Vielä vanhemman ajan kuvauksissa otti taiteilija sutin käteen, ja jäljensi maiseman. Jossain vaiheessa parhaana pidettiin sitä, joka osasi jäljentää just niiko se on. Taiteilja loi syväterävyyden "pikseli kerrallaan" halutessaan, tai sitten korosti sitä kohtaa mitä halusi. Erilaisia suuntia on saattanut olla jo ennen impressionistejä; siitäkään ei voida olla varmoja, etteivätkö 4000 vuotta sitten maalanneet kalliomaalarit olisi osanneet tehdä ihmisistä ja hirvistä näköisempiä kuvia halutessaan.
Valokuvauksen filmi-vaiheessa kuva oli aina hetki, ja silloin nämä valon taittumisen lait ovat lahjomattomia, mitä nyt vähän opittiin retusoimaan. Mutta tuota syväterävyyttä tai sen puutetta käytettiin tehosteena; vain halutut kohdat tarkoiksi. Vanhoja kuvia katsellessa näkee erityisesti sen, että kuvat maksoivat; niitä ei räpsitty miten sattuu. Sommitteluun kiinnitettiin huomiota. Tuloksena oli iso joukko hautajaisissa ja häissä otettuja ryhmäkuvia, missä on paljon porukkaa ja vakavat ilmeet. Ne kuvat ovat arvokkaita jälkipolville, etenkin, jos joku on ymmärtänyt tallentaa ihmisten nimet. Digiaika, aina mukana kulkeva kännykkä ja ilmaiset kuvat ovat sitten aivan ääripää; räpsitään kuvia paljon, mutta sommittelu on toisarvoista (paitsi tietysti oma naama on oltava jokaisessa...) Tämän ajan kuvista eivät jälkipolvet mahda paljoa innostua.
Rautsi ammattimiehenä tietysti tuntee valon taittumisen ja valokuvauksen keinot sekä sen mitä niillä haetaan. Jotain olen siitä itsekin ymmärtävänäni, vaikka vain harrastustasolla. Kaikessa tekniikassa pitää tuntea historia, jos aikoo kehittää asioita. Useasti on aikojen alussa valittu joku tie, koska ei ole ollut edellytyksiä toisen, sinällään paremman tien valitsemiseksi. Jos ei tunne historiaa, ei osaa peruuttaa näihin tienhaaroihin ja lähteä eri reiteille, mitkä ovat tekniikan kehittyessä tulleet mahdollisiksi. Eikä niitä tienhaaroja tunnista, jos ei tiedä, miksi aikoinaan on joku valinta syntynyt.
Martti on hienolla tiellä perehtyessään vanhaan tekniikkaan. Siitä minulla on eri mielipide, mitä kännyköillä voi tehdä ja mitä ei. Juuri nyt tuntuu olevan kova kehitysvaihe sillä rintamalla. Jo nyt uusimmilla pystyy vaikuttamaan noihin valotusajan ja aukon suhteisiin, ja sitä kautta kuvien ominaisuuksiin. Veikkaan, että muutaman vuoden kuluttua on markkinoilla kohtuuhintaisia laitteita (puhelimella tai ilman), jotka voivat rakentaa sellaisen kuvan, missä koko kuva-ala on tarkka ja valotettu oikein sillä tekniikalla, että lähes pikselitasolla jokainen kohta otetaan erikseen, ja samoilla laitteilla saa tehtyä suunnilleen kaikki tehokeinot, mitä filmikameroilla on koskaan ollut olemassa. Sensijaan sommitteluun ei taida automatiikkaa löytyä, ainoastaan keinoja tehdä kuva ottamisen jälkeen uudelleen.
Menipäs taas itsestäänselvyyksien jaarittamiseksi, mutta kun ei muuhun pysty...
jv
