The Onnenpoika Story.
Aloitetaan Onnenpoika Oy:n esitteellä.
ESITTELY: Vasemmalta HONDA FT500:n päällä meidän ”SKIDI”, Tuomo Paulin. Erittäin asiakasystävällinen ja hauska seurustelumies. Herääminen joskus hieman vaikea aamuisin. Skidi oli meillä Moto Hiko Oy:ssä töissä ensin, sitten välillä Moto Kolo Oy:ssä, sitten Onnenpoika Oy:ssä. Sai potkut varmaan kymmenen kertaa mutta aina minä tai Luolamon Eki otti takaisin koska Skidi oli aina niin hauska seuramies. Myöhempinä vuosina oli meillä taas myöskin töissä kai vähän jokaisessa meidän firmassa milloin autonkuljettajana, milloin tsupparina, milloin myyjänä. Meni myöhemmin naimisiin Virve Rostin siskon kanssa ja Skidi on kai laulanut taustakuorossa Virven levyillä. Kova laulamaan, imitoimaan ja loistava seuramies. Kuningas alkoholi kai hieman häntä sitten vei. Kuoli kymmenisen vuotta sitten RIP. Elämänsä loppuvaiheessa Luolamon Eki otti hänet töihin Valosteel Oy firmaansa ja olihan Skidi myöskin kai autonkuljettajana Motokulma Oy:ssä elämänsä loppuvaiheissa. Meni avioeronsa jälkeen uudestaan naimisiin yhden minun aika pitkäaikaisen Thai avovaimoni tyttären kanssa jotta tämä saisi jäädä Suomeen. Laitontako? Kyllä! Moraalitontako? Jos niin on, niin myös edesmennyt ja kuoliaaksi ammuttu Ruotsin ex pääministeri Olof Palme oli moraaliton, hän solmi nimittäin myöskin ”valeavioliiton” Latvialaisen naisen kanssa jotta tämä pääsi Neuvostoliitosta pois. Laki ja moraali ei aina kulje käsi kadessä…Skidin ja hanen tulevan vaimonsa kanssa vietimme hauskan ”kihlajaismatkan” Tukholmaan Siljalla kun piti Thai Konsulaatista hakea esteettömyystodistus. Häät olivat maistraatissa ja hääjuhla Ravintola Pickwickissä Kalevankadulla. Mukana oli myos Meidan Pakkarisen Pekka joka oli seka Bestmannina ja todistajan Maistraatissa. Hieman se Maistraatin notaari hieman ihmetteli kun vaimoehdokas huusi ”TAHDON” aina valilla. Mina olin hanta opettanut.
Häämatka Thaimaahan jäi valitettavasti toteuttamatta lupauksistani huolimatta. Avioero sujui kitkatta ja ex-vaimo ja tytar ovat vieläkin Suomessa, töissä, maksaa veroa, puhuu Suomea, ja tytar kasvattaa kaksi kaunista Thai-Suomalaista tyttöä. Ja hän keittää loistavaa Thai ruokaa aina kun käyn Suomessa. Mahdollinen rikos on vanhentunut. Vaikka SKIDI joskus oli työntekijänä hieman klenkka niin ihmisenä hän oli LOISTAVA TYYPPI!
Tassa toinen Moto Hiko Oy:n mainos missa Skidia esitellaan:
Seuraava henkilö esitteessä, purjehdusliivit paalla on Luolamon Eki, Karjalan poikia ja IBM:lla toissa kun han kavi meilla Moto Hiko Oy:ssa, ostelemassa moottoripyoria asiakkaana. ”Ihastuin” heti haneen rentoon tyyliinsa, hanen Karjala murteeseensa ja hanen nauruunsa, Siksi pyysin hanta toihin toimitusjohtajaksi kun Onnenpoika Oy:ta perustettiin. Loikkaus varmasta IBM:n tyopaikasta tuntemattomaan oli varmaan vaikea paatos hanelle. Siina ohessa Eki harrasti moottoripyoramatkailua Euroopassa, ja hieman kilvanajoa jaaradalla sivuvaunupyoralla. Muutama Suomen mestaruuskin taisi tulla. Eki oli ihan oikea henkilo vetamaan Onnenpoika, Pratkamies ja urheilumies ja loistava seuramies. Yhden ”ohivedon” han teki mulle mutta olen antanut hanelle siita anteeksi kauan sitten. Kerron siita joskus myohemmin. Eki pyorittaa nykyaan aika menestyvaa ruostumattomasta teraksesta keittioita valmistavaa metallitehdasta. Han vei Onnepojan aikana muutaman tyttosystavan minulta mutta sehan kuuluu pelin henkiin ja siita en ole koskaan ollut vihainen. Myohemmin han meni naimisiin meidan alun perin Helsingin Osakepankin, myöhemmin SYP:n kassaneidin kanssa. Ekikin oli ja on LOISTAVA TYYPPI.
