Hyvin jaksoin lukea jaakkovaakon kirjoituksen läpi.
Sinänsä mielenkiintoinen, että itse kumosi omat päätelmänsä.
Esiksi se päätelmä:
eli siirsin sen kauppoihin liittyvän neuvottelun kumppanillemme Shell-leasingille. Väitän tehneeni tuossa taloustilanteessa - osittain onnistuneen tilanneanalyysin, osittain laiskuuteni ansiosta - työnantajalleni aika edullisen diilin.
Sitten tuon kumoaminen:
Joka tapauksessa, yksikään autojen maahantuoja tai kauppias ei toimi ns. hyväntekeväisyysperiaatteella, ei myy minulle eikä liisaa
Siis miksi se vakavarainen työnantaja ei sijoittanut omia rahojaan noihin autoihin?
Minä olen paininut tuon sijoitetun pääoman ja yrityksen voiton suuruuksien ja keskinäisten suhteiden kanssa ja päätynyt ostamaan ”kaiken” yrityksen omilla varoilla juuri tuosta jaakkovaakon sanomasta syystä. Jos yrityksellä on rahaa, miksei se sijoita sitä yhtiön tarvitsemiin koneisiin, rakennuksiin ja autoihinkin, koska jokainen leasing/ vuokraaja odottaa sijoitukselleen hyvää tuottoa. Tästäpoislukien eläkevakuutusyhtiöt, joiden tuottovaade on vain 6%.
Mutta työnantajani olikin yksityinen firma, joka odottaa hyvää tuottoa euroissa.
Isot ( pörssifirmat) odottavat hyvää tuottoa sijoitetulle pääomalle, absoluuttisista euroista ei niin väliä.
Siis isot firmat minimoivat sijoitetun pääoman vuokraamalla tehdasrakennukset, liisaamalla tietokoneet, autot yms.
Näin pieni voittomarginaali (pörssiyhtiöillä 3-5%) kerrotaan sipon kierrolla, joka voi olla hyvinkin 5 jopa 10.
Näin sijoitetun pääoman tuotto, ROI, onkin mahtavat 30-50%.
Tällä luvulla voi sitten hyvin laskea liikkeelle uuden osakeannin, kun kassa kuivuu!
Sensijaan yksityinen firma tarvitsee tuottoa eurona; vain sillä rahoitetaan kasvu.
Muuten yhtiö menee myyntiin ” pääomasijoittajille”.
Palaan tähän, vaikka ei miun kellekään tarvi sen ajan tekemisiä puolustella; sillon joku niihin onneksi usko, kun kerta jonkunlaista palkkaakin maksoivat.
Sanosin kuitenkin, ettei Jouko ihan ajatuksella miun tekstiä ollu lukenu. Laskelmassa liising verrattuna ostoon, on muutama tekijä. Liisingyhtiö ostaa autot ja huollattaa, niiko ois meijänkii firma tehny. Liisingyhtiö ostaa satoja, jos ei tuhansia, autoja vuodessa, myö ois ostettu kymmenen. Voi se olla ostajana pikkasen vahvemmilla, eli aavistuksen heidän todelliset kokonaiskulunsa pienemmät, tietysti on myös neuvottelutaito kysymys sekin. Mutta oleellinen tekijä on henkilöautojen kohalla se, mitä niistä saa, kun ne ovat siinä käytössä tehtävänsä suorittanneet. Ja sopimuksen teko hetkellä se on arvio, ei tieto, ennuste noin kolmen vuoden päähän. Kyseisen ison liisingfirman kauppamiehillä oli tietty 80-luvulla syntyny kokemus noista jälleenmyyntihinnoista, miulla joku hatusta vejetty arvio siinä nimenomaisessa 90-luvun taitteen taloustilanteessa. Nelisen vuotta tuon minun liisingyhtiön kanssa tekemäni sopimuksen jälkeen kyseisen liisingyhtiön taustalla ollut emoyhtiö pisti liisingosastonsa myyntiin "uudelleenjärjestelyjen ja omaan toimialaan keskittymisen" johdosta. En tietystikään tiedä myymisen todellisia syitä, mutta harvoin kultakaivostoimintoja noilla verukkeilla myydään... eli saattoi juuri siinä maailmantalouden tilanteessa heidän laskelmansa olla lipsahtanneet optimismin puolelle? Luottotappiot voi toki olla toinen heitä rasittanut syy. Sitähän tuolla kirjoitin, eli arvelin joko laiskuuttani tai tilannearvioni kanssa päätyneeni työnantajalleni aika edulliseen ratkaisuun juuri siinä nimenomaisessa maailmantalouden tilanteessa. Ja samalla kieltämättä helpottaneeni omaa työtäni merkittävästi. Mutta viestin ydinsanoma yritti olla, että jossain tilanteessa saattaa liisaaminen olla perusteltua, vaikka useimmiten on juuri niin kuin Jouko kirjoitti, jos toimitaan pitkäjänteisesti, on parempi omistaa oma kalustonsa, varsinkin jos pääoman saanti tai hinta ei ole rajoittava tekijä.
Siinä kohtaa miun ajatusmaailma sillon oli sama kuin Joukon nyt, että oman ydintoiminnan kalustot ja laitteet piti olla omia, eli miun näkökulmasta varaston seinät ja tekniikka, trukit, kuljetuskalusto. Tuo miun sillonen työnantaja myi tuota paperia - siis osti tehtailta ja myi kirjapainoille - suunnilleen miljoonalla markalla per arkipäivä, eli Joukon taustoihin ja kokemuksiin nähen nappikauppaa, ja miun rooli liitty vaan logistiikan asioihin, en ollu siellä enkä oo ollu missään muuallakaan toimitusjohtajana. Se henkilöautojen osuus ei kuitenkaan miun silmissä ja laskelmissa ollu isossa roolissa, eikä pääomarakenteeseen sillä ollut kummoista merkitystä.
Ei näillä 30 vuoden takaisilla asioilla enää taida kellekään merkitystä olla, että turhaa lätinää, kaikki tyynni, mutta kun ei oo muutakaan muisteltavvaa...
Jaakko