Aihe: Porvarihallitus vs. ammattiyhdistysliike

[Reijo Huhtakangas]

Raha se on mikä AY-pampun silmissäkin kiiltelee, ja tietysti helppo ja kevyt työ sekä "herran" asema 


Työntekijöiden annetaan yhä ymmärtää, että liittoon ja kassaan liittyminen ovat sama asia. Viranomaistenkin huomaama harhaan johtaminen ei ole oikea tapa hankkia jäseniä, Teemu Muhonen kirjoittaa.
Ay-liike raivostui menneellä viikolla sinisten ehdotuksesta ulottaa ansioturva myös työttömyyskassojen ulkopuolisille palkansaajille.

Kassajärjestelmä on palkansaajapuolelle tärkeä jäsenmagneetti, sillä vielä tänäkin päivänä melko yleisen harhaluulon mukaan kassaan kuuluminen on erottamattomasti sidoksissa ammattiliiton jäsenyyteen.

Useat ammattiliitot näyttävät pitävän mielikuvaa yllä suorastaan tarkoituksellisesti.

Esimerkiksi Paperiliitto kuvaa verkkosivuillaan jäsenyyden etuja näin:

– [Ammattiliiton] jäsenyyden kautta voit turvata toimeentulosi myös työttömyyden varalta, sillä Paperiliiton jäsenenä kuulut myös Paperityöväen työttömyyskassaan.

Näin markkinoi puolestaan Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL:

– Kun liityt SEL:n jäseneksi, liityt samalla myös Suomen Elintarviketyöläisten Työttömyyskassan jäseneksi. SEL:n jäsenmaksu sisältää myös työttömyyskassan jäsenmaksun.

Sen sijaan kissojen ja koirien kanssa saa etsiä mainintaa siitä, ettei kassan jäsenyys ja ansiosidonnaisen saaminen todellisuudessa edellytä liiton jäsenyyttä.



Tuossa lisää:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005598460.html

[Reijo Huhtakangas]

Mulla on ollu 40 vuotta provisiopalkka. Se on oikea maksutapa. Siitä saat mitä teet. Väärin, siitä saat mitä tulosta syntyy. Tekeminen, ajankäyttö jne ei merkitse mitään, vaan se mitä syntyy.  Myyntimiestä on helppo mitata. Sen näkee viimeseltä riviltä.
Joku tekee enemmän tunteja, joku käyttää päätään enemmän jne. Vain tulos on se mistä myyntimiehelle maksetaan.
Jos ei myynti suju niin kyllä se ittekki älyää häipyä. Hyvä myyntimies tekee tilinsä pienemmällä panoksella.
Mutta. Myyntimiehellä ei ole varaa sairastella. Sillä ei ole mahdollisuutta vanheta arvokkaasti. Se kilpailee nuorempien kanssa mutta.

Kokemuksella on joku merkitys. Kyllä se vanha myyntimies pärjää kun vaan käyttää päätään.

Sama täällä, puhtaalla provisiopalkalla on menty v,sta 1989 lähtien, enkä muuta haluakaan, minusta se on paras tapa palkanmaksuun, hoidan hommani niin että päämiehen tilille tulee rahaa, ja saan siitä sen osan mikä on sovittu silloin kun on sovittu, hyvin simppeliä ja reilua.

[Kari Rautiainen]

Sijoitetun pääoman tuotot.

Tarkoitatko esim.. Suuryritys ostaa pääomatuotoilla maailmanlaajuisasti kymmeniä yrityksiä eli sijoittaa saavutettua pääomaansa. Muutaman vuoden kuluttua tehdyistä pääomasijoituksista päättäneet alkavat myydä nopealla aikataululla aiemmin ostettuja yrityksiä. Kauppa käy hyvin huokean myyntihinnan houkuttelemana, sen seurauksena yrityksen kassatulo ja omaisuus kasvaa muhkeasti ja "päättäjät" saavat, tietenkin sopimuksiin perustuen, bonuksia rahana ja etuisuuksina esim. eläke asioissa. Kuinka ollakaan eläke houkuttelee ja aiemmin ostoista ja myynneistä päättäneet jäävätkin eläkkeelle ja muuttavat "jonnekin".. JOS tarinan alussa mainitut ostot olisvat jääneet toteuttamatta olisi suomen valtio kuitannut vastaavasti verotuloa, tai olisiko?
Kysyy läheltä seurannut.

