Kirjoittaja Aihe: Tasa-arvoinen avioliittolaki  (Luettu 36508 kertaa)

Maaliskuu 01, 2017, 09:34:54 ap
Vastaus #15

Petri Behm

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4350
Moro
Olis saanut jäädä tämäkin laki tekemättä.

Kai se sitten on ihan normaalia että mies panee toista miestä perseeseen vai mitä mieltä on lain kannattajat.


Se on yhtä normaalia kuin että neitokainen nuolee toisen neitokaisen pimppiä.

Ei ole minulta pois, ei uhkaa miun arvomaailmaa eikä moraalia.
Joten kannatan täysin, että kaksi ihmistä voi olla tasa-arvoisia.

Mä jäin Teboilin bensamittariin kielestäni kii, kun nuolaisin liian aikaisin.

Maaliskuu 01, 2017, 09:35:53 ap
Vastaus #16

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6270
  • MC Debit
Moro
Olis saanut jäädä tämäkin laki tekemättä.

Kai se sitten on ihan normaalia että mies panee toista miestä perseeseen vai mitä mieltä on lain kannattajat.

Normaalia tai ei niin mitä se mulle (tai sulle tai kenellekään muulle) kuuluu jos molemmat (tai kaikki) osapuolet ovat täysi-ikäisiä, syyntakeisia ja suostuvaisia? Homous ei ole ollut rikollista pitkään aikaan, eikä se kai ihan normaalia ole, mutta tässä laissa ei ole kyse siitä.

Mitäs muuten olet mieltä "tyttöjen välisestä ystävyydestä"? :P

Niin hyvin en Raamatun oppeja tunne että osaisin ottaa kantaa onko homma OK sen opin kannalta ja adoptio-oikeuteen suhtaudun varauksella mutta minun mielestä parisuhde pitää saada rekisteröityä niin että puolisot ovat puolisoita myös lain silmissä kun esim perinnöistä ym aletaan vääntämään.

Sitä "muu" sukupuolta en ymmärrä. Miehiä ja naisia on, muita ei minun mielestä. Jos on varusteissa on epäselvää tai liikaa kromosomeja tms niin sitten vaan pitää päättää kumpi on. Ja jälkikäteen modatut samoin, lopputulos ratkaisee.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2017, 09:38:50 ap kirjoittanut Kari Sillanpää »
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Maaliskuu 01, 2017, 09:40:18 ap
Vastaus #17

tuomo jylha

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3304
  • Moukka
 Tuli eilen luettua "muun" sukupuoleisen feministisen puolueen ehdokkaan purkaus iltalehden sivustolta, niin ainoa tunnetila mitä luetun jälkeen tuli oli sääli. Ihminen ei tuossa iässä vielä tiedä mikä on soveltuva wc-käyntitapa itsensä kohdalla, kun sopivaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla?

Ja se oli sitten se ainoa agenda millä pyritään yhteiskunnallisesti päättäviin toimiin, kun muutakaan sanottavaa ei sitten ollut? Elämme erikoisia aikoja. Aamen.  :-X

Maaliskuu 01, 2017, 10:21:25 ap
Vastaus #18

tuomo jylha

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3304
  • Moukka
"Tasa-arvo on aina hyvä juttu".

Eipä tuo toteudu meilläkään, vaimo ei millään suostu kaatamaan puita ja raahaamaan niitä selkä vääränä lähimmän ajetun tienvarteen. Enkä o yhtään autoremonttia vielä nähny tehneen 16 vuoden aikana meillä.

Muuten olen sitä mieltä että ihminen rakastakoon ketä huvittaa, toivottavasti saavat toisiltaan vastarakkautta. Amerikoissa joku mies asuu ponin kanssa, siitä tuli dokumenttikin.

Kirkossa voivat minusta mennä naimisiin minun puolestani jos pappi suostuu vihkimään. Iltalehdessä sanottiin kyllä että saattaa tulla lopputili kyllä.

Sitä hetelmöitys tai adoptioasiaa en vaan ymmärrä, jos ei ole suotu miehiä keskenään tai naisia keskenään lapsia saamaan niin sillä on varmaan joku ollu tarkoitus?

