Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.
Vai kui ?
Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.
Jonkinlainen saavutus sekin.
Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani. Ni.
Rautis ku on monilahjakkuus, ni siitä tuli sittemmin kansalaisopistoon kamerapuolen valistaja.
Vai kui ?
Penan skuutterimainos ei kertonu skuutterista, vaan miehen sinnikkyydestä myyntityössä.
Ittellä ei kovinkaan merkittäviä virkoja takana, mutta aihetta liipaten; yli 40v tehny töitä, enkä päivääkään työttömänä.
Jonkinlainen saavutus sekin.
Nyt oisin täysin valmis antamaan jollekin tehtäväks työpaikkailmoituksen omasta duunistani. Ni.
Totta. Eka duunipaikka, ajoin 15 vuotiaana lossia pyhtää - munapirtti. Sitte kirjanpainajan oppiin vaikka koulutus työkalusepäksi. Kirjanpainajana joo, mutta harrastus se valokuvaus. Sattumaa, painon graafinen kuvaaja läks ja uus piti löytää, sain viikon aikaa näyttää että se homma käy. Samaan aikaan opetin kuvausta työväenopistossa ja avoimessa korkeakoulussa, luennoin yliopistolla densitometriasta ja sensiometriasta. No sitte Agfa halus että tuun hommiin, ja ei kun menoks, belgiassa, saksassa, englannissa, ja siittä reissuja sataan maahan. Kivaa oli. No 15 vuotta sitte alettiin rakentaan uutta ja ylivertaista putiikkia rahoitusyhtiönä, ja hyvä tuli, nyt oon alle kuuskymppisenä ollu muutaman vuoden kotona harrastelemassa ja firman 250 tekijää saa pyöritellä sitä.
Mitä sitte. Mikä on motiivi kysyä moista?
Onko yksinkertainen olympiavoittaja onnillsempi kun kaksinkertainen.
Paskapuheet sikseen.
Nyt oon eläkkeellä ja olen keskittynyt puukkosepäksi. Tarviitko HYVÄÄ puukkoa. Mä teen kyllä sellasen, sadan vuoden päästä perikunta sitä ihmettelee. Jos halvan haluat mee krautaan hakeen se muovituppinen. Jos puukon haluut, ota yhteyttä.
Mikä vitun paha siinä on että joku on tehny montaa hommaa. Touhunnu monella alalla. Joo, olen ollu Luontokuva lehden päätoimittajana, ja myyntikouluttajana ja vaikka mitä. Mutta kunnioitan kaveria joka on löytänyt oman hommansa jossain elämänvaiheessa. Kadehdin kaveria joka on 18V menny suomi valimolle tekeen sorvinterää, ja tehny sitä 45 vuotta, ja on tyytyväinen hommaansa. Kaveria joka on nuoruudessa päättänyt tehdä hyvää työtä rattorin hydrauliikkaremonteissa. Hienoa hommaa.
Hypätä kirjapainon kuvaajasta edustajaksi belgiaan asiakaskuntana pohjonen afrikka, raahata perhe ja kolme kakaraa belgiaan merimieskirkon kouluun siksi aikaa... Myydä kirjapainon koneita paraguain vastarintaliikkeelle kun hallituksen joukot ammuskelee niin että luodit ropisee puun lehdissä.
Haista huilu. Mieluummin olisin ollu suomi valimolla 45 vuotta tekemässä joka päivä samannäköstä sorvinterää.
Että monenlaista... Jos et ymmärrä, niin ole hyvä, ole ymmärtämättä. Kun et tiedä mikä onni sinua on kohdannu. On todella hienoa tietää mitä tekee ja kokemuksen myötä tehdä se hyvin.
Ootko ollu ammatissasi hyvä?