Tuossa kappaleessasi on jokin olettamavirhe, tai sitten en vaan ymmärrä jujua.
Jos yritys ostaa tuotetulla rahalla toisia yrityksiä, se sitoo kassavaroja ( jos ei tehdä mitään osakeantia tms, josta päättää yhtiökokous, so omistajat).
Kassa ei ole sama, kuin tulos.

Tuloksessa nuo yritysostot näkyvät poistoina.
Jos ostoksista maksetaan ylihintaa (> yrityksen varallisuus), on ylihinta kirjattava konserniaktiivana taseeseen.
Se pitää myös poistaa vuosipoistoina.
Poistot vähentävät tulosta em poistoiden verran, yleensä ne tehdään 10 vuoden aikana ( kirjanpitolaki antaa raamit ja yhtiön hallitus päättää poisto- ohjelman, esim.  3 vuotta atk- yms, 10 v koneet, 25 vuotta kiinteistöt).
Joten ostavan yrityksen tulos ja niiden verot vähenevät vuosittain em poistojen verran.

Mutta sitten, kun noita ostettuja yrityksiä myydään, palautuu saadut kauppasummat takaisin ostajan tulokseen ja sitäkautta veroihin.
Mikäli yhtiöitä myydään halvemmalla, kuin on ostettu, tulee siitä tappiota. Se tietenkin vähentää ostajan tulosta ja siten veroja.
Mutta mikäli ostettu yritys on tervehdytetty tms saatu arvokkaammaksi ja sen myynti tuottaa voittoa, lisääntyy ko voitto tulokseen ja veroihin.
Yleensä noita yrityksiä ostetaan ja otetaan sieltä tarvittavat palat ( tietotaito, patentteja, markkinosuuksia tms) ja loput sitten myydään pois. Näinollen myyntihinta voi olla halvempi, kuin ostohonta. Yhtiöhän on saanut lisäarvoa em paloista.
Näin ostavan yhtiön osaamista ja vahvuutta on lisätty.
Se näkyy em ostetun yrityksen osto- ja myyntihintojen erotuksena.
Se jää siten ostajan taseeseen, josta se poistetaan vuosittain. Näin se vähentää tulosta ja verojakin.

Sitten on vielä ns tappioidenkin ostoja.
Eli yhtiö ostaa jonkun toisen yhtiön, josta se saa samalla yhtiön taseessa olevia tappioita.
Nämä se sitten voi vähentää omassa verotuksessaan.
Toki terveessä yritysostossa voi olla ostajalle selkeitä lisäarvoa tuottavia osia, mutta myös tappioita.
Ne siten lasketaan ostavassa yhtiössä ostetun yrityksen lisäarvoksi verovoittojen arvolla.
Tämä on jo selvää verokeinottelua, joka on oma maailmansa.
Siihen en ole perehtynyt, en ole ollut tekemisissä, enkä haluakkaan.

Jokainen yhtiö menoerä kirjataan ja näkyy tuloksen vähenemisenä lyhyellä (kulukirjaus) tai pitkällä aikavälillä (poisto).
Noiden ero määräytyy kirjanpitolaissa onko ko erä tilivuoden tulokseen kohdistuva vai pitkäaikainen ( koneet, rakenukset yms).

Tässä on insinöörin näkemys, kauppatieteilijät korjatkoot.
Periaatteessa sama, kuin tavallinen ihminen myy omaa omaisuuttaan.
Poistot vain on erilainen käytäntö.

Siunnakkon sentään. Et ole koskaan sijoittanu?
Nyt on niin mielenkiintosta että mielellään lukisin lisää näistä näkemyksistä. Jotenkin tuntuu että insinöörin maailma eroaa pikkasen reaalimaailmasta. Ostaa tappioita. Ei ymmärrä tätä pieni ihminen.