Seuraava henkilö siinä esitteessä en tunnista. Luulen etta se ehka voi olla Sergein tyttoystava Pami mutta en ole varmaa.
Sitten on Sergei CB1000R:n päällä. Sergei oli 18-vuotias pojan klopi kun han tuli meille Hietaniemenkadulle töihin. Hän ei koskaan ollut varsinaisesti Onnenpojassa töissä mutta komeana nuorena poikana hän kelpasi hyvin myös mainoskuvauksiin. Sergei oli Nyqvistin Artsin, Koskenkorvan Pekan, Anion Jarmon kavereita, kaikki kai vahan crossimiehia. Valilla he pitivat pienia varikkaita leiria Moto Hiko Oy: vastapaata olevassa ravintola Pubbarissa. Ja Skidikin kuului jengiin. Mutta Sergei oli työntekijänä ihan hyvä ja ahkera. Valitettavasti hän jossain vaiheessa ei osannut erottaa mikä on yhtiön omaisuutta ja mikä on hänen omaisuutta ja siihen kai hänen tarinansa meillä loppui. Sergei kai nykyään on asunut Jenkeissä pitkään ja hänellä on joku autokorjaamo siellä joten touhukas kaveri. Ja tyttöystävä Pamikin lahti myöskin sinne mukaan. Se CB1100R oli meillä vaihtopyöränä ja silla Sergei ja yksi Hertzi (aika tunnettu ralliautojen virittäjä) toisella samanlaisella minun vaihtopyörällä, ajoivat hieman kovaa tutkan läpi jotain 220 km tunnissa 80 km/h alueella ja he pääsivät sekä iltapäivälehtiin että TM:aan ”Suomen ylinopeus mestareina”. Minullekin joku Liikkuvan poliisin pomo olisikohan se ollut Brink tai Lempinen soitti ja haukkui minuakin varmuuden vuoksi pystyyn ja käski pitää poikia vähän kurissa.
Seuraava henkilo siina esitteessa on Tuire Hamalainen siina oven suussa suksien kanssa. Tuire oli vanha pratka mimmi jo silloin joskus Moto Torpan ajoilta siella Vuosaaressa, en muista oliko minulla silloin jo joskus hanen kanssa jotain pelia mutta ainakin yhden hanen tyttoystavansa kanssa oli. Tapasin sattumalta joskus Onnenpojan perustamisaikoihin hanet uudestaan Helsinki Klubilla, johon aina pääsin jonon ohi koska kaikki portsarit olivat ostaneet prätkiä minulta. Kerran jouduin lainamaan heilta kengat koska heilla oli ehdoton kielto etta yokerhoon ei paase puukengissa. Joka tapauksessa siella ”iskin” Tuiren ja meillä oli lyhyt mutta kihkea romanssi, enimmäkseen Hotelli Presidentin Herbarium Baarissa missä minulla oli alakerrassa pieni toimisto ja HIT OY:n varasto. Pitihän minun iltaisinkin tehdä siellä töitä lievän seurustelun ja kännäämisen ohessa. Joka tapauksessa Tuire hyvin nopeasti siirtyi Luolamon Ekin talliin ja he seurustelivat muutaman kuukauden. Sen takia luulen että Tuire on siinä kuvassa. Mutta Tuire on kiva tyttö (nyt kai jotain 50-55 vuotias) ajeli vielä vuosi sitten prätkällä täällä Thaimaassa. Nyt kuulemma ei enää voi kun toi korvassa oleva tasapaino aistin on huono. Pyörittää aika menestyksellisesti Baltazar nimistä lasifirma. Hän kai liimaa erivärisiä lasipaloja yhteen ja myy niitä hirveäseen ylihintaan siellä Eirassa liikkeessään.
