Tuo "muu"-sukupuoli liittyy siihen, että sukupuolta käsitellään nykyään paitsi fyysisenä, myös henkisenä ja kulttuurisenä asiana. Se on totta, että biologisessa mielessä sukupuoli on yleensä helppo määritellä. Ei kuitenkaan aina. Aina silloin tällöin syntyy ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole fyysisessä mielessä selkeästi määriteltävissä naiseksi tai mieheksi.
Sukupuoli on tosiaan myös kulttuurinen ja kokemuksellinen asia. Miehen ja naisen roolit on aikalailla vahvasti asetettu, ja perinteisesti näiden roolien on ajateltu olevan kiinni nimenomaan fyysisessä sukupuolessa. Että miehet ajaa moottoripyörällä, kantaa puut kotiin ja leikkii lapsena sinisillä autoilla. Naisten taas on ajateltu pesevän tiskit, nauttivan puutarhan hoitamisesta ja leikkivän pienenä vaaleanpunaisilla nukeilla. Naisen on katsottu osoittavan jälkikasvulle hellyyttä, ja miehen olevan jämpti, niin sanottu miehen malli. Usein on kuitenkin niin, että nämä roolit ei tunnu luontevalta. Tällöin mies saattaa tuntea enemmän vetoa perinteisiin naisten touhuihin tai toisin päin. Ihannetapauksessahan ihmiset sitten voisivat elää sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja itselle luontevalta ilman, että fyysinen sukupuoli ja toisten odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä täytyisi ottaa mainittavasti huomioon. Tällöin se pieni poika saisi hoitaa vauvanukkea ja se hyväksyttäisiin siinä missä naapurin pojan paloautoleikitkin.
Miehen ja naisen roolit ovat kuitenkin hyvin vahvat nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset jaotellaan niiden mukaisesti kahteen kategoriaan (tai nykyään enenevissä määrin useampaan), ja niinpä ihminen joutuu tässä valinnan eteen. Joillekin fyysisesti naisen sarakkeeseen asettuville miehen yhteiskunnallinen rooli tuntuu luontevammalta, tai sitten kumpikin tuntuu väärältä.
Biologista sukupuolta ei voi tietenkään täysin jättää huomiotta. Ruumiin ominaisuuksilla ja hormoneilla on tietysti iso vaikutus moneen asiaan, ja myös siihen, mihin ihmiset tuntevat vetoa. Varmastikin äidin hoivavietillä on perustansa biologiassa.
Tuossa homoparin adoptiossa ei minusta ole mitään luonnotonta tai väärää. Viehtymys jälkikasvuun on sukupuolesta riippumatonta. Kenellä tahansa voi tehdä pahaa, jos ei pääse vanhemmaksi. Se on yksi koko ihmiskunnan perustavia ja yleisimpiä haaveita. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siihen vaikutusta, se ei poista vanhemmuuden viettiä. En ymmärrä, miksi lapsen kasvattaminen tulisi kieltää osalta porukkaa, jos he ovat hyviä ja halukkaita vanhempia. Maailmassa riittää lapsia, jotka tarvitsevat hyvää kotia.
Niin, lapsi tosiaan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Opetusta, turvaa ja lämminhenkistä kotia. Jos vanhemmat ovat hyviä vanhempia, niin ei siinä ole mitään ongelmaa jos he ovat samaa sukupuolta. Ei se ole historiallisesti mitenkään harvinaista, että vaikkapa leskiäiti on kasvattanut lapsensa oman yksin jääneen äitinsä tuella. Kun koti on hyvä ja vanhemmat rakastavia sekä viisaita niin hyvä siitä tulee. Onhan noita kaikenlaisia juoppokoteja, joissa on mies ja nainen vanhempina. Heterous ei tee vanhemmasta parempaa.
Kyllähän saman sukupuolen rakastavaisen tietysti sen oman uskonnon voisivat perustaa, mutta minusta se on aikalailla alentavaa ja kohtuutontakin. Homoja on pitkään pilkattu ja väheksytty, ja jos ihmisrakkauteen, anteeksiantoon ja kaikkeen muuhun hienoon perustuva (tai näin väittävä) kirkko siltikin tuumaa, että ette kelpaa tänne, niin ei se minusta kovin ihmisrakasta ole. Tietysti luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon kaikenlaista, ja Raamatussakaan ei homoja mitenkään hyväksyvästi käsitellä, mutta itse olen aina pitänyt noita ihmisrakkauden ja anteeksiannon asioita keskeisimpinä. Jos on vakaumuksellinen kristitty ja kuulunut kirkkoon koko elämänsä ja tuntee yhteyttä siihen perustavanlaatuisimpien arvojensa kanssa niin onhan se varmasti kova isku, ettei omaan uskontoonsa kuuluvaa keskeistä yhteiselämän siunausta saa. Tämä on tietysti teologinen kysymys, ja itse olen näissä hyvinkin sallivainen niin kauan kun kenenkään satuttamisesta, pilkkaamisesta, loukkaamisesta tai muusta negatiivisesta ei ole kyse. Kyllähän tuo heteroakin harmittaisi, jos pappi kieltäytyisi vihkimästä juuri hänet. Moni on tuumaillut, että koko avioliitto ja sen merkitys menee pilalle jos homoja vihitään. Ei tuo ainakaan minua häiritse pätkän vertaa, tosin itse olen ateisti eikä minulla ole asiaan sillä tavalla uskonnollista vakaumusta. Toisin sanoen minulle kyllä kelepaa maistraatti. Itse koen, että tämä tasa-arvoinen avioliitto tekee avioliitosta entistä arvostettavamman asian, joka perustuu entistä enemmän rakkaudelle ja vähemmän pois sulkemiselle.
Toisin sanoen ei häiritse tasa-arvoinen avioliitto minua ollenkaan, päin vastoin. En usko, että maailma menee pilalle ihmisrakkauden ja keskinäisen kunnioituksen vuoksi.