[markkukovasin]

Joopasenjoo...onhan se hiukkasen erilaista
työssäkäymistä jos toimenkuva on miettiä,
minkälaisilla tunnusluvuilla "koneen" käyttäminen
on kannattavaa-siis verrattuna semmoiseen
työssäkäymiseen,että sillä koneella ihan joutuu
niitä töitä tekemään ja saamaan aikaan jotain
myytäväksi kelpaavaa. Ja vieläpä aikataulussa.

Jumaa...on se työnteko erilaista...juu. Mutta
sitä kikyä ja palkkamalttia saa nauttia käytännössä vain se,joka sitä konetta käyttää.
Sitä sentään koneen käyttäjä saa enemmän-pomot jäävät siitä vallan ilman...ähäkutti.

Tästä joku voisi pohtia semmoisen lopputuleman,että kannatta varmaan
etsiytyä siihen porukkaan,joka vain miettii,miten sitä konetta käytetään.

Huonommin käy,jos joutuu siihen porukkaan,joka sitä oikeasti käyttää.

t. Markku

[Lauri Puirola]

Kinasin kerran kaverin kanssa siitä että jos kaivetaan ojaa niin pitääkö insinöörin saada siitä parempi palkka kuin tavallisen lapiomiehen.
Hänen mielestään pitää, minusta ei. Se on metrihinta. Toinen juttu on se sitten millä kaivetaan, lapiolla vai koneella.
Sama on halon teko, kuutiohinta sano.


L&K.

[markkukovasin]

Olen kaivanut työkseni ojaa. Lapiolla.Kiviseen
ja saviseen maahan.

Ihan helvetin kuumana kesäpäivänä.

Jotenkin jäi semmoinen mielikuva,että mulla oli
rakot illalla käsissä-ja hiki kaiken aikaa.Selkäkin kipeytyi.

Montun vierellä seisoneella kunnan rakennusmestarilla ei
näkynyt illalla rakkoja käsissä-eikä sillä ollut edes hiki.

Mutta kovasti se siinä hopotti ja neuvoi,kuinka lapiolla
tehokkaimmin maa siirtyy...

Minä tienasin muistaakseni 9mk/tunti siitä kaivuuhommasta-
rakennusmestari vissiinkin 25mk/tunti.

Joten eipä se mun työni ollut yhteiskunnallisesti varmaankaan kovin tärkeää.

t. Markku

[Reijo Huhtakangas]

Olen kaivanut työkseni ojaa. Lapiolla.Kiviseen
ja saviseen maahan.

Ihan helvetin kuumana kesäpäivänä.

Jotenkin jäi semmoinen mielikuva,että mulla oli
rakot illalla käsissä-ja hiki kaiken aikaa.Selkäkin kipeytyi.

Montun vierellä seisoneella kunnan rakennusmestarilla ei
näkynyt illalla rakkoja käsissä-eikä sillä ollut edes hiki.

Mutta kovasti se siinä hopotti ja neuvoi,kuinka lapiolla
tehokkaimmin maa siirtyy...

Minä tienasin muistaakseni 9mk/tunti siitä kaivuuhommasta-
rakennusmestari vissiinkin 25mk/tunti.

Joten eipä se mun työni ollut yhteiskunnallisesti varmaankaan kovin tärkeää.

t. Markku

Ja sinä hikoilit siellä ojan pohjalla oman ammattiliittosi neuvottelemalla palkalla, ja se montun reunalla hopottava byggmestari teki just samoin, liitto sillekin on palkan neuvotellut, vaan missä vika, ketä voisit syyttää ?   

PS, En ole hirveästi kaivanut ojaa montun pohjalla, mutta olen kyllä ollut porarina louhintafirmassa, siellä tuli oltua sen paineilmaporan kanssa kaikenlaisten monttujen pohjalla, ei ole hääviä hommaa se poraaminen  kesähelteelläkään, mutta nuorena jaksoi.