Seuraava ukko on Haka Hakkinen, Suomen ehka tunnetuin nopeuslaskija. Han tuli meidan kuvioon mukaan kahdesta syysta. Pertti Ruuskanen myöskin kuvassa oli kai joskus ollut hanen suojatti kun Pertti nuorena poikana aloitti pujottelu uransa siellä Euroopassa. Toinen syy oli kai se etta me aloitimme japanilaisten Swalow suksien maahantuontia Suomeen ja Haka oli uransa alkuaikoina ollut sponssi Swallowilta. Han lahjoitti meille Swallow suksiparin jolla han oli laskenut. En tieda minne ne sukset ovat paattyneet. Joka tapauksessa me kaytimme Hakaa esittelytilaisuuksissa ja muistamani mukaan han sai meilta Dolomite kenkien sponssi koska me tuotiin niitakin maahan. Naista HIT Oy:n maahantuonnesita joskus toiste.
Sitten on vuorossa Ruuskasen perhe. Pertin laskettelu ura oli ohi hän oli perustanut perheen, oli pieni lapsi ja perhe muuttanut Siilinjärveltä Helsinkiin. Tosi mukava perhe, vaimo kai jumppaopettajana. Pertti oli myyjänä mitä parhain, asiansa tunteva, ja asiallinen ja tarpeeksi kohtelias mutta ei mielistelijä. Hänen ansiosta Onnenpojasta tuli huomattava suksikauppias. Myöhemmin hän siirtyi kai Salomonin palvelukseen, erosi vaimostaan (asia jonka en oikein ymmärtänyt) ja luulen että hän on suksialalla vieläkin.
Tämän esitteen on ilmeisesti Alan Bridgerin käsialaa mutta luulen että minä olen ollut mukana sitä ideoimassa. Siihen viittaa sen että siihen karttaan on merkattu kilpailijat, Ski Systems Alpin Ski ja Snow How (joka oli minun suksiliikkeeni myös). Onnenpojan nimen olin mina kai keksinyt, halusin etta ihmiset mieltavat liikkeen ”paikaksi jossa tulee onnelliseksi”
Sitten seuraava mainos joka oli kai tarkoitettu hieman motskari asiakkaille. Siina on taas kartassa merkattu kaikki MP-alan kilpailijat, varmaan minun ideani. Moto-Pyora oli muuten Ajan Osan jatkaja. Kilpailijoista puuttuu jostain syysta tama Kormun Kala Oy:n Harikka/Cagiva/Hein Gericke liike Dagmarinkadulla kivenheiton paasta Onnenpojasta, vai olikohan se silloin jo havinnyt. Sen liikkeen urahan oli aika lyhyt. Nakojaan edustimme Hondaa, Fantic, Kawasaki, KTM ja kas kumma Yamaha mutta suluissa pienella kirjoitettu (mopot). En ihan muista tarinan mutta hamarasti luulen etta ostimme Arwidsonilta MotoBechane polkupyoria Onnenpojalle ja siina ohessa saimme Yamaha mopojen edustuksen (Yamaha Passado?) mutta meita kielettiin mainostamasta Yamaha moottoripyoria vaikka kyllahan me niitakin tarvittaessa myyttiin. Arwidsonilla oli pitka liikesuhde Laaksosen Keijoon joka omisti legendaarisen Ajan Osa Oy:n ja myöhemmin Moto Pyörä Oy:n. Kiusa se oli pienikin…
Mainoksesta tuli myös mieleen minun omani mielipiteeni minkälainen moottoripyöräliikkeen layout piti olla. Pirusti piti olla pyöriä joita työnnettiin ulos joka aamu. Sillä sai näkyvyyttä kadulle ja ihmisten päät kääntymään… Idean olin kai jostain Englannista oppinut koska siellä liikkeet olivat just sellaisia. Suomessa taas idean toteuttaminen vaatii hieman tappelua pysäköintiviranomaisten kanssa, mutta siitä enemmän joskus toiste.
