Aihe: Honda CB350 Twin K4 elektroninen sytytys

[Ari Loukkalahti]

Frank: minulla on kaikissa twineissä normikärjet. Kuten Kari ja Tapsa totesivat: kun ennakonsäätäjän nokkaholkissa ja nokka-akselin laakerissa ei ole välystä, alkuperäinen systeemi toimii riittävän hyvin. Ajoituspistoolilla saa tarkimman lopputuloksen. Omassa kolmepätkässä kierrokset jäivät vanhalla ennakonsäätäjällä kuuteentuhanteen ja kaasua lisätessä vain koneen tärinä lisääntyi. Ennakonsäätäjän vaihdon jälkeen kone otti iloisesti 9000 kierrosta.

[kari lampinen]

Löytyihän se tekijäkin  eli Pamco peteltähän nuo 350 maliin tilattiin .Työn jälki sitten korjatiin.

Taitaa Karilla olla tossa ylemmässä kuvassa Ameriikan miehen "Pamco Peten" aikaisempi syttyversio? http://www.cb450ignition.com/Installation350.htm
Eli mekaaniset ennakonsäätöpainot käytössä, mutta kärjet korvattu Hall-antureilla ja puolien virta menee transistorien kautta. Tai taitaa olla tolla Petellä IGBT't käytössä. Varmaan ihan pelittävä laite.

Lisäys: Nykyäänhän tuo Pete kauppaa cb350:een mikrokontrolleri ohjattua sytkää. http://www.cb450ignition.com/Index350.htm. Vielä parempi varmaankin, kun pääsee limpuista jousineen eroon. Antaa prosessorin päättää milloin kipinä lähtee..

[Kari Sillanpää]

Tuutin kärkilevyn halkaisija on raakasti isompi kuin CB350 Twinin.

Jep, ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin jakohan on eri, fourin triggerit ovat 180 asteen välein kampiakselilla, ja vastaava kampiakselin kulma nokka-akselilla (eli kolmepuolikkaan tapauksessa) onkin puolet eli 90 astetta. Näkeehän sen noista levyistä otsallaankin, kas kun ei kukaan korjannut

[Kari Sillanpää]

Pisti paremmat johdot ja jotakin eristeitä kun oli "lapselliset kytkennät"

Himpun verran epäilyttää tuollaiset juotetut himmelit moottoripyörässä, olisikohan aiheellista vielä valaa joku hartsi päälle tms ettei mene lutikoilta koivet siinä tärinässä. Vaikka onhan noita Pamcoja brittipyörissäkin, ne tosin eivät Hondaan verrattuna tärise vaan lähinnä heiluvat

[Hannu Hartikainen]

Himpun verran epäilyttää tuollaiset juotetut himmelit moottoripyörässä, olisikohan aiheellista vielä valaa joku hartsi päälle tms ettei mene lutikoilta koivet siinä tärinässä. Vaikka onhan noita Pamcoja brittipyörissäkin, ne tosin eivät Hondaan verrattuna tärise vaan lähinnä heiluvat

Joo ei tuo minua ainakaan vakuuta täysin tuo avoin kytkentälevy tuolla,ja tärinäkin ja talvella kosteus tekee tehtävänsä jonain päivänä.Siis koko liipauspiiri on kytketty isojen kivien perään eli varsinaista ulkoista ohjausyksikköä ei tuohon kuulu?
Ilman muuta valaa pitäisi ja niinhän ne tavallisesti on tehty. Melkein paremman vehkeen tekis vaikka ite 

Muutenhan,kärjetön sytytys lisää nokkakulmaa eikö vain ? Sehän on pelkästään hyvä asia.

[Ville Rauman]

Hienoa keskustelua. Itse kun vertailin kaupallisia kärjettömiä sytkä-laitteita tulin siihen tulokseen, että noilla "merkkikohtaisilla" puolivillaisilla toteutuksilla tuli enemmän hintaa hankinnalle kuin esim tuolle Ignitechille. Jokainenhan valitsee omaansa sen "parhaan". Mitäpä siitä väittelemään.