[Teemu S. Lindfors]

Ostaa tappioita. Ei ymmärrä tätä pieni ihminen.

Yrityskaupan mukana voisi ajatella siirtyvän myös verotuksessa vähennyskelpoisia tappioita, jotka ovat peräisin ostettavan yrityksen edellisiltä tilikausilta. Teoriassa voisi ostaa jonkun firman eurolla vain saadakseen vaikkapa parisataa kiloa tappioita vähennettäväkseen. Aika hyvä deal, eiks je?

Tuloverolaissa tappiokauppa on kuitenkin estetty. Jos omistus vaihtuu tappiovuonna tai sitä seuraavina vuosina, tappioita ei saa uuden omistajan tuloksesta vähentää muutoin kuin poikkeusluvalla.

En ihan tajunnut, mitä Kari & Kari tuossa yllä ajavat takaa. Mulle jäi tekstistä vaikutelma, että yritysostoja tai muita investointeja pidettiin jotenki huonoina asioina, koska ne vähentävät verotettavaa tulosta? Ei kai nyt sentään?

[markkukovasin]

Yritin tuolla ojankaivamisen muistelolla
tuoda esiin sen,että siitä työstä puhuminen ja
sen työn tekeminen on ihan eri asia-samoin
sen tuottavuuden aikaansaanti on ihan eri asia eri suoritusportaissa.

Samoin se kiky näyttäytyy erilaisena sille,johon se kohdistuu.
Luultavasti siitä puhumienkin on helpompaa sille,joka
ei yhtään minuuttia kikyä itse joudu (paino sanalla "joudu")
tekemään.

Palkka nyt ei ole se pääpointti -joskus 9mk/tunti sai ihan mukaviakin
hommia tehdäkseen kunnan palkkalistalla hengaillessa.

t. Markku

[Jaakko Latvanen]

Tämä topiikki on vetänyt niin hyvin, että on voinut pelkästään seurailla sivusta.  Nyt laittoi kuitenkin Kovasiinilta kysymään siitä ojankaivusta, että kumman koit isommaksi ongelmaksi, sen että sait itse 9 mk tunnilta, vai sen, että se mestari sai 25?

Seuraavaksi kysyn, kumman näet enemmän tasa-arvoa rikkovan, sen, että tuntityöläisenä joudut tekemään pari kertaa vuodessa normaalin 40 tunnin työviikon (- lomat ym.) päälle puoli päivää kikyä, vai sen, että kuukausipalkkalaisena käytät jatkuvasti vähintään 50-60 tuntia viikossa työhön liittyviin asioihin, osin jopa lomillakin?

jv

[markkukovasin]

Raskainta siinä hommassa oli kaivaa sitä ojaa-
ja kuunnella ne neuvot siihen,kuinka sitä ojaa helpoiten kaivetaan.

Luulen (tiedän),että se homma ei yhtään helpottunut niistä
neuvoista,vaikka ne jaettiin rakentamisen ammattilaisen suulla.

Se pieni muistelo ehkä avasi mielen opiskelemaan lähtöön-
ja olenpa saanut neuvoa jopa rakennusmestaria siinä insinöörin
hohdokkaassa ja työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen niukasti palkatussa työssäni.

t. Markku

[Kari Rautiainen]

Joopasenjoo...onhan se hiukkasen erilaista
työssäkäymistä jos toimenkuva on miettiä,
minkälaisilla tunnusluvuilla "koneen" käyttäminen
on kannattavaa-siis verrattuna semmoiseen
työssäkäymiseen,että sillä koneella ihan joutuu
niitä töitä tekemään ja saamaan aikaan jotain
myytäväksi kelpaavaa. Ja vieläpä aikataulussa.

Jumaa...on se työnteko erilaista...juu. Mutta
sitä kikyä ja palkkamalttia saa nauttia käytännössä vain se,joka sitä konetta käyttää.
Sitä sentään koneen käyttäjä saa enemmän-pomot jäävät siitä vallan ilman...ähäkutti.

