Aihe: Työpaikkailmoitus ?

[Reijo Huhtakangas]

[Pentti Eskelinen]

Joo, tuommosia ne nykyisin usseesti on. Eli ei mittään tarjolla! 

Ai. tulihan se ilimotuskii jäläkijunassa.

[Kari Rautiainen]

Olin kauan sitte kirjanpainaja.  Sohlbergin peltipainossa mulla oli jopa kaksi alistajaa. Syöttivät alistuslaitteeseen tavaraa. Muissa oli itte alistettava, ja se on tietty koneajasta pois kun painaja sitä tekee. Mutta sillon ei ollukkaan insinööripoikia ohjaamassa tuotantoa, jota eivät ole itte kokeilleet edes tietämykseen asti. Mutta näppivoimat siinä kyllä kasvaa.

[Antti Jokinen]

Olin kauan sitte kirjanpainaja. 

Edellisessä elämässä?



 

[Markku Juusela]

Moro
Työnteon olen aloittanut n.46 vuotta sitten mutta siitä muutaman vuoden työttömänä mutten
kuitenkaan "työttömänä",itsestä riippuu aika paljon jos ei mitään puuhasteltavaa ole.

[Kari Rautiainen]

Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.

 Vai kui ?

 Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
 Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.

 Jonkinlainen saavutus sekin.
 Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani.  Ni.

Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.

 Vai kui ?

 Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
 Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.

 Jonkinlainen saavutus sekin.
 Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani.  Ni.

Totta. Eka duunipaikka, ajoin 15 vuotiaana lossia pyhtää - munapirtti. Sitte kirjanpainajan oppiin vaikka koulutus työkalusepäksi. Kirjanpainajana joo, mutta harrastus se valokuvaus. Sattumaa, painon graafinen kuvaaja läks ja uus piti löytää, sain viikon aikaa näyttää että se homma käy. Samaan aikaan opetin kuvausta työväenopistossa ja avoimessa korkeakoulussa, luennoin yliopistolla densitometriasta ja sensiometriasta. No sitte Agfa halus että tuun hommiin, ja ei kun menoks, belgiassa, saksassa, englannissa, ja siittä reissuja sataan maahan. Kivaa oli. No 15 vuotta sitte alettiin rakentaan uutta ja ylivertaista putiikkia rahoitusyhtiönä, ja hyvä tuli, nyt oon alle kuuskymppisenä ollu muutaman vuoden kotona harrastelemassa ja firman 250 tekijää saa pyöritellä sitä.

Mitä sitte. Mikä on motiivi kysyä moista?
Onko yksinkertainen olympiavoittaja onnillsempi kun kaksinkertainen.

Paskapuheet sikseen.

Nyt oon eläkkeellä ja olen keskittynyt puukkosepäksi. Tarviitko HYVÄÄ puukkoa. Mä teen kyllä sellasen, sadan vuoden päästä perikunta sitä ihmettelee. Jos halvan haluat mee krautaan hakeen se muovituppinen. Jos puukon haluut, ota yhteyttä.

Mikä vitun paha siinä on että joku on tehny montaa hommaa. Touhunnu monella alalla. Joo, olen ollu Luontokuva lehden päätoimittajana, ja  myyntikouluttajana ja vaikka mitä. Mutta kunnioitan kaveria joka on löytänyt oman hommansa jossain elämänvaiheessa. Kadehdin kaveria joka on 18V menny suomi valimolle tekeen sorvinterää, ja tehny sitä 45 vuotta, ja on tyytyväinen hommaansa. Kaveria joka on nuoruudessa päättänyt tehdä hyvää työtä rattorin hydrauliikkaremonteissa. Hienoa hommaa.

Hypätä kirjapainon kuvaajasta edustajaksi belgiaan asiakaskuntana pohjonen afrikka, raahata perhe ja kolme kakaraa belgiaan merimieskirkon kouluun siksi aikaa... Myydä kirjapainon koneita paraguain vastarintaliikkeelle kun hallituksen joukot ammuskelee niin että luodit ropisee puun lehdissä.

