No, eihän se rosteri sitä painavammaksi tee. Kyllä sillä taitaa olla aika liki sama ominaispaino, kuin räkäraudallakin.
Voisi melkein väittää, että oikealla rosterilla putkistosta saadaan kevyempi, kuin räkäraudalla. Onhan sitä rosteriakin monenlaista laatua. Kovaa ja haurasta, että myös pehmeää ja sitkeää ja myös siitä väliltäkin.
Kalliimpi se tietysti on, mutta kalliimmissa autoissa on vara käyttää parempia ja arvokkaampia ratkaisuja. Saa sillä rahalla muutakin, kuin imagoa...
Kun niitä 80-luvun japonialaisia kotturoita aina kaiholla muistellaan, että kuinka lujia ne olikaan, niin onhan mullakin ollut sellainen. Nissan Sunny 1,6 SLX -87, eli luotettavuuden ja kestävyyden perikuva heti tuon kuvan Carinan jälkeen.
Kun sillä oli ajettu 190 tkm, niin siitä oli...
-kaikki iskarit täysin loppu
-takajouset kuoleentuneet
-jarrut täysin loppu
-kytkin meni vaihtoon jo ennemmin
-tasauspyörästössä väljää
-kuskin penkki väsähtänyt
-alapallonivelet loppu
-laturista osa diodeista rikki
Nykyinen auto samoilla kilometreillä on kaikin puolin parempi, kuin Tatsuni on ollut uutena. Lisäksi se on SUUNNITELTU ja MITOITETTU kestämään aivan eri määrä ajoa, kuin tuo Tatsuni. Olihan se Tatsuni luotettava peli ja ainoastaan yhden kerran meinasin jäädä tien päälle, kun lähetyssaarnaaja irtosi kesken ajon, mutta ei se luotettavuus sitä tarkoita, että sitä ei olisi tarvinnut korjata koskaan.
Sillä ajeltiin yli 7 vuotta ja vieläkin se on pitkäaikaisin auto mitä mulla on ollut ja siitä tuli suorastaan perheenjäsen, jota piti puhutella Hän muodossa. Kaikesta tästä rakkaudesta ja kaiholla muistelusta huolimatta se oli aivan paska, kun sitä vertaa nykyaikaisin kotturoihin. Se oli aivan käsittämättömän huono ajaa, penkki oli päin persettä ja pitemmälle reissulle piti laittaa kuulosuojaimet päähän, eli ei todellakaan mikään nautinnollinen kokemus. Jotkin asiat vaan menevät se kuvitellun luotettavuuden edelle...