Sitä minä olen miettinyt, että eivätkö nämä "meisselillä voi tappaa, siis kaikki meisselit kiellettäköön!" -mantran hokijat oikeasti näe mitään eroa esimerkiksi pienen, erittäin tulivoimaisen automaattiaseen ja meisselin välillä? Näin niinkuin tappamisen työkaluna. Sen toimen työkaluna ne ovat aivan eri luokkaa.
Automaattiaseella tappaa ihan eri tavalla kuin ruuvimeisselillä.
Ruuvimeisselin primäärifunktio on ruuvaaminen, automaattiaseen primäärifunktio on tappaminen.
Automaattiaseen kulttuurinen kategoria on väkivallan kategoria. Siihen liitetään väkivallan merkityksiä, se tulkitaan ensisijaisesti väkivallan työkaluksi.
Ruuvimeisselin kulttuurinen kategoria on ruuvaustyökalun kategoria. Se tulkitaan ensisijaisesti rakentamisen työkaluksi.
Toki metsästysase on aivan eri asia kuin pieni automaattiase. Silläkin saa pahaa aikaan, mutta sen primäärifunktio on muualla kuin ihmisten välisen väkivallan vekottimena. Minä olen sitä mieltä, että metsästettäköön vaan, mutta pidettäköön tarkasti vaari, että mahdollisimman vähän metsästys- tai muita harrasteaseita päätyy vääriin käsiin. Kuinka tämä sitten pitäisi käytännössä toteuttaa? Siihen minulla ei ole asiantuntemusta kun en satu harrastamaan mitään aseisiin liittyvää.
Sen minä kuitenkin osaan sanoa, että tätä asiaa ei vie mihinkään suuntaan turhanpäiväinen hokema siitä kuinka ihminen tappaa, ei ase. Ja että tappaja löytää kyllä välineensä. Toki ihminen tekee päätöksen, kyllä minä sen ymmärrän. Siltikin työkalu, jolla päätös laitetaan käytäntöön on myös olennainen osa asiassa. Olen monesti nuljannut ruuvin pään huonolla meisselillä. Siinä hommassa olen oppinut, että oikea työkalu on tärkeässä roolissa kun hommiin ruvetaan. Minusta ruuvimeisseli painii väkivallan työkaluna ihan eri luokassa kuin ampuma-ase. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää, jos ihmisellä on ollenkaan ymmärrystä työkalun merkityksestä työn lopputuloksessa.
Johonkin aiempaan keskusteluun linkitin myös tieteellistä faktaa siitä, kuinka ase nostaa ihmisen aggression tasoa. Tähän suhtauduttiin hömppänä. Jo tästä näkee, että tämä keskustelu on hyvin tunnepitoista, ei faktoihin perustuvaa. Harmi, minusta näin vakavaa asiaa pitäisi käsitellä asiapohjalta, ei pelkän tunteen kautta.