Tuosta Eeron kertomasta runkomuutoksesta tuli sellanen mieleen, että jos ois tehny kaikki muutokset näteillä saumoilla, hionu ne, ja maalannu nätisti saman väriseks koko rungon, ni kuinkahan monta sellasta konstaa siihen aikaan ois Suomesta löytyny, ketkä ois sanonu, että oot poika menny muutteleen runkoo? Ja jos ois sellanen löytyny, oiskohan karjunu naama punasena? Yhtenä edellytyksenä vielä se, että peli ois muuten täysin kunnossa, valot ja ehkä ne läpätkii paikallaan?
Ite kuuskyt luvun puolella 175-kuutioisella Husqvarnan Silverpilenillä kerran suunnilleen siinä missä on Kurkvuoren rossirata ollu jo monta kymmentä vuotta, mutta ei ollu sillon, ajoin kutostietä ja kurvasin pienelle metsätielle kotia kohti, suunnitellulle reitille. Just kääntyessä näin, että vähän matkan päässä tullee maija vastaan, ja peilistä näin, että kurvasivat perrään. No siinä ois ollu tarjolla vaikka kuinka paljon sellasia polkuja, mihin ei ees autolla ois mahtunu, ja mitkä itelle täysin muistissa. Kuitenkin pysäytin tien laitaan oottamaan, kun tiesin, että pyörän voip vaikka katsastaa, kaikki toimii, ja itellä kortti. Kovasti konstat ihmettelivät, ehkä ensin vahingonilosena, että siltä sammu pyörä. Näytin paperit, ja sanoin vielä, että ette työ näissä maisemissa minnuu kiinni sais millään vehkeellä, mutta kun ei oo mittään syytä paeta, ni päätin jäähä oottamaan ko näin että käännyitte perrään. Sanovat että oikein toimittu; en oo ihan varma ennää, että kattovatko ees pyörästä mitään valoja tai muita.
Nyt ei kannattas mennä kenellekkään kehumaan, että eivät saa kiinni; sieltä saattaa löytyä ukko joka sais juoksemalla...
jv