Toinen yksityiskohta mainoksessa on se 440 Jet Ski siella kadulla liikkeen edessa. Luulen etta se on niitä ensimmäisiä Jet Ski:tä mitkä Suomeen tuotiin, Järvenpään Sakelle yksi ja minulle yksi. Se vuokraushomma ei oikein ollut hyvää hommaa niitten kanssa. Joku peli jäi sille tielle ja usein ne tulivat rikkinäisinä takaisin ja sitten piti tapella korvauksista. Brandtin osaomistajan AA Tom Brandtinkin kanssa kaytiin Hietaniemen Beachilla ajelemassa minun jet skillä ja Tomppa oli heti alusta pirun taitava, olihan hän ihan Suomen huippu slalomissa. Kuitenkin hän onnistu jotenkin kaatua silla siten että pakoputken kautta se hörppäsi meriveden sylinteriin ja koneen täystuho. Onneksi aina Joustava Sumekon myyntitykki Jussi Tele antoi takuuna uuden koneen kun kerroin kuka sen oli tuhonnut. Muutenkin siitä vuokrahommasta enemmän myöhemmin.
Tämä on mielestäni pirun hauskaa mainos. Kuvassa lienee meidän Skidi ja pyörähän on Benellin 6-pyttynen seiskapuolikas. Takki on Lookwellin Bonera nahkapuvun yläosa, Kypärä on lasikuituinen Boeri Driver, Hanskatkin taitavat olla Lookwellin tekeleitä. Tuotiin kai 6 kpl näitä Benelleitä ylivuotisina ja pirun ruosteisina Suomeen. Pyörät olivat kai jotain 5 vuotta ollut myymättä jossain varastossa Hollannissa. Myyjänä oli Lookwellin valmistaja Jaan Raymakers joka oli minun hyvä kaverini ja tehtiin kauppaa pari kymmentä vuotta. Tosi värikäs tyyppi ja hän oli myös ollut Hollannin Laverdan maahantuoja silloin kun Laverda kukoisti. Kuten huomaatte niin pyorassa on tassa vaiheessa hieman erikoinen kilpi, varmaan sekin minun kasialaa. Kesti hetken ennen kuin saimme niita rekisteriin mutta sekin jarjestyi silla etta ostin Granmotorin Raymond Granlundilta (joka hieman aaltomaisesti aina on ollut minun hyva tai vahemman hyva kaverini) heidän halussa ollut tyyppikatsastustodistuksen. Kauppa tapahtui hieman huurteissa merkeissa Ravintola Normassa Paraisilla missä ollaan muutenkin poytakirjojen mukaan pidetty montakin varikkaita yhtiokokouksia. Ravintola Norma on nykyaan kuulemma maan tasalla. Saali…ei vanhoja muistoja saa havittaa…
Joka tapauksessa Uudenmaan Laanin silloinen ylikatsastusmies ja tyyppikatsastustoimen pomo Kalevi Savolainen joka kulki aina hieman isojen maahantuojien tallutusnuorassa sai suuren kunnian siirtaa sita tyyppikatsastustodistusta meidan nimeen. Se oli varmaan hanelle epamiellyttava tehtava mutta han hoiti sen virkamiehelle kuuluvalla tavalla. Savolainen ei ole koskaan ollut minun hyva kaverini mutta kelpo virkamies…Todistuksena tasta kopio tyyppikatsastutodistuksesta:
No mainoksessahan on muutakin hauskaa se pyorahan oli taysi paska mutta se oli pirun kaunis. Valitettavasti se oli erittain tehoton. Jos haluatte tietaa siita pyorasta enemman niin kaykaa Matin sivulla:
http://www.motomatti.fi/search/label/Benelli Tai Seppo Shemeikan sivuilla katsomassa.
http://www.effetto.fi/page.php?GroupName%5B0%5D=Moottoripy%C3%B6r%C3%A4tMattia en kai tunne mutta Seppo Shemeikka oli meidan saannollinen asiakas ja han teki meille paljon mainosalan, graafikon, sorvarin y.m. toita Taitava monipuolinen kaveri ja olenhan mina hanellekin saanut muutama pyorakin huijattu joku niista taitaa olla hanen galeriassa vielakin.