 Juuri näin.
 Jos sateenkaarirakkaus ja yhteisen elämän onni vaatii ihan välttämättä vielä kirkkohäätkin eikä pelkät vissit puheet tai maistraatti riitä rakkauden todisteeksi, niin kannattaa perustaa oma kirkko. Mitäpä tuota asiaa enää vuosi tolkulla tarvii veivata? Eikös näitä kirkkoja ja muitakin uskonsa todistelupaikkoja ole muillakin ryhmittymillä joille ei tämä ev-lut kelpaa?
 Sillähän se on taputeltu?

Maaliskuu 01, 2017, 11:29:37 ap
Vastaus #19

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Tuo "muu"-sukupuoli liittyy siihen, että sukupuolta käsitellään nykyään paitsi fyysisenä, myös henkisenä ja kulttuurisenä asiana. Se on totta, että biologisessa mielessä sukupuoli on yleensä helppo määritellä. Ei kuitenkaan aina. Aina silloin tällöin syntyy ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole fyysisessä mielessä selkeästi määriteltävissä naiseksi tai mieheksi.

Sukupuoli on tosiaan myös kulttuurinen ja kokemuksellinen asia. Miehen ja naisen roolit on aikalailla vahvasti asetettu, ja perinteisesti näiden roolien on ajateltu olevan kiinni nimenomaan fyysisessä sukupuolessa. Että miehet ajaa moottoripyörällä, kantaa puut kotiin ja leikkii lapsena sinisillä autoilla. Naisten taas on ajateltu pesevän tiskit, nauttivan puutarhan hoitamisesta ja leikkivän pienenä vaaleanpunaisilla nukeilla. Naisen on katsottu osoittavan jälkikasvulle hellyyttä, ja miehen olevan jämpti, niin sanottu miehen malli. Usein on kuitenkin niin, että nämä roolit ei tunnu luontevalta. Tällöin mies saattaa tuntea enemmän vetoa perinteisiin naisten touhuihin tai toisin päin. Ihannetapauksessahan ihmiset sitten voisivat elää sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja itselle luontevalta ilman, että fyysinen sukupuoli ja toisten odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä täytyisi ottaa mainittavasti huomioon. Tällöin se pieni poika saisi hoitaa vauvanukkea ja se hyväksyttäisiin siinä missä naapurin pojan paloautoleikitkin.

Miehen ja naisen roolit ovat kuitenkin hyvin vahvat nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset jaotellaan niiden mukaisesti kahteen kategoriaan (tai nykyään enenevissä määrin useampaan), ja niinpä ihminen joutuu tässä valinnan eteen. Joillekin fyysisesti naisen sarakkeeseen asettuville miehen yhteiskunnallinen rooli tuntuu luontevammalta, tai sitten kumpikin tuntuu väärältä.

Biologista sukupuolta ei voi tietenkään täysin jättää huomiotta. Ruumiin ominaisuuksilla ja hormoneilla on tietysti iso vaikutus moneen asiaan, ja myös siihen, mihin ihmiset tuntevat vetoa. Varmastikin äidin hoivavietillä on perustansa biologiassa.

Tuossa homoparin adoptiossa ei minusta ole mitään luonnotonta tai väärää. Viehtymys jälkikasvuun on sukupuolesta riippumatonta. Kenellä tahansa voi tehdä pahaa, jos ei pääse vanhemmaksi. Se on yksi koko ihmiskunnan perustavia ja yleisimpiä haaveita. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siihen vaikutusta, se ei poista vanhemmuuden viettiä. En ymmärrä, miksi lapsen kasvattaminen tulisi kieltää osalta porukkaa, jos he ovat hyviä ja halukkaita vanhempia. Maailmassa riittää lapsia, jotka tarvitsevat hyvää kotia.

