Morjens Kuntit
Nyt kun tässä eläkkeelle siirtyminen lähestyy, olen harkinnut uusia
aktiviteetteja.
Tässä niistä eräs: Vertaileva tutkimus
Tutkimuksen kohteena suomalainen ja ruotsalainen tapa
säilyttää tuleville polville historiallista esineistöä.
Suomalainen tapa: Kymmeniä vuosia KotiKuusen
suojeluksessa, tervanpihkan huurruttamin pinnoin,
poissa lasten ja lastenlasten käpälien ulottuvilta.
Ruotsalainen tapa: Tasalämpöisessä, ankeassa betonikellarissa,
valotonta ja karua, ei aktivoivaa ympäristöä.
Tehtäväksi jää nyt tehdä tutkimusta ensinnäkin,
Kumpi näytteistä on kummallakin tavalla kummanko
kansan toimesta säilötty ja kummassa säilyy historian havina,
inhimillisen käytön jälki ja kertomus tuleville sukupolville
kansan karusta luonteesta, raadannasta ja leivän syrjässä
kiinniroikkumisesta...
Toiseksi, teknisessä mielessä, kumpi on helpompi entisöinnin
ja/tai konservoinnin näkökulmasta katsottuna jatkotoimenpiteille?
Ja kolmanneksi, kumpi tapa on eettisesti miellyttävämpää
osaraukan sielunelämän kannalta, raikas ulkoilma ja havumetsien
tuoksu vai betonin tunkkainen kellaripöly ja ummehtunut ilma?
Kysyy
Kallu
Den Glada Gamla DekariGubbe
från Tavastehus
[ylläpito on poistanut liitteen]