Ja Benellin hintakin oli aika sopiva.
Mainoksessa oli myoskin maininta etta meilla oli maan laajin vapaa-ajan-valinneitten vuokrauspalvelu ja se piti kai paikansa. Ideani oli tietysti sen etta kun joku paasee kokeilemaan jonkun kivan harrastuksen niin siihen helposti jaa koukkuun. Toinen syy oli se etta kyllastyin naihin jatkuviin ”eikos mina voi saada pyoran kokeiltavaksi viikonlopuksi niin paatan maanantaina” asiakkaat.” Eli varmaan ihan ensimmaisina Suomessa me ruvettiin vuokramaan moottoripyoria. Se oli hyvin hoidettuna ihan hyva business, huonosti hoidettuna se oli katastroofi, petollisella tavalla hoidettunsa se oli vakuutuspetos ja moraalitonta. Mina ostin hyvia yksinkertaisia peruspyoria ilman suurempia muovisia katteita vuokrapyoriksi. Ostin maahantuojien loppuvarastoja Brandtilta ainakin Honda RS250:aat, CX500 Customit, CB750 Customit ja Sumekolta flopit GPZ550 ja vanhentuneet Z750 GPZ750 GPZ1100. Kaikki olivat yksinkertaisia kestavia pyoria joita oli vaikeaa rikkoa. Niita pistin vuokrapyoriksi. Ideani oli etta jos joku todella haluaa paasta moottoripyorailyyn aitoon tunnelmaan niin se toimii paremmin mukavalla peruspyoralla kun jollain raaseritykilla. Raaseritykia en vuokrannut kun niissa tapauksissa etta oli tosiostaja liikkeella ja han todella haluaisi kokeilla etta pyora toimii. Silloin vuokrasin pyoran ehdolla etta vahennan vuokrahinnan jos tulee kauppaa. Mielestani se on vielakin aika hyva periaate, koska valitettavasti kevaisin kun aurinko rupeaa sulattamaan lumet niin on liian paljon perseauksia ihmisia jotka haluavat kokea moottoripyorailyn ihannuus ilmaiseksi. Muistaakseni minun vuokrahinnoitteluni noudatti kaava 1% pyoran uusi hinnasta paivasta, 3% viikonlopusta ja 5% viikosta. Se toimii kohtalaisen hyvin.
Vuokratoiminnassa rakkaat kilpailijani joutuivat myoskin vuokramaan pratkia. Jotkut kuitenkin vuokrasivat kenelle vaan, ja mika pyora tahansa ja hirvean paljon kovemmilla hinnoilla. Siina oli kyllakin taustana se tosiasia etta jos yhtiolla oli ryhmaliikenne vakuutus seka ryhmakasko niin vahingot korvattiin, ei tarvinnut miettia onko vuokraaja ihan taysijarkinen. Sen seurauksena syntyi kai joku minileasing vakuutus joka naita maksoi ja sitten piti kaikki maailman koejoihin tayttaa papereita vakuutusyhtiota varten. Se vuokraushomma kai myohemmin kusi ja vakuutusmaksut nousivat mutta ei se ollut minun vikani.
Seuraava mainoskin kuvastaa aika hyvin Onnenpoika Oy:n yritysfilosofiaa, joka varmaan oli aika pitkalle minun luomani, Halusin etta moottorpyora liikkeeseen voi tulla myoskin muutkin kun perusmotoristit. Laskettelusta kiinnostuneet ihmiset paasivat katsomaan pratkia lahelta ujostelematta, uudesta trendiurheilusta surffauksesta innostuneet ihmiset samoin, JA NAISET!!!
Tama mainos on varmaan minun ideoima ja Alan Bridgerin toteuttama.