Niin, lapsi tosiaan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Opetusta, turvaa ja lämminhenkistä kotia. Jos vanhemmat ovat hyviä vanhempia, niin ei siinä ole mitään ongelmaa jos he ovat samaa sukupuolta. Ei se ole historiallisesti mitenkään harvinaista, että vaikkapa leskiäiti on kasvattanut lapsensa oman yksin jääneen äitinsä tuella. Kun koti on hyvä ja vanhemmat rakastavia sekä viisaita niin hyvä siitä tulee. Onhan noita kaikenlaisia juoppokoteja, joissa on mies ja nainen vanhempina. Heterous ei tee vanhemmasta parempaa.

Kyllähän saman sukupuolen rakastavaisen tietysti sen oman uskonnon voisivat perustaa, mutta minusta se on aikalailla alentavaa ja kohtuutontakin. Homoja on pitkään pilkattu ja väheksytty, ja jos ihmisrakkauteen, anteeksiantoon ja kaikkeen muuhun hienoon perustuva (tai näin väittävä) kirkko siltikin tuumaa, että ette kelpaa tänne, niin ei se minusta kovin ihmisrakasta ole. Tietysti luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon kaikenlaista, ja Raamatussakaan ei homoja mitenkään hyväksyvästi käsitellä, mutta itse olen aina pitänyt noita ihmisrakkauden ja anteeksiannon asioita keskeisimpinä. Jos on vakaumuksellinen kristitty ja kuulunut kirkkoon koko elämänsä ja tuntee yhteyttä siihen perustavanlaatuisimpien arvojensa kanssa niin onhan se varmasti kova isku, ettei omaan uskontoonsa kuuluvaa keskeistä yhteiselämän siunausta saa. Tämä on tietysti teologinen kysymys, ja itse olen näissä hyvinkin sallivainen niin kauan kun kenenkään satuttamisesta, pilkkaamisesta, loukkaamisesta tai muusta negatiivisesta ei ole kyse. Kyllähän tuo heteroakin harmittaisi, jos pappi kieltäytyisi vihkimästä juuri hänet. Moni on tuumaillut, että koko avioliitto ja sen merkitys menee pilalle jos homoja vihitään. Ei tuo ainakaan minua häiritse pätkän vertaa, tosin itse olen ateisti eikä minulla ole asiaan sillä tavalla uskonnollista vakaumusta. Toisin sanoen minulle kyllä kelepaa maistraatti. Itse koen, että tämä tasa-arvoinen avioliitto tekee avioliitosta entistä arvostettavamman asian, joka perustuu entistä enemmän rakkaudelle ja vähemmän pois sulkemiselle.

Toisin sanoen ei häiritse tasa-arvoinen avioliitto minua ollenkaan, päin vastoin. En usko, että maailma menee pilalle ihmisrakkauden ja keskinäisen kunnioituksen vuoksi.
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Maaliskuu 01, 2017, 11:44:31 ap
Vastaus #20

Petri Behm

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4350
Tuo "muu"-sukupuoli liittyy siihen, että sukupuolta käsitellään nykyään paitsi fyysisenä, myös henkisenä ja kulttuurisenä asiana. Se on totta, että biologisessa mielessä sukupuoli on yleensä helppo määritellä. Ei kuitenkaan aina. Aina silloin tällöin syntyy ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole fyysisessä mielessä selkeästi määriteltävissä naiseksi tai mieheksi.

Sukupuoli on tosiaan myös kulttuurinen ja kokemuksellinen asia. Miehen ja naisen roolit on aikalailla vahvasti asetettu, ja perinteisesti näiden roolien on ajateltu olevan kiinni nimenomaan fyysisessä sukupuolessa. Että miehet ajaa moottoripyörällä, kantaa puut kotiin ja leikkii lapsena sinisillä autoilla. Naisten taas on ajateltu pesevän tiskit, nauttivan puutarhan hoitamisesta ja leikkivän pienenä vaaleanpunaisilla nukeilla. Naisen on katsottu osoittavan jälkikasvulle hellyyttä, ja miehen olevan jämpti, niin sanottu miehen malli. Usein on kuitenkin niin, että nämä roolit ei tunnu luontevalta. Tällöin mies saattaa tuntea enemmän vetoa perinteisiin naisten touhuihin tai toisin päin. Ihannetapauksessahan ihmiset sitten voisivat elää sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja itselle luontevalta ilman, että fyysinen sukupuoli ja toisten odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä täytyisi ottaa mainittavasti huomioon. Tällöin se pieni poika saisi hoitaa vauvanukkea ja se hyväksyttäisiin siinä missä naapurin pojan paloautoleikitkin.

