Aihe: Millähän kohta kuljetaan, ja kuinka kauas?

[Petri Behm]

Mie oon samaa mieltä.
Moottorisaha, porakone ja rälläkkä menee samaan sarjaan harrastetoiminnassa.
Laiska on jos reikä ei tule käsivoimin.

[Jaakko Latvanen]

Voiko olla ilimanaikkosempaa vehettä, ku sähköpyörä. Aina on päästy lihasvoimalla, niin miksei jatkossaki?

Se on just näin. Kai se on seuraavana hypetyksenä sähkökuntopyörä?

Kerrankii jatkan muitten kirjotuksista enkä keksi omiani.

Meille tilattiin kuntopyörä.  Tietysti netistä, kun sieltä sai ainakin viis euroo halvemmalla...  Kettler merkkinen, malli Golf S4.  Jakoauto toi kotiovelle, jopa soitti ennakkoon, niiko oli pyyvetty.  Paketissa tietysti.  Mittään suomenkielistä lappua ei ollu mukana, mutta kokkoomisohjeet oli suhtkoht selvinä kuvina, siitä ossuuvesta selvittiin.  Ja sähkötoiminen kuntopyörä on se, seinään käypänen johonpää ja pyörään käypänen johonpää ja muuntaja siinä välissä kuulu toimitukseen.  Issoon mittaritauluun rupes tulemaan tietoja, kun pyörän kytki valtakunnan verkkoon.  Vaan siihen, miten noita kuntoiluohjelmia ja säätimiä käytetään, ei ollu mittään selkokielistä ohjetta.  Onkohan tuollasesta kellään mittään kokemusta?  Kun ei ilkiäis mennä siitä paikkakunnan urheiluliikkeestä kyselemmään...

Tuossa se Kettleri selän takana kuitenkin komiasti jököttää.  Satulan osasin säätää rouvalle sopivaks, ja polkusimet laittaa oikeille paikoilleen, en yrittäny kiertää laiskan jalan polinta reippaan jalan puolelle.

Joka tapauksessa, kyllä kuntopyörässä pittää sähöt olla!  Kaasua siihen ei tarvihe syöttää, mutta jos sen saap toimimaan ja säätää vastusta liikaa, saattaa ponnistellessa aiheuttaa kaasun tuotantoa toimistotillaan.

jaakkovaakko

[Kari Sillanpää]

Tais Markku K:lla olla tekeillä semmoinen apumoottoripolkupyörä? Semmoinen apumoottori olisi hieno kuntopyörässäkin, voisi vaikka terassilla päräytellä menemään. Ei ole suurta kaatumisen vaaraa, ja jos sattuu että bensa loppuu tai tulee muu häiriö, ei tarvitse polkea pitkää matkaa kotiin. Eikä ole kypäräpakkoakaan.

[Ossi Viita-aho]

Joka tapauksessa, kyllä kuntopyörässä pittää sähöt olla!

Höpsistä! Kyllä vanaha tapa on parempi, ku kymmenen uutta.

https://www.youtube.com/watch?v=Nn__9hLJKAk&feature=youtu.be

[tuomo jylha]

Voiko olla ilimanaikkosempaa vehettä, ku sähköpyörä. Aina on päästy lihasvoimalla, niin miksei jatkossaki?

Se on just näin. Kai se on seuraavana hypetyksenä sähkökuntopyörä?

Kerrankii jatkan muitten kirjotuksista enkä keksi omiani.

Meille tilattiin kuntopyörä.  Tietysti netistä, kun sieltä sai ainakin viis euroo halvemmalla...  Kettler merkkinen, malli Golf S4.  Jakoauto toi kotiovelle, jopa soitti ennakkoon, niiko oli pyyvetty.  Paketissa tietysti.  Mittään suomenkielistä lappua ei ollu mukana, mutta kokkoomisohjeet oli suhtkoht selvinä kuvina, siitä ossuuvesta selvittiin.  Ja sähkötoiminen kuntopyörä on se, seinään käypänen johonpää ja pyörään käypänen johonpää ja muuntaja siinä välissä kuulu toimitukseen.  Issoon mittaritauluun rupes tulemaan tietoja, kun pyörän kytki valtakunnan verkkoon.  Vaan siihen, miten noita kuntoiluohjelmia ja säätimiä käytetään, ei ollu mittään selkokielistä ohjetta.  Onkohan tuollasesta kellään mittään kokemusta?  Kun ei ilkiäis mennä siitä paikkakunnan urheiluliikkeestä kyselemmään...

