Siinä se sitten oli. Museoesineeksi päädyin, vaikkei ikä vielä juuri painakkaan.
Pari vuotta taaksepäin Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitos muutti vanhalta juomatehtaalta uusiin tiloihin. Satuin eukkokullan kanssa roskalavan äärelle muuton aikoihin ja mukaan tarttui vanhoja taidehistorian opetusdioja niin paljon kuin kaksi ihmistä saa kannettua. Päätettiin järjestää taideilta. Kutsuttiin muutama kaveri, joista tiedetään etteivät ole liian vakavia ja jäykkiä. Osa heistä tuntee taiteen historiaa, osalle kuvataiteen tuntemus rajoittuu Aku Ankkaan. Porukassa värkkäiltiin kunnon appeet pöytään ja sopivasta juomaa kielen kostukkeeksi ja ajatusta sutjakoittamaan. Ja pirun mukavaa oli. Kun joukossa on tietämystä, mutta ennen kaikkea sopivan humoristista suhtautumista aiheeseen niin asiaa tuntemattomatkin on viihtyneet. Ei ole kyse elitistisestä jäykistelystä vaan paskankauhamisesta kavereiden kanssa. Iltoja olen kuvannut mm. kerran 7 tunnin mittaisella valotuksella lasilevylle. Yksi on nauhoitettu kännykällä.
Olin tänään väitöskirjan ohjaajan, taidehistorian laitoksen johtajan juttusilla ja sanoin löydetyistä dioista. Miekkonen ilahtui kovasti, kuulemma oli ikävä ratkaisu viskata diat roskiin, mutta kellekään ei ollut kelvanneet. Hän myös arveli, että yliopiston museo olisi oikein kiinnostunut tallentamaan näitä taideiltoja yliopistoelämään ja laitoksen muuttoon liittyvänä ilmiönä. No eihän siinä, mitäpä tuohon on vastaankaan sanomista. Enköhän minä sen tallentamisen tosin itse tee ja lahjoitan dokumentit heille.