Leivon kakun ku emännällä on synttäri.
Muuten meni ihan jees, mutta oli pari ropleemaa mitkä piti ratkasta siinä lennossa. Ensiksikki huomasin siinä jo alakuvaiheessa, että munia on kaapissa vain kolome ja nekin melko pienosia. Mietin siinä jo, että kaupassa pitäs kävästä, mutta aattelin sitten, että eikö kakusta tuu isompi jos se vaan kunnolla nousee ja jos laittaa paljon täytettä. Kävin hakemassa toisen mansikkarasian pakkasesta. Sittenpä siitä vaan munat kippoon ja sokeria saman verran päälle ja vatkaamaan. Niinno ennen vatkuun alottamista tietenki jo laiton uunin 225 asteeseen lämpeneen ja kaivon uunipeltin esille ja leivinpaperin sille. Otin pienimmän löytynneen pellin, kun aattelin, että pittää siinä pohojassa kuitenki jonkuverran olla paksuutta.
Nonii, sittenkun sain munat ja sokerit vatkattua, niin kattelemaan reseptinmukasia jauhoja kaapista. Ja niitä tietenkään ei ollu. Prkl, mistä sen sitten tekkee kun ei oo oikioita jauhoja. Maltaita kyllä ois ja ruisjauhoja ja mantelijauhoja ja pottujauhoja. No, muistin jonkun joskus jossain sanoneen, että osan vehenäjauhoista voipi korvata pottujauhoilla. Pikanen kuuklaus tojisti tuon ja kun ei ollu vehenää niin aattelin myös 1:1 olevan osan osasta. Mutta oli se pottujauho kuitenki niin anneemisen näköstä siinä lasissa, että aattelin että kun on kerta kokkeileen lähetty niin kokkeillaan lissää. Lapoin lusikalla osan pottujauhoista takasin pottujauhorasiaan ja panin tilalle mantelijauhua. Sitten muistin, että sitähän vissiin sais laittaa leivinjauhuakin kakkutaikinaan. Samalla tietenki muistin, että ne ois pitäny sekottaa jauhoihin. No olin jo osan jauhoista siivilöiny taikinaan ja koitin kyllä katella leivinjauhuakin, mutten löytäny kun soodaa. Soodaahan tietenki vois laittaa kans, mutta päätin, että olokoon kun se tarttis kaveriksi jottain hapanta nestettä ja kapissa ei ollu ku vissyä. Joku raja sentään kokkeilussaki.
Nooo, nostelin loput jauhot sekasin kipossa ja kaajon taikinan pellille. Muuten normaalinnäkönen näytti olevan taikina, mutta vissiin se mantelijauho teki siitä semmostä vähän rypyläistä. Uuniin laitettua huomasin saman tien rypylien silottuvan ihan näkymättömmiin ja jottai kymmenen minnuutin päästä kun pohoja alako näyttää kypsältä se oli milteipä siliä. Nostin peltin uunista ja annon pohojan siinä toista leivinpaperipalasta ettiessä vähän jähtyä. No kovin paksu siitä pohojasta ei tullu, oisko ollu reilu sentti, josta hokasin, että tuostahan vois saaha kääretortun. Siitäpä sitten sokeria ripottelleen toiselle leivinpaperille ja pohojaa pyllistämään sen päälle. Annon taas hetken jäähtyä samalla kun vatkutin kermaa vaahoksi ja käytin toista mansikkapurkkia mikrossa. Sitten poistin käännetystä kakun pohojasta leivinpaperin, muussasin mansikat ja levitin ne siihen pohojan päälle. Kaveriksi laiton melko reilusti vaahtua. Ja sitten vaan torttu rullalle.
Olin vissiin vähän ylimitottanu kermavaahon määrän ja kun sitä meinas jäähä yli puolet käyttämätä niin tuli mieleen että entäpäs jos leikkaiski kääretortun palasiksi ja latos niistä semmosen vähän kakunmallisen kasan. Tuli kuitenkin jossain vaiheessa mainittua kakuntevosta. Vähän aikaa siinä mittailin ja laskin, että seittemän palasta jos tekis niin ne ois semmosia melkein vissenttisiä tortun pittuussuunnassa ja jottai 7-8 senttiä halkasijaltaan. Sitten vaan torttu paloksi, palat kakkukuvun alustalle, nostelin muutamia mansikoita palasien päälle, hoksasin jääkaapissa olevan kinuskikastikepurkin, josta maistellessa tuntu, että kinuski passaa mansikoitten kans meleko hyvästi. Lutrasin puoli purkkia kinuskikastia torttupaloille, liippasin loput kermavaahot kuoreksi, nostelin vielä joka torttupalan päälle yhen mansikan ja loput onkin lekendaa. Tai ei siitä vielä tiiä, kun sitä ei oo maistettu, eikä syöty, mutta mitä niitä osatekijöitä maiston niin ihan asiallinen maku. Niinno muoto nyt tietenkin on semmonen vähän mutterinolonen, mutta eipä se kai iso synti liene.
Kakkujahan on tietenki tehny ennenki joka ukko, mutta mulle tämä oli ensimmäinen mutterinmuotonen, lutteeniton ja laktoositon mansikkaleivospaakkelssikakku.
Kuvanki oikeen otin.