Tuossa se Kettleri selän takana kuitenkin komiasti jököttää.  Satulan osasin säätää rouvalle sopivaks, ja polkusimet laittaa oikeille paikoilleen, en yrittäny kiertää laiskan jalan polinta reippaan jalan puolelle.

Joka tapauksessa, kyllä kuntopyörässä pittää sähöt olla!  Kaasua siihen ei tarvihe syöttää, mutta jos sen saap toimimaan ja säätää vastusta liikaa, saattaa ponnistellessa aiheuttaa kaasun tuotantoa toimistotillaan.

jaakkovaakko

Käy siellä urheiluliikkeessä kysymässä niitä käyttöohjeita.
 Kannattaa samalla kysyä että saako siihen jotain kännykkäsovellusta jolla sen saa lähtemään käyntiin, jos ei oo itse kotona tai siinä pyörän lähellä.
Jos ei löydy niitä käyttöohjeita, niin siitä kuntopyörästä saa kätevän vaatenaulakon, jonka rattiin on mukava ripustaa paidat roikkumaan.
Ps. Yli tuhannen käyttötunnin jälkeen kannattaa tehdä määräaikaishuolto.

[Jukka Rämä]

https://www.kayttooppaat.fi/kotikuntolaitteet/kettler

[Jaakko Latvanen]

Kiitos Jukka linkistä.  Sama teksti mikä linkin takaa löytyi oli kyllä mukana tulleissa papereissakin...

Linkistä löytyi ohjeita jopa suomeksi:

Lainaus:

"Kettler Golf S4 käyttöopas
Kettler Golf S4 - 1

Oikealta löydätte Kettler Golf S4 käyttöoppaan. Teillä ollessa kysyttävää , olkaa hyvä ja ilmoittakaa meille asianne tämän sivun alalaidassa.

Tuotemerkki
    Kettler
Malli
    Golf S4
Tuote
Kieli
    Hollantilainen Englanti Saksa Ranska Espanja Italialainen Portugali Tanska Puola Venäjä"

Lainaus loppui.

Siis teillä ollessa kysyttävää, voitte käyttää mm. kieliä hollantilainen tai italialainen...

Kyllä meillä englantia osataan, mutta kun vaikuttaa osin, että sama kuukkelikääntäjä on senkin tekstin saksasta kääntänyt...  no, eiköhän tuolla pärjätä.  Jos nyt ensin päästään sen kynnyksen yli, että on ohjekirjaan tartuttava.

jaakkovaakko

[tuomo jylha]

Meilläkin oli joskus kuntopyörä, ja oliskohan ollu just Kettler? Ei siinä ollut ollenkaan sähkövä eikä kaasuva, ja oli ihan polettava malli vaijerimittarilla. Pari kertaa sillä poljettiin se 5 minuuttia, ja sitten se jäi paitatelineeksi. No sitten se kannettiin varastoon jossa jatkoi elämäänsä edelleen vaate- ja rojutelineenä. Muutaman vuoden päästä siitä päästiin onneksi parilla kympillä eroon, ja uusi onnellinen omistaja kantoi sen  kotiinsa, vaatetelineeksi ja varaston täytteeksi?
Luulenpa hyvin voimakkaasti että tuon kyseisen yksilön kanssa tapahtuu täysin sama kiertokulku?


Ihan niinku kaikkien muidenkin kotikuntolaitteiden kanssa tuppaa käymään.


Enempi on ollu käyttöä ihan oikeelle polkupyörälle, siis semmoselle missä on 2 kpl renkaita ja millä pääsee paikasta a paikkaan b.

[Jaakko Latvanen]

"Pitäisi saada käsivarsien ja ylävartalon lihaksiin lisää voimaa.  Kumpi on tehokkaampi kuntoiluväline siihen tarkoitukseen, sängyn alla pölyttyvät käsipainot vai komeron nurkkaan unohtuvat kahvakuulat?"

