä sekoittaa siihen samannimiseen, joka perustettiin sitten myöhemmin ( eivät he varmaan tienneet, että Ducatilla oli alle 600cc pyöriä ollutkaan)
ps. Sori Juha, väärä tread, ei nää ollutkaan 50cc...