[Aki Lötjönen]

Näin se näissä menee, että pitäisi olla pitkäaikaista kokemusta eri systeemeistä, ennenkuin pystyisi sanoon, mikä on hyvä ja mikä ei. Hannun kanssa samaa mieltä, että itse mielummin laittaisin elektroniikkakortin erilliseen boksiin, kuin tonne kärkikopan sisään. Harrastepeleissä on tosiaan se hyvä puoli, että itse tekemällä saa mieluisimman. Ja voi kokeilla eri vaihtoehtoja, eikä tule välttämättä kalliiksikaan.

Itsellä oli CB125K5 ja totesin, että ihan hyvin kärjet ja mekaaninen säädin pelasi. Myöhemmin sitten rakensin sellaisen transistori avusteisen sytkäboksin, missä kärjet oli käytössä, mutta toimivat vain rajakytkimenä. Kaksois-puolan virta meni transistorin kautta, ei tarvinnut vanhaa kondensaattoriakaan. Kärkien läpi meni joku 150 mA:n virta, eli piikkiä ei syntynyt ja kosketuspinnat pysyivät ehjinä ja puhtaina. Ainut oli se bakeliittiosan kuluminen pitkällä aikavälillä. No hyvin rasvattuna näytti kestävän pitkään juurikaan kulumatta. Tietty se makaaninen säädin jousineen piti olla kunnossa. Mielestäni parempaan suuntaan tollainen systeemi oli.
Seuraava vaihe olisi kärkien korvaaminen esim. Hall-antureilla ja magneeteilla, ei enään mekaanisia (kuluvia) kärkiä lainkaan, mutta mekaaninen säädin vielä käytössä. Just tollainen kuin Karin Pamco Pete versio. Eli ennakonsäätö edelleen mekaanisesti. Hall-anturit ovat oman kokemuksen mukaan aika kestäviä vehkeitä.
Sitten viimeinen vaihehan olisi, että mek. säädinkin pois ja tilalle mikrokontrolleri laskemaan koneen pyörimisnopeutta ja sen kautta vilkaisemaan muistitaulukosta, mikä syttyennakko pitäisi olla. Ei enään mekaanisesti kuluvia osia lainkaan. Näitähän on nykyään paljonkin saatavilla, esim Ignitech.
Ja lopuksi CB350:ssa on normaali Kettering sytytys, eli normaalit 4 ohm puolat ja kärjet käytössä. Sitten kun siihen tungetaan noita transistoreja, niin kai se on sitten TI sytty (transistor ignition). Voisihan siihen laittaa myös cdi sytytyksen, tosin puolat pitäisi silloin vaihtaa. Tosin yleiskäyttöisiä cdi puolia saa kyllä halvalla maailmalta.

[Hannu Hartikainen]

Itsellä oli CB125K5 ja totesin, että ihan hyvin kärjet ja mekaaninen säädin pelasi. Myöhemmin sitten rakensin sellaisen transistori avusteisen sytkäboksin, missä kärjet oli käytössä, mutta toimivat vain rajakytkimenä. Kaksois-puolan virta meni transistorin kautta, ei tarvinnut vanhaa kondensaattoriakaan. Kärkien läpi meni joku 150 mA:n virta, eli piikkiä ei syntynyt ja kosketuspinnat pysyivät ehjinä ja puhtaina. Ainut oli se bakeliittiosan kuluminen pitkällä aikavälillä. No hyvin rasvattuna näytti kestävän pitkään juurikaan kulumatta. Tietty se makaaninen säädin jousineen piti olla kunnossa. Mielestäni parempaan suuntaan tollainen systeemi oli.

Ja lopuksi CB350:ssa on normaali Kettering sytytys, eli normaalit 4 ohm puolat ja kärjet käytössä. Sitten kun siihen tungetaan noita transistoreja, niin kai se on sitten TI sytty (transistor ignition).