Haista huilu. Mieluummin olisin ollu suomi valimolla 45 vuotta tekemässä joka päivä samannäköstä sorvinterää.

Että monenlaista... Jos et ymmärrä, niin ole hyvä, ole ymmärtämättä. Kun et tiedä mikä onni sinua on kohdannu. On todella hienoa tietää mitä tekee ja kokemuksen myötä tehdä se hyvin.
Ootko ollu ammatissasi hyvä?

[Kari Rautiainen]

Olin kauan sitte kirjanpainaja. 

Edellisessä elämässä?



 

Selkee omakuva.

[Seppo Jääskeläinen]

Hienoa Kari! Kunnioitus asennettasi kohtaan. Noin tulee suhtautaua elämään. Ja puukon teko on taidetta parhaimmillaan. Pari-kolme puukkoa ittekkin tehnyt, vaan oma oli helevetin ruima. Vaimolle tehty sorkoupotuksin varustettu rättäripuukko parempi.Tyttären puukko sievä ja pojan tyttären jo ihan söpö. Mikä tässä elossa lienee tärkeintä.

[Kari Rautiainen]

Hienoa Kari! Kunnioitus asennettasi kohtaan. Noin tulee suhtautaua elämään. Ja puukon teko on taidetta parhaimmillaan. Pari-kolme puukkoa ittekkin tehnyt, vaan oma oli helevetin ruima. Vaimolle tehty sorkoupotuksin varustettu rättäripuukko parempi.Tyttären puukko sievä ja pojan tyttären jo ihan söpö. Mikä tässä elossa lienee tärkeintä.

Hyvä Seppo, taidat olla saanut tarpeeksi kolhuja elämääsi ymmärtääksesi. Hieno homma, valitettavasti.

[Seppo Jääskeläinen]

kolhuja kyllä mutta ei ylipääsemättömiä. Tärkeintä on vaimo ja lapset. Ne kestää mua ! 

[tuomo jylha]

Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.

 Vai kui ?

 Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
 Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.

 Jonkinlainen saavutus sekin.
 Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani.  Ni.

Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.

 Vai kui ?

 Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
 Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.

 Jonkinlainen saavutus sekin.
 Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani.  Ni.

Totta. Eka duunipaikka, ajoin 15 vuotiaana lossia pyhtää - munapirtti. Sitte kirjanpainajan oppiin vaikka koulutus työkalusepäksi. Kirjanpainajana joo, mutta harrastus se valokuvaus. Sattumaa, painon graafinen kuvaaja läks ja uus piti löytää, sain viikon aikaa näyttää että se homma käy. Samaan aikaan opetin kuvausta työväenopistossa ja avoimessa korkeakoulussa, luennoin yliopistolla densitometriasta ja sensiometriasta. No sitte Agfa halus että tuun hommiin, ja ei kun menoks, belgiassa, saksassa, englannissa, ja siittä reissuja sataan maahan. Kivaa oli. No 15 vuotta sitte alettiin rakentaan uutta ja ylivertaista putiikkia rahoitusyhtiönä, ja hyvä tuli, nyt oon alle kuuskymppisenä ollu muutaman vuoden kotona harrastelemassa ja firman 250 tekijää saa pyöritellä sitä.

Mitä sitte. Mikä on motiivi kysyä moista?
Onko yksinkertainen olympiavoittaja onnillsempi kun kaksinkertainen.

Paskapuheet sikseen.

Nyt oon eläkkeellä ja olen keskittynyt puukkosepäksi. Tarviitko HYVÄÄ puukkoa. Mä teen kyllä sellasen, sadan vuoden päästä perikunta sitä ihmettelee. Jos halvan haluat mee krautaan hakeen se muovituppinen. Jos puukon haluut, ota yhteyttä.

