No, mulla on nuo kartanovaunut vuodelta 2005 (Saab) ja 2007 (se toinen ruotsalaismerkki). Saabi on lähinnä työmatkakulkine, ollut mulla 10 vuotta, kilsoja pian 350 tuhatta. Muutaman vuoden sisään se tarttis varmaan uusia, vaikka huolto ja katsastuksen jälkeiset remontit ovatkin vielä maksaneet about saman kuin uuden auton takuuhuollot vuodessa.
Mutta joskus siitä Saabistakin aika jättää, ja jos töitä ja terveyttä riittää niin töissä mun tarvis käydä vielä parikytä vuotta ennen eläkettä. Jossain vaiheessa varmaan pitää siis ainakin yksi auto vielä ostaa työmatka-ajoon, ja siinä ei viitsi paljon aatetta liputtaa, vaan mennään kokonaiskulujen ja kyydin mukavuuden ehdoilla. Rahallahan saa vaikka kuinka mukavia autoja, ja toisaalta autoja saa myös tosi halvalla, mutta sitten saattaa kärsiä luotettavuus tai pitää tyytyä johonkin ekonoboksiin. Toi Petrin linkkaama sähkökippo voisi olla ihan käypä peli, jos se vaan ei ole aivan rimpula. Töihin ja takas kotiin ruokakaupan kautta, siinäpä ne työssäkäyvän arkiajot. Jos sata km pääsee parilla eurolla niin ehkä sen ituhipiksi leimautumisenkin sitten kärsii ja kavereiden viisastelut
Alan ihmisenä toki tiedän esim litiumin kaivuun haitoista, mutta tämmöiselle tavalliselle tyämiähelle euro on aika hyvä konsultti
Sikäli olen onnellisessa asemassa että mulla on noi autot paikasta toiseen liikkumiseen, ne vaan pitää olla, ja suhtaudun niihin ilman suuria tunnekuohuja tai aatteellisuutta. Laatupelejä joissa on hyvä kyyti eikä jää hantaakit käteen, sama millä (voimalla) kulkee kunhan ei mene paita päältä kustannusten kanssa. Ja Saabissa on kasettisoitinkin
Kiva kun ei tartte stressata noista ajopeleistä paljon enempää kuin kahvinkeittimestä.
Harrastusta, pärinää ja pauketta saa sitten noista motskareista ja risiininkäryä pikku lentsikkamoottoreista