Vastaava kompromissi on minullakin ollut vanhassa autossa,kärjellinen jakaja joka ohjasi boxia ja sen perässä 1 ohm suurtehopuola 1 ohm etuvastuksella joka ohitetaan kännistyksessä.Näin saadaan vieläkin korkeampi toisiojännite.Muistaakseni toisiojännitteet oli 36KV ajossa ja 45 KV käynnistyksessä.Pimeässä kun katseli konepellin alle niin tulppien eristeet välkkyivät valkoisina 
Käynnistys oli semmosta ettei tarvinnut kuin avainta hipaista niin jo oli tulilla.

Hondaan voisi varmaan yhtähyvin tuommoisen laittaa ja vaihtaa puolat alkuperäistä tehokkaampiin tarvikepuoliin.Miinuspuolena olisi kyllä kasvanut virrankulutus..että jos laturin teho vaan riittää..

[Hannu Hartikainen]

Hannun kanssa samaa mieltä, että itse mielummin laittaisin elektroniikkakortin erilliseen boksiin, kuin tonne kärkikopan sisään. Harrastepeleissä on tosiaan se hyvä puoli, että itse tekemällä saa mieluisimman. Ja voi kokeilla eri vaihtoehtoja, eikä tule välttämättä kalliiksikaan.

Löysin tämmöisenkin version Pamcosta.Pelkästään Hall ja pieni kondensaattori piirilevyillä.Lienee sitten erillinen boxi noiden ja puolien välissä..
Kuvassa jokin muu kuin CB350 Twin,mutta toisessa kuvassa sama tsydeemi CB350 Twiniin asennettuna.(linkki)

http://www.hondatwins.net/forums/50-electrical-discussion/33433-pamco-ignition-help.html

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Aki Lötjönen]

Juu, tossa Pamco versiossa on jo järkee. Näähän on tietty tälleen mutu-juttuja, mutta kärkikopan sisässä vaan Hall-anturit ja nuo pienet häiriönpoistokonkat. Johdot riittää ohuemmat antureiden signaalien kuljettamiseen. Transistoriboksi on oltava erilinen. Pamco Petehän käyttää noita Hall-anturi tyyppejä (latch), jotka magneetin toisella puolella anturin tila muutetaan ja toisella palautetaan. Siksi alumiiniroottorissa on 4 kpl magneetteja. Saadaan dwell-aika sopivaksi. Voisko olla tossa tapauksessa 60 astetta. Kyllä tollasen systeemin voisi itse rakentaa kohtuu helposti, eikä maksaisi paljoa.

[Tapsa Leskinen]

Kiitos AKi kiinnostavasta tiedosta! Kertoisitko vielä lyhyesti noiden puolien ominaisuuksista - cdi-puola/"tavallinen" puola ja puolan ohmi-luku/käytetty sytytysjärjestelmä?

[Hannu Hartikainen]

Pamco Petehän käyttää noita Hall-anturi tyyppejä (latch), jotka magneetin toisella puolella anturin tila muutetaan ja toisella palautetaan. Siksi alumiiniroottorissa on 4 kpl magneetteja. Saadaan dwell-aika sopivaksi. Voisko olla tossa tapauksessa 60 astetta. Kyllä tollasen systeemin voisi itse rakentaa kohtuu helposti, eikä maksaisi paljoa.

En ole oikein varma..2 muuta reikää roottorissa näyttää olevan tyhjiä.
Huomaa tuurnalla lyödyt lukitukset niissä rei´issä joissa on magneetit sisällä.

Kuinkas nuo Hall-sensorit tietää kumpaan magneettiin reagoida ja oikeaan aikaan?  Jostain syystä(selvyyden vuoksi kenties)toinen reikä on tulpattu harmaalla,toinen punaisella tulpalla.
Eikö Halliin syötetä tasajännite(plus ja miinus) ja mitataan jännitero magneettikentän osuessa siihen.Periaatteessa tarvii 4 johdinta-onko tuossa komponentissa sitten miinukset vedetty yhteen en tiedä yhtään..Sanon vain etten ole perehtynyt niihin koskaan enkä yhtään joten en voi tietää.
Roottorin valmistus onnistuu sorvilla mutta työstämistä on ennakonsäätäjän käpälissä vielä sen jälkeen.

