Jaakon partakone ei oo latauksessa koskaan ko vasta sitten, ko se epätoivosesti pyytää päästä lataukseen. Ja sitä käytetään vaihtelevasti suunnilleen välillä joka päivä - kerran viikossa, keskiarvoväli voip olla jossain kolmen päivän paikkeilla... Ja tuolla käytöllä latausväli on edelleen, 18 vuotta vanhalla koneella, enemmän ko kuukaus.
Mites nuo akut, kun ennen nimenomaan suositeltiin käyttämään varaus loppuun enneko lattaa, ko niihin jäi joku muistijälki, eikä sitte menneet siitä yli? Ja tuo ongelma oli ennen litium-ioneita, vai? Tuo Jaakon partakone on siis saatu 50-vuotislahjaksi, eli 18 vuotta sitten... voi, voi, mikä lie akku ollu sillon muotia?
Tiijättehän nuo partakonneet, että on kahta eri tyyppiä. Miekin olin tuota 50-vuotispäivää ennen Braun-mies. Braunissa on sellanen fileerausveitsi, joka leikkaa sellasen ohuen, millin-parin kerroksen nahasta pois, ja siinä samalla lähtee karvat ja haituvat. Ja Philipsissä taas on sellanen pyörivä juttu, missä on koukku päässä. Se koukku sieppaa naamakarvat yks kerrallaan, kiertää kunnes saa sen karvan melko kireelle, ja sitte tekkee noppeesti lopullisen kiskaisun... haituvista ei taho saaha otetta ollenkaan.
jv
PS. Hammasharjat meillä on kummallakin oma. Koko ajan latauksessa, paitsi nyt miulla ihan uus Jordan-merkkinen. Siinä on fiksu näyttö lataustilalle, ja surraa ainakin kuukauven yhellä latauksella miun normaalia raskaammassa käytössä. Ja Makitoihin on useita akkuja, aina ajetaan kunnes seisahtaa, ja toivottavasti sitten löyvetään täys akku sieltä laturin luota, ja muistetaan laittaa se tyhjentynyt heti lattuuseen... ja muistetaan käyvä muutaman tunnin kuluttua ottamassa pois lattuusta, kun on taas täynnä. Ne akut pyörittää porraa, pikkurälläkkää ja siimaleikkuria. Rikkaimurikin oli harkinnassa, mutta se näytti esitteessä aika kolholta, ja sitte tuli joku huithapeli kuitenkin, missä ne lataustilan näytöt on sikin sokin ko sinkkosen akan v-karvat... , imatralaisen sanonnan mukkaan.