Mina olin kai jossain lukenut etta maailmassa on suhde miehia/nasia jotain 110 luokkaa mutta Suomessa on hengissa enemman naisia kun miehia vaikkakin Suomessakin syntyy muutama prosentti enemman poikalapsia kun tyttolapsia,Kiina ja Intia vetaa tama suhdeluku hieman vinoon kun siella harrastetaan vahasen sita tyttolasten tappamista…Mutta naismarkkinat ovat valtavat…No sen takia mina ajattelin etta miksi ei niillekin voi myyda motsakerita…
Tama mainos oli yksi minun amatoorimainen ja harpaileva yritys avata moottoripyora maailman hamevaelle, eika niin huonkaan omasta mielestani. Tama Jenkkitytto mainoksessa en muista vaikka minun varmaan pitaisi, ehka han kuului Ekin talliin.
Taman Airin muistan hyvinkin koska meilla oli muutaman kuukauden suhde jossain vaiheessa. Airi oli ajanut Paitsin kai ensimmaisena naisena Suomessa ja oli innokas ”motoristi”. Ammatikseen han kuskasi tekohampaita laboratiosta hammaslaakaraille autolla ja me kai hieman seurustelttiinkin. Tuskin se oli pelkastaan charmini joka puri haneen mutta kun lupasin vieda hanet Monte Carloon lomalle.
Senkin mina hoidin taitavasti ja taloudellisesti. Honda oli kutsunut m.m. minua Monte Carloon hakemaan Suomen suurimman Honda kauppiaan titteli palkintoa Tuije Brandt:n kustantamana. Kutsu oli avec ja silloin Airi oli ”avecini”. Itse mina olin aika lailla Ranskassa toissa siihen aikaan, kavin jotain Christian Diorin kosmetiikka koulutusta vai olikohan se Rochas:in parfyymi nena haistelu kurssia jossain Pariisissa jossa mina kai siihen aikaan vahan asustelin kun viikonloppuisin piti kirjoittaa yhden kollegan kanssa jotain tyhmaa tulevaisuuskirjaa miten rahoitusmarkkinat tulevat muuttumaan. Kirja valmistui kyllakin vaikka ei minulla sita ole itsellani vielakaan ja osaan vielakin aika paljon seka kosmetiikka alasta etta rahoitusalasta jos joku on kiinnostunut, Pratkistakin tiedan jotain…
Joka tapauksessa mina lensin suoraan Pariisista Nizzalle ja olin vastaassa kun Tuije Brandt Honda kauppias ryhman kanssa saapui lentokentalle,, Airikin oli mukana vaikka siihenkin oli pieni krumelvenkki. Airi soitti minulle Pariisiin etta eihan hanella ole passia… No siihen hataan taas kerran Lahtelaisen ”motoristi”perheen sisarparvi tuli apuun (Salosten perhe on pelastanut minua montakin kertaa monestakin pinteesta) Paivi lainasi Airille passin vaikkakin he eivat niin saman nakoisia olleet kyllakaan. Siihen aikaan se viela onnistui ei kai silloin niin tarkkoja ollut ja rikos on vanhentunut.
Vietimme Airin kanssa ihanan viikonlopun, asuimme Loews:in hotelissa siina Formulamutkassa, mina kavin jossain juhlassa hakemassa hienon Honda Dealer of the Year Palkinnon (missakohan sekin palkinto nykyaan on?). Ainoa tyylirikkomus oli ehka kun mina Monte Carlon Sporting yokerho Clubilla nukahdin aina valilla kun tama Armenilais-Ranskalainen Charles Aznavour lauloi ranskan kielella ”Je Meurs de Toi” kappaleen. Minulla oli siihen aikaan pieni univelka ja olen kyllakin nukahtanut hetkellisesti aika moneen hienoon ravintolaan maailmalla vuosien aikana. Viiden minuutin torkut tekee joskus teraa….l
No tamahan oli vasta alkusoittoa Onnenpoika tarinalle. Kun nyt sen kerran aloitin ja nain Hikomaisesti niin on kai pakko vieda sita joku paiva loppuunkin…
MP-Terveisin HIKO