Vähän ajettuja kuntopyöriä ja harvoin soudettuja soutulaitteita on monessa huushollissa...

Entisessä elämässä oli Kettler-kuntopyörä.  Sillä poljettiin melko lailla, sekä silloinen rouva että minä.  Saatetaan polkea vieläkin, kun se jäi siinä kattilanjaossa sinne toiseen pinoon.  Kuten lähes kaikki muukin, mikä oli talon sisässä, kun taas minun pinoon jäi kaikki mikä oli autotallissa...  Välivaiheessa, eli poikamieselämässä, ostin itselleni kuntopyörän; tietysti nuukuuttani halvimman mitä löysin.  Kiinalainen, niinkuin kaikki muutkin paitsi Kettler.  Sekin puolen kymmentä vuotta rullaantui sellaisilla keleillä milloin ei oikein ulkona ollut kiva liikkua, eli vesisadekeleillä, kovan pakkasen aikaan, nilppuliukkailla.  Rullaantui, kunnes hihna sanoi työsopimuksen irti.  Etsiskelyn jälkeen löysin siihen uuden hihnan varaosana, ja sen elämä vielä jonkun aikaa jatkui.  Sitten se uusikin hihna alkoi kiertyä pois uristaan, enkä siihen oikein syytä ymmärtänyt enkä korjatuksi saanut.  Niinpä se meni SPR:n kirpputorille kulkeutuneeseen nippuun koko kiinanihme, kun muutin tänne Anttolaan uuteen auvoon.

Eli kahden kuntopyörän kokemus on, etteivät ole jääneet pölyttymään, mutta saattaa tämän kolmannen kohdalla kuitenkin Tuomon ennustus toteutua?

- arvelee jaakkovaakko -

[tuomo jylha]

"Pitäisi saada käsivarsien ja ylävartalon lihaksiin lisää voimaa.  Kumpi on tehokkaampi kuntoiluväline siihen tarkoitukseen, sängyn alla pölyttyvät käsipainot vai komeron nurkkaan unohtuvat kahvakuulat?"

Vähän ajettuja kuntopyöriä ja harvoin soudettuja soutulaitteita on monessa huushollissa...

Entisessä elämässä oli Kettler-kuntopyörä.  Sillä poljettiin melko lailla, sekä silloinen rouva että minä.  Saatetaan polkea vieläkin, kun se jäi siinä kattilanjaossa sinne toiseen pinoon.  Kuten lähes kaikki muukin, mikä oli talon sisässä, kun taas minun pinoon jäi kaikki mikä oli autotallissa...  Välivaiheessa, eli poikamieselämässä, ostin itselleni kuntopyörän; tietysti nuukuuttani halvimman mitä löysin.  Kiinalainen, niinkuin kaikki muutkin paitsi Kettler.  Sekin puolen kymmentä vuotta rullaantui sellaisilla keleillä milloin ei oikein ulkona ollut kiva liikkua, eli vesisadekeleillä, kovan pakkasen aikaan, nilppuliukkailla.  Rullaantui, kunnes hihna sanoi työsopimuksen irti.  Etsiskelyn jälkeen löysin siihen uuden hihnan varaosana, ja sen elämä vielä jonkun aikaa jatkui.  Sitten se uusikin hihna alkoi kiertyä pois uristaan, enkä siihen oikein syytä ymmärtänyt enkä korjatuksi saanut.  Niinpä se meni SPR:n kirpputorille kulkeutuneeseen nippuun koko kiinanihme, kun muutin tänne Anttolaan uuteen auvoon.

Eli kahden kuntopyörän kokemus on, etteivät ole jääneet pölyttymään, mutta saattaa tämän kolmannen kohdalla kuitenkin Tuomon ennustus toteutua?

- arvelee jaakkovaakko -

Tuomo Jylhä arveleepi että kun saa itsensä hilattua muutaman kerran jonnekin joukkoliikunnan pariin, siitä saattaakin tulla ihan tapa. Sosiaalinen ja liikunnallinen tapa. Yleensä sille alkaa vakiintuu ihan viikottaiset päivämäärät ja kellonajat milloin sitä tulee harrastettua. Ja muukin elämän kelloaikojen suunnittelu rakentuu noiden säännöllisten liikunta harrastusten ympärille.

