Miepäs yritän kerrankii palata lähemmäs alkuperästä aihetta.
Mie oon elämäni varrella ostanu tai ollu ostopäätöksen tekijänä aika monessa uuden auton kaupassa, mutta omilla rahoilla (tai luotoilla) en oo ostanu koskaan uutta autoo. Ommaan käyttöön yhen oon hankkinu, muita on ajaneet muut miehet tai naiset, ja työkaluja on ne olleet.
Nyt oon jotenkii haaveillu tuollasella muutaman vuoden suunnitelmalla, että ko meillä rouvakin passitettaan eläkeläiseks, että jos sitte myötäs nuo nykyset (kalliilla; -08 Kia Cerato ja -03 tai jottai sinne päi Polo 1,2...) ja niillä rahoilla ostettas yks iha uus auto, jossei peräti ökymaasturi! Toimiikoha tuo yhtälö, vai onko taas nuukuuttaan ostettava joku vähä uuvempi ja vähä vähemmän ajettu ko entiset? Mutta tottuus on kuitenkii se, että esmes tuo Kiija on ollu oikein hyvä auto, aina on vieny perille, ja en ois oikee nuoruuvessain osannu ees uneksii et ois joskus noin hyvä auto. Mutta kyllähän se maksokii kaks vuotta vanhana ko sen kuus vuotta sitte ostin, ni vielä yli kymppitonnin.
Eli jos ei joku ymmärtäny, ni en ossaa koko autoveroasiasta omalla kohallani oikein isoa murhetta kantaa...
Sellanen asia voip täällä syrjäsessä omakotitalossa asuvalle oikeesti tulla murheeks, että ku jossain ei niin kovin kaukasessa tulevaisuuvessa terveys ei ennää kestä omakotitalossa asumista, ni ainakin tällä hetkellä jos joutuis tän järvinäköalalla olevan hulppeen talon myymään, ni sillä rahalla ei saa ees Mikkelistä yksiötä, Tuusulasta leikkimökkiä eikä oikeeta kesämökkiä minkään lätäkön rannalta. En noista mittään muuta toki tuu tarviamaankaan, ko mahollisesti kerrostaloasuntoa jostain palvelujen ääreltä.
Sitä vaan että rikkaus ja köyhyys on suhteellisia käsitteitä, mutta oikein oon silti tyytyväinen ommaan ossaani. Tai jos jottain vois toivoa, ni ois se mukava nähä nuo lapsesa seisomassa vähä tanakkaammin omilla jaloillaan. Tosin ite olin aika huteralla pohjalla vielä sen ikäsenä ko ne on nyt.
innostu taas vuodattammaan jv
