No miepäs kerron. Toivottavasti kestätte, tai ei tätä oo kenenkään pakko lukea. Mutta itellein yritän analysoija omaa käyttäytymistä, jos vaikka oppis jottain...
Tähän astisessa elämässä oon ensin ajanu olosuhteitten pakosta muutaman satasen, tai korkeintaan muutaman tonnin autoilla. Ja korjannu tarvitessa. No sitte alko elämä hymyilemään; pystyin ostamaan pari - kolme vuotta vanhoja aika vähän ajettuja autoja, ja ajoin niillä suunnilleen kymmenen vuotta kullakin. Aika halvat autoilun kulut, ja aika vähän huolia, mutta sillon se vaihtoon tarvittava rahamäärä aina syletti. No oli välillä lyhyt jakso työsuhdeautoja, ihan uusiakin. Kaks vuotta sitten oli taas sillon yheksän vuotta vanha ja miulla seittemän vuotta ollu Kia Cerato, joka teki mieli vaihtaa. Sillon ostin sitten omilla rahoilla elämäni ensimmäisen ihan uuven auton, Tampereen Rintajoupin synttäritarjouksesta vaihettiin uus Ceed. Sillon pari vuotta sitten ajattelin, että nyt vaihan noin neljän - viiden vuoden päästä uuteen; on koko ajan takuuaikanen auto, ja väliraha ei vielä tunnu niin isolta. Toki ymmärrän, ettei oo kokonaiskustannuksiltaan edullisin tapa. Tuo Ceed oli nyt 36.000 km kellossa, kaks vuotta ikkää, eikä pienintäkkää ajatusta auton vaihosta, kaikin puolin on satarosenttisesti auton tarpeet hoitanu. Joku viikko sitte tuli sisarmerkiltä tarjous; vaiha uuteen i30 Hyundaihin, väliraha on vaan tuo. Tiijot miun autosta siis Trafilta. Menin uteliaisuuttain kattomaan, ja se väliraha tuntu tosiaan melko maltilliselta. Tietty erä ja tiettyä varustetasoa oli siinä tarjouksessa. No kun sitten laitettiin talvipyörät, koukku, lämmittimet ja sellaset, se väliraha oiskin ollu ihan jottain muuta. Automyyjän kanssa juttuun tultiin hyvin, ja aattelin, että saahaan jutuille toppi, kun teen jonkunlaisen tarjouksen. Ja tein. Automyyjä kävi muodon vuoks pari kertaa poissa; sano menevänsä pomon juttusille ja soittamaan maahantuojalle (jolta tuo tarjous oli tullu postissa); todellisuudessa luultavasti kävi nurkan takana tupakilla nauruaan pitelemässä... Mutta lopuks tarjos räpylää.
En oo ikinä puihin kiipeilly, enkä nytkää. Pari viikkoa ihmetelly, että miten voip vanhalle ukolle käyvä näin. Ja on sitä ihmetelly meillä muutkin...
Autohan on oikeesti ihan sama, tai tää uus on farmarimalli, eli kontti aavistuksen kasvo. Ja rengasmelu enemmän ko aavistuksen. Tehoa on paperilla samasta konneesta 20 heppaa enemmän, en kottiin ajaessa huomannu mittään eroa. Joku tarpeeton hilavitkutin menetettiin, joku vielä tarpeettomampi tuli tilalle. Takuu on seittemän vuotta, nyt ilman kilometrirajaa.
Tään "päätöksen" kanssa on nyt elettävä, vaikka ois sille välirahalle parempiakin sijotuskohteita ollu. Esimerkiks oisin kamerarungon voinu vaihtaa uusimpaan versioon, tai ostaa sen himoitun lintuputken kameraan. Tai vaihtaa Kawasakin uuteen Betan X-Traineriin. Tai ostaa ne kauan katotut sähköavusteiset fillarit, mutta niihin ois jo joutunu käymään syvemmällä taskunpohjassa.
Yritän kuitenkin tulla edelleen itteni kanssa toimeen.
jaakkovaakko, jymäytetty