Onse mullakin kiukku jo laantunut, viime marraskuusta. Opri Bordercollielle oli tilattu aika lemmikkikuvaukseen klo 13.00. Harjasin ja kampasin sitä aamulla pitkään ja näyttihän se hyvältä.
Siinä yhentoista maissa laskin Oprin pissalle. Valokuvaamoon on matkaa 39 kilometriä jonka ajattelin selvittää puolessa tunnissa. Sitten laskin koiran sisälle, kello lähenteli puolta päivää.
En uskonut silmiäni, kun Opri hyppäsi olohuoneen sohvalle. Sillä oli sellainen paha tapa, vaikka nivelet olivat kipeät, kolmentoista vanha koira. Sohvasta tuli kerrasta musta. Opri oli mennyt ja pyörinyt tuhkakasassa, tuolla verstaan takana. Ei vissiin tykännyt puhtaan turkin tuoksusta.
Pesuhan kesti ainakin kaksi tuntia, joten kuvausta oli siirrettävä. Kuivauksesta ei ollut tulla mitään, kun en löytänyt toimivaa hiustenkuivainta, vaikka niitä tavallisesti roikkuu vessan kaikki töpselit täynnä. Kuvat kuitenkin saatiin eikä meidän suhteeseemme tullut minkäänlaista säröä. Maaliskuussa Opri sitten nukkui pois. Surutyö on vielä pahasti kesken.
muoks: sivuvaunu sai seistä kesän, kun ei ollut kaveria lähtemään kyytiin. Olisikohan kellään jäsenellä bordercollieta joka kaipaa kotia? Mulla olisi tarjota kaikkea, mitä vanheneva paimenkoira tarvitsee, lämpöä, ruokaa ja sivuvaunullinen moottoripyörä.