Mikä vitun paha siinä on että joku on tehny montaa hommaa. Touhunnu monella alalla. Joo, olen ollu Luontokuva lehden päätoimittajana, ja  myyntikouluttajana ja vaikka mitä. Mutta kunnioitan kaveria joka on löytänyt oman hommansa jossain elämänvaiheessa. Kadehdin kaveria joka on 18V menny suomi valimolle tekeen sorvinterää, ja tehny sitä 45 vuotta, ja on tyytyväinen hommaansa. Kaveria joka on nuoruudessa päättänyt tehdä hyvää työtä rattorin hydrauliikkaremonteissa. Hienoa hommaa.

Hypätä kirjapainon kuvaajasta edustajaksi belgiaan asiakaskuntana pohjonen afrikka, raahata perhe ja kolme kakaraa belgiaan merimieskirkon kouluun siksi aikaa... Myydä kirjapainon koneita paraguain vastarintaliikkeelle kun hallituksen joukot ammuskelee niin että luodit ropisee puun lehdissä.

Haista huilu. Mieluummin olisin ollu suomi valimolla 45 vuotta tekemässä joka päivä samannäköstä sorvinterää.

Että monenlaista... Jos et ymmärrä, niin ole hyvä, ole ymmärtämättä. Kun et tiedä mikä onni sinua on kohdannu. On todella hienoa tietää mitä tekee ja kokemuksen myötä tehdä se hyvin.
Ootko ollu ammatissasi hyvä?

 Se on hienoa että ihminen tietää mitä elämältään haluaa. Liian moni meistä juoksee tätä samaa oravanpyörää, mutta ei vaan uskalla hypätä uuteen elämään ja uusiin haasteisiin. Visioita ja haluja olisi, mutta vain se uskallus puutuu kun muutosvastarinta kaikkiin totuttuihin rutiineihin on monelle meistä ihmisistä liian työläitä muuttaa.
 Liian moni ihminen joutuu juoksemaan tätä samaa pyörää, niinkuin minäkin, eikä löydä tai ei uskalla ottaa uutta tietä ulospääsyyn. Kaikki kunniotus siitä että sinä olet löytänyt sen tien, ja olet myös käynyt sen. Eikä varmasti nämä elämän muutokset ja kokemukset kaduta kumminkaan päivääkään?

 Nim: Sitä samaa henkistä lähtölaukausta odotellessa. Vaimo ja 3 lasta ehkä hieman rajoittaa kaikkia minun visioita. 

 Jos sitten vaikka eläkkeellä, jos ja kun, ehkä, on aikaa?

[lasse roholm]

Eero on tainnut olla koko elämän  yrittäjä ja Kari niinkuin bruukataan sanoa palkan nauttija  Sanoisin pisteet yrittäjälle!

[Markku Juusela]

Moro
Luettuani noita muiden lyhyitä elämänkertoja niin tässä porukassa ei taida kamalia valittajia olla,voisiko tämä harrastus pitempi tai lyhytaikaisempi olla hyvä sellainen työpaineiden purkaja.
Yleensäkkin hyvä harrastus mielestäni tasapainottaa immeistä ja harrastus tai harrastuksia pitää olla.
Pikkusena jaoin lehtiä viikonvaihteina (siltä ajalta ei kertynyt eläkettä,se vituttaa,eikä monena seuraavanakaan vuotena) sitten tuli mopoikä ja kesähommiin vähän kauemmaksi kotoa.Koulujen jälkeen armeijaan ja Suezille maailmanrauhaa turvaamaan vuodeksi ja sitten töihin kotomaahan immeisten autoja remontteeraamaan jälleen opiskelemaan Poriin.Kesätöihin jälleen autojen pariin Göteborgiin josta kuuden vuoden jälkeen takaisin autojen pariin.
Noissa edellisissä autohommissa en aina viihtynyt ja oli joitain (harvoin) aamuja kun vitu..i lähteä töihin,enkä viihtynyt koulutukseni mukaisessa työssä,haluan oikeesti tehdä käsilläni.Sitten olin lyhyitä jaksoja työttömänä ja välillä talotehtaalla töissä,se oli mielenkiintoista työtä.Tuli mieleen että mitäs olisi alan vaihto,no onneksi tuli mahdollisuus teollisuuden kunnossapitoon vuonna -93,siitä lähtien ei ole ollut tylsää työpäivää vahinko vaan kun Metsäliitto suuressa viisaudessaan lopetti ehkä Suomen moderneimman sahan Kyröskoskella 2010 alkuvuodesta ja jäin odottamaan "putkeen" pääsyä,hommia olisin jatkanut mielelläni.
Aina on ollut mielekäs harrastus,nuorempana ralliautoilun mukana pyöriminen,jossain vaiheessa RC-lennokki ja vene jutut,kaippa oman pirtin ja muiden rakennusten rakennuskin voidaan lukea harrastuksiin ja sitten nämä nykyiset ympyrät.
Tossa kun olen noita Stihlejä kehunut niin olisiko siihen syynä kun olin yrittäjänä jossain vaiheessa ja myin mm. juuri ko. merkkiä,ei ollut hyvä merkki myydä kun ei tullut remonttiin joten piti olla myös niitä merkkejä myydä joihin sai tehdä jälkeenpäinkin töitä.Nämä viimeksi mainitut eivät olleet halppismerkkejä vaan suurinpiirtein saman hintasia mutta kun joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä niin oli oltava kaikille vaihtoehto ja vanhat ammattivehkeet remontoituna niille jotka tänäpäivänä ostavat kiinan ihmeen,silloin ei niitä vielä ollut tarjolla,onneksi.

