Mikähän tuo jammu viiatin perässä on ollut noin lakiteknisesti, perävaunu vai hinattava laite? Ja mikähän on ollut ajoneuvon suurin sallittu nopeus?
Omien jääratakokemusten muistilokerosta pompahti 60-70-lukujen taitteen ajoilta mielikuva kuussatasesta viiatista, jossa kulki jäärata-ajoihin pari nuorta miestä, vai olisiko ollut peräti kolme, ja kakspuolikas Husqvarna. Siis sen auton sisällä kaikki. Hussea piti jonkin verran purkaa, oisko ollu molemmat pyörät irrallaan, ja autosta tais olla kuskin penkkiä lukuunottamatta purettu penkit pois. Husse kulmittain sisään repsikan puolen ovesta, ja legenda tais olla, että yhden kyytiläisen piti mennä ensin kyytiin, eikä päässyt matkalla kahville. Pois pääsi kyydistä vasta, kun pyörä oli ensin nostettu pois. Muisti tarjoais kuskin nimeksi jotain Harri Paranko tai vastaavaa, ihan SM-kärjen vauhdissa tais ratoja kiertää. Nimestä en mee takuuseen, saatoin kirjoittaa väärin tai peräti sotkea johonkin toiseen.
Oman kilpa-ajoihin osallistumisen ensimmäinen vuosi (1968) kuljettiin kisoihin isän Skoda Octavialla, Husqvarna oli takakontissa kyljellään, kontin kansi auki, etupyörä ja keula ulkopuolella. Isä ajoi autoa, kun ei ollut itsellä vielä ikää eikä korttia autolle. Ainakin kerran puhkesi Skodasta rengas sellaisella reissulla, ja Husqvarna piti nostaa välillä pois kontista, jotta päästiin varapyörään ja tunkkiin käsiksi.
Ei ollut 12 metrisiä motorhomeja muillakaan, mutta kulkemisen tarve ja into oli suuri, konstit keksittiin. Henkilöauton perässä vedettävät peräkärrit alkoivat sitten 70-luvun edetessä yleistyä, aluksi usein ihan itse tehtyinä ja pian niitä alkoivat konepajat väsätä jopa sarjoina, ja niitä tuli myyntiin rautakauppoihin rakentajille.
- muistel tällä kertaa jv -