Miehen ja naisen roolit ovat kuitenkin hyvin vahvat nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset jaotellaan niiden mukaisesti kahteen kategoriaan (tai nykyään enenevissä määrin useampaan), ja niinpä ihminen joutuu tässä valinnan eteen. Joillekin fyysisesti naisen sarakkeeseen asettuville miehen yhteiskunnallinen rooli tuntuu luontevammalta, tai sitten kumpikin tuntuu väärältä.

Biologista sukupuolta ei voi tietenkään täysin jättää huomiotta. Ruumiin ominaisuuksilla ja hormoneilla on tietysti iso vaikutus moneen asiaan, ja myös siihen, mihin ihmiset tuntevat vetoa. Varmastikin äidin hoivavietillä on perustansa biologiassa.

Tuossa homoparin adoptiossa ei minusta ole mitään luonnotonta tai väärää. Viehtymys jälkikasvuun on sukupuolesta riippumatonta. Kenellä tahansa voi tehdä pahaa, jos ei pääse vanhemmaksi. Se on yksi koko ihmiskunnan perustavia ja yleisimpiä haaveita. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siihen vaikutusta, se ei poista vanhemmuuden viettiä. En ymmärrä, miksi lapsen kasvattaminen tulisi kieltää osalta porukkaa, jos he ovat hyviä ja halukkaita vanhempia. Maailmassa riittää lapsia, jotka tarvitsevat hyvää kotia.

Niin, lapsi tosiaan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Opetusta, turvaa ja lämminhenkistä kotia. Jos vanhemmat ovat hyviä vanhempia, niin ei siinä ole mitään ongelmaa jos he ovat samaa sukupuolta. Ei se ole historiallisesti mitenkään harvinaista, että vaikkapa leskiäiti on kasvattanut lapsensa oman yksin jääneen äitinsä tuella. Kun koti on hyvä ja vanhemmat rakastavia sekä viisaita niin hyvä siitä tulee. Onhan noita kaikenlaisia juoppokoteja, joissa on mies ja nainen vanhempina. Heterous ei tee vanhemmasta parempaa.

Kyllähän saman sukupuolen rakastavaisen tietysti sen oman uskonnon voisivat perustaa, mutta minusta se on aikalailla alentavaa ja kohtuutontakin. Homoja on pitkään pilkattu ja väheksytty, ja jos ihmisrakkauteen, anteeksiantoon ja kaikkeen muuhun hienoon perustuva (tai näin väittävä) kirkko siltikin tuumaa, että ette kelpaa tänne, niin ei se minusta kovin ihmisrakasta ole. Tietysti luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon kaikenlaista, ja Raamatussakaan ei homoja mitenkään hyväksyvästi käsitellä, mutta itse olen aina pitänyt noita ihmisrakkauden ja anteeksiannon asioita keskeisimpinä. Jos on vakaumuksellinen kristitty ja kuulunut kirkkoon koko elämänsä ja tuntee yhteyttä siihen perustavanlaatuisimpien arvojensa kanssa niin onhan se varmasti kova isku, ettei omaan uskontoonsa kuuluvaa keskeistä yhteiselämän siunausta saa. Tämä on tietysti teologinen kysymys, ja itse olen näissä hyvinkin sallivainen niin kauan kun kenenkään satuttamisesta, pilkkaamisesta, loukkaamisesta tai muusta negatiivisesta ei ole kyse. Kyllähän tuo heteroakin harmittaisi, jos pappi kieltäytyisi vihkimästä juuri hänet. Moni on tuumaillut, että koko avioliitto ja sen merkitys menee pilalle jos homoja vihitään. Ei tuo ainakaan minua häiritse pätkän vertaa, tosin itse olen ateisti eikä minulla ole asiaan sillä tavalla uskonnollista vakaumusta. Toisin sanoen minulle kyllä kelepaa maistraatti. Itse koen, että tämä tasa-arvoinen avioliitto tekee avioliitosta entistä arvostettavamman asian, joka perustuu entistä enemmän rakkaudelle ja vähemmän pois sulkemiselle.

