Kyllä jakeluliikenteessä itseasiassa aika paljon on sellaisessa käytössä olevaa kalustoa, missä sähköllä pärjättäisiin; aika vähän tulee päivän mittaan kilometrejä mittariin jossain kauppojen jakeluajossakin. Toimintamatkan voisi ratkaista aika monessa käytössä sillä, ettei auto seiso latauksessa, vaan akku vaihdetaan, niinkuin trukkien kanssa on jo reilut puoli vuosisataa toimittu. Näissähän alun alkaen syy on ollut sisäkäyttö. Trukki poikkeaa noin yleisesti kuorma-autosta siinä, että siihen on joka tapauksessa laitettava ylimääräistä massaa vakauden turvaamiseksi, eli akku ei ole siinä mielessä ongelma, ja käyttöpaikka on useimmiten varsin rajattu, joten akunvaihtopiste ja lataaminen on aika helppo nakki. Kuorma-autossa on oma massa aina pois kantavuudesta eli hyötykuormasta, ja syö kannattavuutta. Tosin jakeluajoneuvoissa ei kantavuus läheskään aina ole maksimaalisesti käytössä. Joka tapauksessa, saman energiasisällön massa on akussa aika lailla suurempi kuin löpötankissa. Moottoreiden ja voimansiirron osalta voi ainakin tulevaisuudessa olla massasuhde toisinpäin?
Kuorma-autojen tai yleensä minkään ammattiliikenteessä olevan kuljetuskaluston kohdalla asenteiden ei pitäisi olla vaikuttamassa; se on suoraa laskentaa kannattavuuden suhteen. Toki nyt, ja vielä aika pitkään, on tulevaisuuden näkymissä epävarmuustekijöitä, osin kaikkien energiamuotojen kanssa.
Perinteisesti kuorma-auto ostetaan tai ainakin alunperin valmistetaan alustana, mihin sitten rakennetaan kuhunkin käyttöön soveltuvat päällirakenteet. Yksi vaikutin on tähän asti ollut, että alustan käyttötarkoitus on sen elinaikana mahdollista muuttaa aika radikaalistikin, hankintaa aika harvoin sidotaan vain yhteen mahdolliseen kuljetustehtävään. Kaikki sopimukset ovat koko ajan kilpailun alla. Jos alustan arvioitu käyttöikä lähentelee vaikka vain kymmentä vuotta, ei voi oikein missään olla varma sopimuksien jatkuvuudesta. Jos ajoneuvo on sopiva vain yhteen tiettyyn työhön, siihen sisältyy suurempi riski jatkuvuuden suhteen.
Muutamia kuorma-autoja olen työurani aikana ostanut, tai siis päättäjänä ollut kaupoissa, en omilla rahoillani toki... ei silloin vielä - tai enää - tarvinnut käyttövoimaa pähkäillä. Nyt saattaa seuraavan meidän talousyksikön henkilökulkemisvälineen kohdalla joutua senkin suhteen valintoja tekemään?
Akuutimpi investointihanke on tämä tietokone, minkä tekniikka ei enää oikein riitä suureksi muodostuneeseen kuvien käsittelyn tarpeeseen, mutta koko hankkeen käynnistäminen ja tarpeellisen tiedon kerääminen ja päätöksien teko kokonaisvaltaisena projektina tuntuu Everestin korkuiselta vuorelta kiivettäväksi? Ennen oli helpompaa, kun ainoa mietittävä asia kaikissa hankinnoissa oli minkäverran on rahaa käytettävissä tai saatavissa jostain...
jaakkovaakko