Aihe: Kertakäyttöroinaa

[Reijo Huhtakangas]

Meni ne minullakin sukset poikki, usseinki ku mäkiä laskettiin..... muistan yhdet siniset myös, josita toinen suksi katkesi siitä kärjen takaa ja hetin uudekseltaan, isä kun oli puuseppä niin se teki semmosen kiilaliitoksen jota ei olisi edes huomannut jos olisi jostain löytynyt just samanlaista maalia,  en muista että niistä suksenkatkeamisista olisi mitenkään kotona suututtu, vahinko mikä vahinko, niitä pellilä paikattuja suksia kyllä muistan kavereilla nähneeni, mutta isä-Topi ei puuseppänä semmoseen hommaan alakanut

[Jaakko Latvanen]

Isä-Ville oli hempeeluontonen mies, en tainnu ikinä oikein selkäsaunaa saaha. Ois varmaan pitäny...

Miun tuntema isä oli elämäsä ehtoota kohti käyvä, ikämiehenä sodat läpi rämpimään joutunu ja parempaan tulevaisuuteen omalla kohalla uskonsa menettäny, pumppuviallinen mies. Vanhimmilla, ennen sotia lapsuutensa viettäneillä siskoilla oli kait toisenlaisia muistikuvia lapsuuvestaan. Sellasen uteliaisuuden ja tiedonjanon kuitenkin kotiperintönä saimme kaikki, mikä on jollakii lailla elämästä läpi vieny. Miun viijestä sisaresta on ennää kaks jälellä; yks menehty ihan lapsena, muistan vaan valokuvan piirongin päällä, neljä on kulkeutunut kauas kotosuomesta, kaks vierailla mailla ennää hautakivenä. En voi kuitekaa omiakaan kotoa saatuja evväitä moittia, lahjakkuuven essiin kaivaminen vei aikansa, mutta tänne asti ainakin on sillä sitte taaperrettu... Ja valitettavasti en oo tainnu omille lapsille edes senvertasia evväitä antaa mitä ite sain.

Kertakäyttöroinaa on kuitenki tää eläminen, mutta senkin voip monella tapaa käyttää.

jv

[Martti Hänninen]

Joo, Ville oli kyllä hyväntahtonen mies, penskana kun polkupyörää, tai jottain härveliä, ei pystyny/osannu, työkaluilla hohtimet ja vasara korjata, niin Ville sen yleensä oottaessa teki. Saattoipa tuo peräti 50penniä velottaakin työstä. Miunkin isä oli sovankäyny, taistelulähettinä toiminu hiljanen mies, hyvinkin rauhallinen ja kiltti, ei ukko sitä selkäsaunaa koskaan tarjonnu, vaan muori

[Pentti Eskelinen]

Ei ollu sukset ennen kertakäättötavaroo, ei.

Minäkii saen Uusitupa merkkiset puusivakat kun olin Lapvetelän kansakoulussa ensimmäesellä luokalla. Kolomena talavena voetin ronssija jäsenten välisissä, neljäntenä en sitten muistaakseni ennee osallistunu, vuan lahjotin sukset nuapurin rommaanitytöelle.
Seoraavat sukset, Lampiset, ostin kun junjoori P.J.E :n kanssa piti ruveta kiertämään Puijon latuja. Siitä hiihtämisestä kyllä oekein tykkäsin, poeka kun oli sillon kae 5 vuotias, ni ei tarviinu ihan viimesijä mehuja ottoo itestään irti.
Ne sukset on mulla iskukunnossa vieläkii, mutta eihän ne vasta oukkaa kun 35 vuotta vanahat.

[Jaakko Latvanen]

Noista elämän laduilla poikki menneistä suksista ei oo kuitenkaa traumoja jääny, pikemmikkii lämpösiä ja mukavia muistoja. Ristiin menneistä ei voi sammaa sanoa...

Ko nyt vilosohvian puolelle mentiin, ni elämän kertakäyttösyyteen kun riittäs rohkeus loppuun asti suhtautummaan sellasella uteliaisuudella, että kyllä se ennemmin tai myöhemmin kaikille selviää, mikä oppi tottuuven mukasta oli...

jv

[Martti Hänninen]

Tepä te, totuuksia kun tuntuu olevan niin monenlaisia

[lasse roholm]

Juu oli sukset arvotavaraa ainakin meillä 9 hengen perheessä mitä elätti 6 lehmänkantturaa ja satunaisia mettätöytä talvisin isällä 60 luvulla hevosella ja pokasahalla ennenkuin sai canadien mottorisahan. Itteki mukana noissa hommissa vähän päälle kympin ikäisenä. No kerran jouluna sain niin hienon joululahjan kuin ihan uudet siniset karhusukset ja eikös vaan ihan ensinmäisellä laskulla navetan katosta menin rännistä sivuun ja yks suksi poikki huh huh. Siihen aikaan isä laittoi sukset yhteen taas sillä sen ajan kaffipurkin pellistä ja pikku nauloista mutta ei kyllä sen jälkeen niillä mitään kyläkoulun hiihtokilpauluja voitettu niin paljon pellin alku rassas vastaan. kuva on samasta meidän kylästä kuinka mäkiä tehtiin ennen muunoin rannikon lakeuksilla mutt meillä mitään kameroita siihen aikaan ollu.

[Hannu Hartikainen]

kuva on samasta meidän kylästä kuinka mäkiä tehtiin ennen muunoin rannikon lakeuksilla mutt meillä mitään kameroita siihen aikaan ollu.

No nyt ymmärrän miksi Duudsonit on syntynyt.(koska lakeuksilta kotoisin) 

Kuva on kyllä komia !
Sielläpäin missä minä poikasena laskettelin,ei tosiaan tarvittu katolta ottaa lähtöjä koska korkeita salpausselän harjuja oli jokapuolella mutta meni joiltain suksi siltikin..Minulla taas onnekseni oli isän vanhat 3-uraiset mäkisukset ja nehän kesti laskea.
Omista suksistani en saanu poikki kuin kerran Karhun hiihtosuksen,ja sekin Kalpalinnan syöksylaskurinteestä-jonne sainkin sittemmin määräaikaisen porttikiellon.Tai itseasiassa minulla jo oli muista tempuista se pärstäkielto lippuluukulla mutta menin salaa rinteeseen ja ehdin pari kertaa tulla alas ennenkuin hokasivat että taas se on täällä..
Minisukset menivät myös lopulta poikki siteen kohdalta koska eihän ne ollu hyppyriin tarkoitettu mutta kauan niitä kesti rääkätä ja pithän sitä muovia yrittää vielä hitsata takaisin kiinni.

Nyt ei ole tullu rinteessä käytyä enää senjälkeen kun tuli keskeltä kavennetut Carverit muotiin."Blisukat" eli 90 luvun suorat Blizzardit kyllä löytyy edelleen liiterin vintiltä.Ja niihin Salomonin vintage-kengät.Eipä täällä rannikollakaan rinteitä ole vaikka korkeuseroja onkin rajusti..