Toisin sanoen ei häiritse tasa-arvoinen avioliitto minua ollenkaan, päin vastoin. En usko, että maailma menee pilalle ihmisrakkauden ja keskinäisen kunnioituksen vuoksi.

Hienoa tekstiä! ! !
Varsinkin tuo osio:
Niin, lapsi tosiaan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Opetusta, turvaa ja lämminhenkistä kotia. Jos vanhemmat ovat hyviä vanhempia, niin ei siinä ole mitään ongelmaa jos he ovat samaa sukupuolta. Ei se ole historiallisesti mitenkään harvinaista, että vaikkapa leskiäiti on kasvattanut lapsensa oman yksin jääneen äitinsä tuella. Kun koti on hyvä ja vanhemmat rakastavia sekä viisaita niin hyvä siitä tulee. Onhan noita kaikenlaisia juoppokoteja, joissa on mies ja nainen vanhempina. Heterous ei tee vanhemmasta parempaa.
Mä jäin Teboilin bensamittariin kielestäni kii, kun nuolaisin liian aikaisin.

Maaliskuu 01, 2017, 12:05:43 ip
Vastaus #21

Markku Juusela

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 4727
Moro

Onneksi asioista saa ja ehkä tarviikin olla eri mieltä.Martti kirjoittaa juuri niin kuin pitää homo ja lesbo parien kannattajan kirjoittaakkin,jos viitsisin kirjoittaisin em. parien ei kannattajana juuri päinvastoin.
Myönnän,olen vanhanaikainen ja kannatan tänä päivänä ehkä vähän vanhanaikaisesti asioita mutta ne ovat minun mielipiteitäni.
Yamaha TR1 -81 / Green Mystery
CanAm Spyder RT -13
CRESCENT Elda E-Going
Triumph CSD -29
Triumph TigerCup -62
NSU Sportmax Streetreplica -58

Maaliskuu 01, 2017, 12:34:08 ip
Vastaus #22

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6270
  • MC Debit
Miehen ja naisen roolit ovat kuitenkin hyvin vahvat nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset jaotellaan niiden mukaisesti kahteen kategoriaan (tai nykyään enenevissä määrin useampaan), ja niinpä ihminen joutuu tässä valinnan eteen. Joillekin fyysisesti naisen sarakkeeseen asettuville miehen yhteiskunnallinen rooli tuntuu luontevammalta, tai sitten kumpikin tuntuu väärältä.


Asiaa kirjoittaa Martti jälleen.

Tuohon lainaamaani viitaten, onhan se jotenkin hoopoa että jos mies tykkää vaikka rakennella kukka-asetelmia, keräillä leikkiponeja, tai pikkusälli ei tykkää pyssyleikeistä tms niin sen takia pitäisi muka ruksia lomakkeesta kohta "muu". Mies se on silti, jos nyt ei kaikkien mielestä "isolla kirjaimella" niin kuitenkin. Ei kaikkien tarvitse istua pikkukylän baarin terassilla hihaton paita päällä Karjala-lippis päässä ölisemässä kovaan ääneen jääkiekosta ja irvimässä erirotuisia, tämä kun valitettavan usein tuntuu olevan se "miähen malli" ainakin täällä pikkukylillä, ja jota mallia amispojat parhaansa mukaan yrittää mukailla. Tai olla se "jämpti jurottaja" joka heittää "mujjjan" autolla ruokakauppaan mutta istuu itse autossa parkkipaikalla sen aikaa kun vaimo on kaupassa.

Naisilla onneksi on hiukan vapaampaa, voi olla vaikka rekkakuski, levyseppä tai asentaja, harrastaa kaikenmoisia hommia offroadista alkaen eikä kukaan kyseenalaista naiseutta. Tai no meneppä kysymään siltä marketin parkkiksella huuruikkunaisessa autossa istuvalta jäyhältä, voi tulla eri vastaus, mutta se on onneksi katoava laji.