[Aki Lötjönen]

Hannu, nää on mutu-juttuja, kun en ole hypistellyt ja kokeilut ko. sytkää.. Normaalisti Hall-antureita on ainakin kahta tyyppiä. Yleensä niissä on kolme johtoa, plus ja miinus, sekä signaali johto. Jotkut reagoivat magneettikentään muuttaen signaalin lähdön nollaan volttiin nähtyään magneetin ja signaalin lähtö palautuu positiiviseksi heti, kun magneetin kenttä on poistunut. Toiset on taas niin, että nähtyään magneetin pohjoispään muuttavat lähdön (joko 0V:sta ylös tai toisinpäin, en muista), joka jää "päälle", kunnes magneetin eteläpäällä päällä kuitataan takasin. Tällä tavalla voisi rakentaa roottorin, jossa olisi kaksi magneettia sopivan astekulman välein. Toinen magneetti pitää olla toisinpäin roottorilevyssä. Eli virta puolasta päälle eka magneetilla ja sopivan "latautumisajan", eli kulman jälkeen taas virrankulku puolan läpi katkaistaan => kipinä tulpalle. Tietysti Hall-antureilla ohjataan tehotransistorin kannalle menevää ohjausimpulssia. Puolien virta tietysti tehotransistorien läpi maahan. Pitäs funtsia, miten just cb350:ssä pitäisi systeemi rakentaa. Pitäs kokeilla, mutta kun möin sen pikku cebarinkin jo pois... Sehän on parallel twini, joten yhden kampiakselin kierroksen jälkeen molemmat männät ylhäällä, molemmille kipinä kaksois-puolasta. Eli wasted-spark systeemi. Äkkiä ajateltuna kärkikopassa pohjalevyllä yksi hall-anturi ja pyörivässä roottorissa kaksi magneetti-paria. Eli aina puolen nokka-akseli kierroksen jälkeen kipinä.

En tiedä varmasti, mitä tuo Pete käyttää.. Joskus vaan tuumailin, että tolleen saisi määriteltyä sopivan puolan päälläoloajan eli sen dwell-kulman. Jos vaadittu olisi esim. 90 astetta kampiakselikulmaa, niin sehän on nokka-akselilla sitten puolet tuosta.

Tapsa: Tavallinen puola (kettering sytytys) on normaalisti sen 4 ohm. Eli virta kulkee puolan läpi ja "latautuu" ja tuottaa kipinän, kun virta katkaistaan. Eli primaari puolen varaus indusoituu sekundaaripuolelle. On myytävänä tehopuolia, jos muistan oikein ohmi-arvo 2-3 ohm. Näissä kaksi johtoa.
Cdi puolat ovat yleensää ohmi-arvoiltaan alle 1 ohm. Ja kooltaan pienempiä ja yleensä yksi johtoisia. Cdi syttytyspiirillä on suurehko kondensaattori (0,47-2,2uF riippuu systeemistä), jonka ladattu n. 250...400V:n varaus puretaan cdi puolalle. Cdi:n etu on nopeus ja suurempi volttimäärä tulpalla. Tavallisen puolan "latautumisaika" on n. 6 ms:tia, kun cdi puola tarvitsee sen 1 millisekunnin aikaa.

[Tapsa Leskinen]

Kiitos Aki! Taas lisää kipinää talven pimeyteen

[Aki Lötjönen]

Tään tyyppinen Hall anturi olisi aika hyvä mielestäni, jos vaan tilaa olisi riittävästi kärkikopassa.. http://www.hallsensors.de/CYHME301.pdf
Tossahan on anturi ja magneetti samassa paketissa. Teräskuppi, jossa on sopivasti lovi tai lovija pyörimään hahlossa. Loven pituudella voisi säätää, kuinka kauan puola on "latautumassa". "The open collector output is conductive (low) when the vane is outside the air gap and blocks (high) when the vane moves into the air gap." Ei tarvitsisi leikkiä irto magneeteilla lainkaan. Sopivan kokoinen teräskuppi jostain. Ainesputken pätkästä sorvilla.