Paras keino lopettaa koko lihasliikunta ja kuntosaliharrastus on se että rakentaa kotiinsa sen kuntosalin. Muka ajan- ja lähtövaivansäästönä.
Nim. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

[Kari Sillanpää]

Kyllähän kotikuntoiluvälineiden tärkein ominaisuus on se että ne saa taitettua helposti kasaan jotta mahtuvat komeroon tai sängyn alle.

[Jaakko Latvanen]

Viisaita puhuvat tuossa Tuomo ja Kari!

Ihmistä ajaa tekemään jotain joku motivaatio.  Harvoin se, että haluaa kitua, väsyä, hengästyä tai hankkiutua kipeäksi tai kiputiloihin.

Nuoruudessa ajelin motocrosspyörillä.  Ensin vähän kilpailuissakin, sitten vain omaksi iloksi.  Ilo siinä tulee sellaisesta oman kropan ja tuon välineen hallinnan tunteesta.  Kun rapakuntoisena menee rossiradalle, se tunne katoaa viimeistään toisella kierroksella; sen jälkeen alkaa survival games, pyörä vie ja kuski koittaa roikkua mukana.  Kovakuntoisena suurimman osan aikaa ainakin luulee, että mies vie, pyörä tekee mitä käsketään.  Tuon eron pysyminen muistissa oli silloin motivaatiotekijä käydä talvella kuntotreeneissä.

Viidenkympin villityksessä löysin trialin.  Metsässä vierähti koko sulan maan ajan pari - kolme kertaa viikossa kolme - neljä tuntia kerrallaan.  Osa tarinoidessa, osa ajellessa.  Parin ensimmäisen kauden aikana kuitenkin putosi yli kymmenen kiloa vyötärön seudulta massaa, ettei se pelkästään tarinointia ollut.  Silloin oli myös melko kova motivaatio talvikaudella tehdä edes jotain kuntonsa eteen.

Nyt alkaa seitenkymppiset lähestyä uhkaavasti, eli ensi vuonna...  Syksyllä olin Kilpisjärvellä, mutta myyräkuumeen jälkihännissä jäi kävelyt vähiin.  Sinne jäi palo; Saana pitäisi huiputtaa, kolmen valtakunnan pyykiltä kävellä Mallan kautta ihmisten ilmoille.  Rouva meillä kantaa paljon vähemmän kiloja mukanaan kuin minä, ja menee metsässä ja tunturiin kuin poro.  Motivaatio voisi syntyä siitä.  Jos syntyisi, aika näyttää.  Kuntopyörän ei ole tarkoitus olla ainoa liikunnan muoto, mutta nilppuliukkailla, sateessa ja sadan asteen pakkasessa ei olisi tekosyytä löhömiseen.

Niinkuin sanoin, aika näyttää.  Mallanpolku on 15 kilometriä, ja varsin vaativaa maastoa.  Eväät, juomiset, lämmönsäätövaatteet ja kamerat mukana ei sinne kannata kuitenkaan lähteä kylmiltään.  Ja mukavaa olisi Neitvuoren rinteenkin nousu ilman tuota vatsamakkaraa.  Jos edes senverran pysyisi vauhdissa, ettei tuon kanssavaeltajan tarvitsisi palella minua odotellessaan.

Eli nyt päästiin topiikkiin:  Millähän kuljetaan, ja kuinka kauas?  Vai kuljetaanko lainkaan?

jaakkovaakko

[tuomo jylha]

Viisaita puhuvat tuossa Tuomo ja Kari!

Ihmistä ajaa tekemään jotain joku motivaatio.  Harvoin se, että haluaa kitua, väsyä, hengästyä tai hankkiutua kipeäksi tai kiputiloihin.

Nuoruudessa ajelin motocrosspyörillä.  Ensin vähän kilpailuissakin, sitten vain omaksi iloksi.  Ilo siinä tulee sellaisesta oman kropan ja tuon välineen hallinnan tunteesta.  Kun rapakuntoisena menee rossiradalle, se tunne katoaa viimeistään toisella kierroksella; sen jälkeen alkaa survival games, pyörä vie ja kuski koittaa roikkua mukana.  Kovakuntoisena suurimman osan aikaa ainakin luulee, että mies vie, pyörä tekee mitä käsketään.  Tuon eron pysyminen muistissa oli silloin motivaatiotekijä käydä talvella kuntotreeneissä.