Eli edelleenkään en ymmärrä miksi pitäisi olla kohta "muu" niissä lomakkeissa. Mies on mies ja nainen on nainen, oli sitten mieltymykset (sukupuoliset tai muut) mitä hyvänsä.

 
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”

Maaliskuu 01, 2017, 12:36:35 ip
Vastaus #23

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Tuo "muu"-sukupuoli liittyy siihen, että sukupuolta käsitellään nykyään paitsi fyysisenä, myös henkisenä ja kulttuurisenä asiana. Se on totta, että biologisessa mielessä sukupuoli on yleensä helppo määritellä. Ei kuitenkaan aina. Aina silloin tällöin syntyy ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole fyysisessä mielessä selkeästi määriteltävissä naiseksi tai mieheksi.

Sukupuoli on tosiaan myös kulttuurinen ja kokemuksellinen asia. Miehen ja naisen roolit on aikalailla vahvasti asetettu, ja perinteisesti näiden roolien on ajateltu olevan kiinni nimenomaan fyysisessä sukupuolessa. Että miehet ajaa moottoripyörällä, kantaa puut kotiin ja leikkii lapsena sinisillä autoilla. Naisten taas on ajateltu pesevän tiskit, nauttivan puutarhan hoitamisesta ja leikkivän pienenä vaaleanpunaisilla nukeilla. Naisen on katsottu osoittavan jälkikasvulle hellyyttä, ja miehen olevan jämpti, niin sanottu miehen malli. Usein on kuitenkin niin, että nämä roolit ei tunnu luontevalta. Tällöin mies saattaa tuntea enemmän vetoa perinteisiin naisten touhuihin tai toisin päin. Ihannetapauksessahan ihmiset sitten voisivat elää sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja itselle luontevalta ilman, että fyysinen sukupuoli ja toisten odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä täytyisi ottaa mainittavasti huomioon. Tällöin se pieni poika saisi hoitaa vauvanukkea ja se hyväksyttäisiin siinä missä naapurin pojan paloautoleikitkin.

Miehen ja naisen roolit ovat kuitenkin hyvin vahvat nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset jaotellaan niiden mukaisesti kahteen kategoriaan (tai nykyään enenevissä määrin useampaan), ja niinpä ihminen joutuu tässä valinnan eteen. Joillekin fyysisesti naisen sarakkeeseen asettuville miehen yhteiskunnallinen rooli tuntuu luontevammalta, tai sitten kumpikin tuntuu väärältä.

Biologista sukupuolta ei voi tietenkään täysin jättää huomiotta. Ruumiin ominaisuuksilla ja hormoneilla on tietysti iso vaikutus moneen asiaan, ja myös siihen, mihin ihmiset tuntevat vetoa. Varmastikin äidin hoivavietillä on perustansa biologiassa.

Tuossa homoparin adoptiossa ei minusta ole mitään luonnotonta tai väärää. Viehtymys jälkikasvuun on sukupuolesta riippumatonta. Kenellä tahansa voi tehdä pahaa, jos ei pääse vanhemmaksi. Se on yksi koko ihmiskunnan perustavia ja yleisimpiä haaveita. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siihen vaikutusta, se ei poista vanhemmuuden viettiä. En ymmärrä, miksi lapsen kasvattaminen tulisi kieltää osalta porukkaa, jos he ovat hyviä ja halukkaita vanhempia. Maailmassa riittää lapsia, jotka tarvitsevat hyvää kotia.

Niin, lapsi tosiaan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Opetusta, turvaa ja lämminhenkistä kotia. Jos vanhemmat ovat hyviä vanhempia, niin ei siinä ole mitään ongelmaa jos he ovat samaa sukupuolta. Ei se ole historiallisesti mitenkään harvinaista, että vaikkapa leskiäiti on kasvattanut lapsensa oman yksin jääneen äitinsä tuella. Kun koti on hyvä ja vanhemmat rakastavia sekä viisaita niin hyvä siitä tulee. Onhan noita kaikenlaisia juoppokoteja, joissa on mies ja nainen vanhempina. Heterous ei tee vanhemmasta parempaa.

