Jos toteutus olis ees suunnillee yhtä pitkässä varressa ko soten kanssa, ni miun puolesta alkaa olla aika lähellä se ja sama. Sen verran voin neuvoa antaa, että sitä saap mitä tilaa (=äänestää)!
Veroja yhteiskunta kerää, eikä se voi muuten toimia. On asioita, mitkä on hoijettava yhteisillä varoilla, ja mitä ei voi suoraan käytöstä laskuttaa. Niitten kulujen kohdistaminen on haastavaa. Kaikissa kuluissa ei voi kohdistaa käyttäjälle vaikka haluais, aina on kysymys siitä pitääkö maksaa kun on mahdollisuus käyttää, vaikka ei käyttäis. Esimerkiksi poliisin palveluksia on vaikea kohdistaa tarvitsijalle tai aiheuttajalle, ja armeijan vielä vähemmän. Yhteisvastuuta on sosiaaliturvassa, tai siitähän on koko jutussa kyse; ei jätetä täysin oman onnensa nojaan ketään, terveydenhuollon kuluja tasataan, koulutuksen kuluja tasataan. Kuuluu tämäntyyliseen yhteiskuntaan, ja on edellytys ihmisen pärjäämiselle. Kuten olen monta kertaa toitottanut, ihminen ei yksin pärjää, ei edes vahvin, pärjäämme vain yhteistyöllä, työnjaolla, ja toisistamme vastuuta kantaen.
Ne kulut on jostain kerättävä. Maksajina täällä otamme kantaa, aika harvoin tuen saajina. Ja kanta muodostuu siitä, joudunko minä maksamaan. Aika harvoin siitä, mitkä kaikki asiat kuuluvat yhteiskunnan hoidettaviin, ja mitä se yhteispotti saisi kokonaisuudessaan maksaa. Siis huolettaa se, mistä kerätään, ei se, kuinka paljon kerätään. Vaikka maksaja on aina sama, pääpiirteittäin.
Tällaisen demokratian syöpä on kuitenkin se, että yhteinen potti kasvaa ja kasvaa, ja maksajien määrä vähenee ja vähenee. Homma toimii vain niin kauan, kun jostain saadaan lisää syömävelkaa, mutta jonain päivänä sen saaminen loppuu. Sitten on pakko laittaa suu säkkiä myöten. Paitsi jos tietää niinkuin Arhinmäki, ettei niitä velkoja tarvi koskaan maksaa, ja jos tarvii, niin uudella velalla voi maksaa. Tään ties kreikkalaisetkin...
- arvelee jv -