Viidenkympin villityksessä löysin trialin.  Metsässä vierähti koko sulan maan ajan pari - kolme kertaa viikossa kolme - neljä tuntia kerrallaan.  Osa tarinoidessa, osa ajellessa.  Parin ensimmäisen kauden aikana kuitenkin putosi yli kymmenen kiloa vyötärön seudulta massaa, ettei se pelkästään tarinointia ollut.  Silloin oli myös melko kova motivaatio talvikaudella tehdä edes jotain kuntonsa eteen.

Nyt alkaa seitenkymppiset lähestyä uhkaavasti, eli ensi vuonna...  Syksyllä olin Kilpisjärvellä, mutta myyräkuumeen jälkihännissä jäi kävelyt vähiin.  Sinne jäi palo; Saana pitäisi huiputtaa, kolmen valtakunnan pyykiltä kävellä Mallan kautta ihmisten ilmoille.  Rouva meillä kantaa paljon vähemmän kiloja mukanaan kuin minä, ja menee metsässä ja tunturiin kuin poro.  Motivaatio voisi syntyä siitä.  Jos syntyisi, aika näyttää.  Kuntopyörän ei ole tarkoitus olla ainoa liikunnan muoto, mutta nilppuliukkailla, sateessa ja sadan asteen pakkasessa ei olisi tekosyytä löhömiseen.

Niinkuin sanoin, aika näyttää.  Mallanpolku on 15 kilometriä, ja varsin vaativaa maastoa.  Eväät, juomiset, lämmönsäätövaatteet ja kamerat mukana ei sinne kannata kuitenkaan lähteä kylmiltään.  Ja mukavaa olisi Neitvuoren rinteenkin nousu ilman tuota vatsamakkaraa.  Jos edes senverran pysyisi vauhdissa, ettei tuon kanssavaeltajan tarvitsisi palella minua odotellessaan.

Eli nyt päästiin topiikkiin:  Millähän kuljetaan, ja kuinka kauas?  Vai kuljetaanko lainkaan?

jaakkovaakko

Alkuperäiseen topiikkiin liittyen. 1 renkaisella kuntopyörällä et pääse mihinkään kun eihän siinä osu se ainoa rengas edes maahan. Ja sinne vaelluksella kunnon vaelluskengät, ja niillä uusilla kengillä kannattaa kävellä sisään ajoa muutama viikko enneko lähtee pidemmälle jotokselle.

[Petri Behm]

Posteljooni toi Tekniikan Maailman ja siinä oli polttomoottoriautojen talvitesti.

Sieltä löytyi mielenkiintoinen juttu:
Lexuksen valotekniikka riippuu varustetasosta. Vertailun Executivessa on kaksitoimiset valot, joiden lähivalokantama on tasaisella poikkeuksellisen pitkä. F Sportista alkaen ledit ovat moniosaiset ja kaukovaloissa on muun liikenteen huomioiva automatiikka. Pitkät syttyvät vasta yli 60 km/h:n nopeudessa, eli liian myöhään, mutta täysin käsittämätöntä on se, että kaukovalot kirkastuvat mitatulle täydelle teholle vasta yli 120 km/h:n nopeudessa. Teoriassa tätä rajaa pitäisi testerillä pystyä muuttamaan nopeuteen 80 km/h, mutta käytännön kokeilussa se ei onnistunut. Onneksi pitkien käsikäyttö on luontevaa.
Siis suunnitelijan mielestä vasta yli 120km/h nopeudessa tarvitaan täysi valoteho! ! !
Täytyy sanoa, että en ihan saa kiinni siitä, mitä sillä haetaan, mutta sen täytyy olla hyvä ja minä vajavaisena en vaan sitä ymmärrä.

https://tekniikanmaailma.fi/lehti/4b-2019/tm-vertailu-talviauto-2019-yksi-naista-on-paras-talviauto/

[Juha Pohjamo]

Entä jos polttomoottori kielletään?

https://www.is.fi/autot/art-2000006006341.html