Tästä joku voisi pohtia semmoisen lopputuleman,että kannatta varmaan
etsiytyä siihen porukkaan,joka vain miettii,miten sitä konetta käytetään.

Huonommin käy,jos joutuu siihen porukkaan,joka sitä oikeasti käyttää.

t. Markku

Tai siihen porukkaan joka pohtii mitä kannattaa tuottaa, ja minkälainen kone siihen tarvitaan. Vai tarvitaanko omaa konetta lainkaan. Ja kannattaako itse tuottaa...

[Jouko Kuisma]

En ihan tajunnut, mitä Kari & Kari tuossa yllä ajavat takaa. Mulle jäi tekstistä vaikutelma, että yritysostoja tai muita investointeja pidettiin jotenki huonoina asioina, koska ne vähentävät verotettavaa tulosta? Ei kai nyt sentään?

En minäkään tajunnut sitä eikö kukaan tajunnut sitä että tajusinko minä sen kysymyksen? 
Näyttää, että jotkut puhuu aidasta ja toiset seipäistä.
Mutta sehän on normaalia nettikeskustelua.
Jos ei tajuta, ei kysytä, koska ei haluta tajuta.
Kuten Rautzi jo aikaisemmin sanoi.

Edit. Nyt menen saunaan ja piipahdan avannossakin. 🤪

[Kari Rautiainen]

Kun kyvytön ohjaa halutonta tekemään älyttömiä, tuntuu kuin turha työ menis hukkaan.

[Jouko Kuisma]

En minäkään ymmärrä kysymystä mutta jotenkin näin se tarkoittaa:
Ostaminen pelkästään ostamisen vuoksi vähentää "lompakossa" olevaa rahaa.
Kun "lompakossa on on vähän rahaa niin menee huonosti.
Kun menee huonosti on saatava lisää rahaa.
Lisää rahaa saa kun myy omaisuutta.
Kun omaisuutta myy "lompakkoon" tulee rahaa.
Kun "lompakossa" on rahaa enemmän kun viimevuonna saa siitä palkkion.
Sitten mennäänkin voittajana "jonnekin"
En ymmärrä mitä tuossa on vaikeata, ehkä sitten jos päästetään kaikki osapuolet samalle "lompakolle" lopputulos muuttuisi toiseksi mutta niinhän ei tapahdu kun on/oli kyse monopoliasemassa olevasta yrityksestä.
Tässä kuvitteellisessa esimerkissä.

Minäkin kuvittelen monopoliyrityksen ostoja.
Sattui joskus K- linjan aikaan.
Teollisuusneuvos sattui kuulumaan perässähiihtäjiin, joskin siellä häntäpäässä.
Oma akkutehdas meni huonosti, kansainväliset jätit painoivat päälle.
Mutta veljet auttoivat.
Keksittiin, että maa tarvitsee kriisiajan varmistamiseksi valtion ohjaksissa olevaa akkutehdasta.
Niinpä monopoliyhtiö osti sen.
Siitä seurasi 10-15 vuoden tappiokierre molemmille Suomessa olville tehtaille.
Kunnes järki voitti: yhteisneuvotteluissa päätettiin, että molemmat lopettavat Suomessa olevat tehtaansa.
Niin meni 500 työpaikkaa. 😰
Onneksi itse olin jo vaihtanut työpaikkaa.

Toinen esimerkki. Se on 80- luvulta.
Valtion omistama bussitehdas. Teki tappiota ja olisi tarvinnut pääomitusta.
Myytiin markalla kilpailijalle.
Uusi omistaja tuli sitten tarkistamaan ostostaan ja menivät myös miesten pukuhuoneeseen.
Siellä istuskeli pää- ja vara”luottomies”, pelasivat korttia ja maistelivat kirkasta.
Tuli heti lopputili molemmille.
Siitä alkoi firman tervehtyminen.
Kunnes koko konserni myytiin ulkomaille.
Ja sitten siirrettiin ulkomaille.
Siinä meni myös 500 työpaikkaa.