Kyllähän saman sukupuolen rakastavaisen tietysti sen oman uskonnon voisivat perustaa, mutta minusta se on aikalailla alentavaa ja kohtuutontakin. Homoja on pitkään pilkattu ja väheksytty, ja jos ihmisrakkauteen, anteeksiantoon ja kaikkeen muuhun hienoon perustuva (tai näin väittävä) kirkko siltikin tuumaa, että ette kelpaa tänne, niin ei se minusta kovin ihmisrakasta ole. Tietysti luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon kaikenlaista, ja Raamatussakaan ei homoja mitenkään hyväksyvästi käsitellä, mutta itse olen aina pitänyt noita ihmisrakkauden ja anteeksiannon asioita keskeisimpinä. Jos on vakaumuksellinen kristitty ja kuulunut kirkkoon koko elämänsä ja tuntee yhteyttä siihen perustavanlaatuisimpien arvojensa kanssa niin onhan se varmasti kova isku, ettei omaan uskontoonsa kuuluvaa keskeistä yhteiselämän siunausta saa. Tämä on tietysti teologinen kysymys, ja itse olen näissä hyvinkin sallivainen niin kauan kun kenenkään satuttamisesta, pilkkaamisesta, loukkaamisesta tai muusta negatiivisesta ei ole kyse. Kyllähän tuo heteroakin harmittaisi, jos pappi kieltäytyisi vihkimästä juuri hänet. Moni on tuumaillut, että koko avioliitto ja sen merkitys menee pilalle jos homoja vihitään. Ei tuo ainakaan minua häiritse pätkän vertaa, tosin itse olen ateisti eikä minulla ole asiaan sillä tavalla uskonnollista vakaumusta. Toisin sanoen minulle kyllä kelepaa maistraatti. Itse koen, että tämä tasa-arvoinen avioliitto tekee avioliitosta entistä arvostettavamman asian, joka perustuu entistä enemmän rakkaudelle ja vähemmän pois sulkemiselle.

Toisin sanoen ei häiritse tasa-arvoinen avioliitto minua ollenkaan, päin vastoin. En usko, että maailma menee pilalle ihmisrakkauden ja keskinäisen kunnioituksen vuoksi.

No justiinsakki. Mulle sopii hyvin että joku on muu. Mutta siis mikä se on?
Jotenki on vaan juuttunut siihen että sukupuolia on kaksi. Jos mies tuntee olevansa nainen, tai päinvastoin, on niitä edelleen kaksi.
Määrittele kolmas sukupuoli ?

Maaliskuu 01, 2017, 12:42:21 ip
Vastaus #24

Ossi Viita-aho

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2277
  • Kukkahattusetä
Teillä meni nyt ohi se Martin sanoma. Nykyään sukupuoli ei liity niinkään fyysiseen, vaan enemmänki psyykkiseen puoleen. Siihen miltä tuntuu itestä.

Maailma on muuttunu aina ja ei se oo vieläkkään pysähtyny, vaikka vanahat jäärät koittaaki harata vastaan.
Kahden pytyn loukussa.

Maaliskuu 01, 2017, 13:03:03 ip
Vastaus #25

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Kyllähän mieltä saa olla, ja pitääkin.

En minä näihin asioihin ole järin kovasti syventynyt, enkä tuosta "muu"-sukupuolen määrittelystä osaa niin sanoa. Ei ole itselle siinä määrin sydämen asia, kun itse noista "mies" ja "nainen" -osastoista löydän itselleni sopivan. Itsekin menen hyvin pitkälti mies-nais -kahtiajaon kanssa kun ihmisiä mielessäni tuumiskelen.

Sinänsä tärkeä asia tämä kyllä minusta on, vaikka koskettaakin vain suhteellisen pientä osaa väestöstä. Asia on monelle kuitenkin erittäin tärkeä identiteetin ja omanarvontunnon kannalta. Se kolmas vaihtoehto virallisessa läpyskässä osoittaa tiettyä yhteiskunnan tunnustusta ja hyväksyntää. Se on minusta olennaisempaa kuin sen rasti ruutuun -mahdollisuuden funktionaalinen hyöty ja termin tarkempi sisältö.
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Maaliskuu 01, 2017, 13:06:11 ip
Vastaus #26

Martti Korhonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2501
Teillä meni nyt ohi se Martin sanoma. Nykyään sukupuoli ei liity niinkään fyysiseen, vaan enemmänki psyykkiseen puoleen. Siihen miltä tuntuu itestä.

