Isä-Ville oli hempeeluontonen mies, en tainnu ikinä oikein selkäsaunaa saaha. Ois varmaan pitäny...
Miun tuntema isä oli elämäsä ehtoota kohti käyvä, ikämiehenä sodat läpi rämpimään joutunu ja parempaan tulevaisuuteen omalla kohalla uskonsa menettäny, pumppuviallinen mies. Vanhimmilla, ennen sotia lapsuutensa viettäneillä siskoilla oli kait toisenlaisia muistikuvia lapsuuvestaan. Sellasen uteliaisuuden ja tiedonjanon kuitenkin kotiperintönä saimme kaikki, mikä on jollakii lailla elämästä läpi vieny. Miun viijestä sisaresta on ennää kaks jälellä; yks menehty ihan lapsena, muistan vaan valokuvan piirongin päällä, neljä on kulkeutunut kauas kotosuomesta, kaks vierailla mailla ennää hautakivenä. En voi kuitekaa omiakaan kotoa saatuja evväitä moittia, lahjakkuuven essiin kaivaminen vei aikansa, mutta tänne asti ainakin on sillä sitte taaperrettu... Ja valitettavasti en oo tainnu omille lapsille edes senvertasia evväitä antaa mitä ite sain.
Kertakäyttöroinaa on kuitenki tää eläminen, mutta senkin voip monella tapaa käyttää.
jv