No eihän tässä oli kaikki mutta kirjailijat ovat oma porukkansa.


    PS: Puukkomestarin kataja jo työstökuivaa. 

[Kari Rautiainen]

Eero on tainnut olla koko elämän  yrittäjä ja Kari niinkuin bruukataan sanoa palkan nauttija  Sanoisin pisteet yrittäjälle!

Kun 17 vuotta sitte kolmeen mieheen alettiin rakentaan tätä rahoitusyhtiötä, ja nyt on väkeä 250 niin kasvuhan on ollu kiva. Eläkkeellä mutta edelleen osakkaana. Voisko sellasta sanoa yrittäjäksi?

Yrittämistä on monenlaista, joku haluaa työllistää itsensä, ja siinä ne tavoitteet olikin. Joku hakee voimakasta kasvua ja kansainvälistymistä. Ensinmainittu tekee kaiken itse. Jälkimmäinen tapa tarkoitti meille sitä että  taloon palkattiin huippuammattilaisia toimitusjohtaja, myyntijohto, maajohtajat jo 14 maahan jne. Ei ollu kuvitelmissa että oma osaaminen riittäisi.
Se meni pieleen, että kun alussa tavoite oli kauhea kasvu ja putiikki viidessä vuodessa myyntikuntoon, niin nyt on menny 17 eikä kukaan halua osuuksiaan myydä vieläkään.

[Reijo Huhtakangas]

Ammatteja on mulla ollut monta, koulutus on vain kahteen ammattiin, autonasentaja ja paperimies,

Mutta itseni olen elättänyt Paperimiehenä, Levyseppänä, Rakennusmiehenä, kuorma-ja linja-auto asentajana, työkoneasentajana, trukkikuskina, ahtaajana, hitsarina, koneasentajana, autonasentajana - peltiseppänä / automaalarina,   pienkonekorjaajana, polkupyöränkorjaajana, urheiluliikkeen myyjänä, lentokoneen lastaajana / lentokonemekaanikon apulaisena Finnairilla, kirjaedustajana, ja tuossa sivussa olen tuonut maahan todella ison kasan moottoripyöriä ja autoja, pääasiassa Saksasta, se on kuitenkin ollut enempi harrastus, joskin hyvin antoisa ja kehittävä,  ja nyt viimeiset vuodet myyntihommissa Mediataloissa, ja suurimman osan aikaa kaikissa näissä toimien yksityisyrittäjänä, kuten teen edelleenkin


Ikinä ei ole pelottanut vaihtaa ammattia kun tarvetta on ollut, sitähän osaa tehdä mitä vaan kun haluaa, ennen sanottiin että jos herra antaa viran niin se antaa myös järjen jolla virkaa voi hoitaa...