Maailma on muuttunu aina ja ei se oo vieläkkään pysähtyny, vaikka vanahat jäärät koittaaki harata vastaan.

Sen verran tarkennan, että nykyään sukupuolta ei määritellä ainoastaan fyysisen, vaan myös psyykkisen puolen perusteella.

Onko tämmöinen pilkunnussija mies, nainen vai muu?

muok.
Lainaus
PS. Myös ns. nykyaikaiset voisi kunnioittaa vanhanaikaisia joilla saattaa olla eri näkemys asioista. Miksi suvakit ei hyväksy erilaisia mielipiteitä?

Tästä olen kyllä erittäin samaa mieltä. Onhan se vähän ristiriitaista vaatia vaatia kunnioitusta ja tasa-arvoa samalla kun loukkaa ja väheksyy vastapuolta. Vaikka kylläpähän tähän samaan syyllistytään konservatiivienkin joukossa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2017, 13:13:46 ip kirjoittanut Martti Korhonen »
Priimaa tulee vaikka sekundaan tähtää.

Maaliskuu 01, 2017, 13:07:16 ip
Vastaus #27

Henry Eklund

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5368
  • Eläkkeellä on vain kaksi ekaa vuotta vaikeeta.
Koulukiusaamista ei ole vieläkään saatu lopetettua, ajatelkaa lasta jonka kummallakin vanhemmalla karvaa parta. Mites luulette koulussa käyvän, no ei hyvin.

Maaliskuu 01, 2017, 13:29:51 ip
Vastaus #28

tarmo koivunen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 33
Kuuleppas kun siihen tulee aikojen saatossa luonnollinen ratkaisu..lapset loppuu kun kaikki alkavat homostella.Se on kaiketi ainoa tauti/sairaus joka ei ole periytyvää sorttia.

Maaliskuu 01, 2017, 13:40:49 ip
Vastaus #29

Kari Sillanpää

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6270
  • MC Debit
Teillä meni nyt ohi se Martin sanoma. Nykyään sukupuoli ei liity niinkään fyysiseen, vaan enemmänki psyykkiseen puoleen. Siihen miltä tuntuu itestä.

Maailma on muuttunu aina ja ei se oo vieläkkään pysähtyny, vaikka vanahat jäärät koittaaki harata vastaan.

Sen verran tarkennan, että nykyään sukupuolta ei määritellä ainoastaan fyysisen, vaan myös psyykkisen puolen perusteella.

Onko tämmöinen pilkunnussija mies, nainen vai muu?


Tuanoin, mitenkäs semmoinen henkinen naiseus ilmenee? Mies, joka tykkää sellaisista asioista mitkä mielletään naisten jutuiksi on silti mies, se vaan tykkää enempi naisten jutuiksi mielletyistä jutuista. Jos mies tykkää meikata ja pukeutua hörhelöihin, niin ei se siitä "muuta" tee, esim Andy McCoy on kyllä ihan äijä. Ja kyllä Michael Monroekin on mies vaikka 80-luvulla herättikin pahennusta esim Pohjanmaalla.

Lähinnähän on kyse liian ahtaista sukupuolinormeista. Kun kuitenkin mielestäni ollaan ensisijaisesti ihmisiä, sitten psyykkisesti ja henkisesti jotain, ja viimeisenä tulee ne "perinteiset" sukupuolten tunnusmerkit jotka sinänsä eivät määrittele (tai joiden ei pitäisi määritellä) sitä minkälainen ihmisen "kuuluisi" olla muuten kuin fyysisesti.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2017, 13:46:00 ip kirjoittanut Kari Sillanpää »
Kari

”Parempi Piru merrassa kuin kymmenen irrallaan”