Isompihalkaisijainen rengas ei ui pehmeällä ajoalustalla yhtä helposti sinne maan sisään, eli pyörä ei ala lingertämään eikä haukkaile mutkissa pehmeällä ajoalustalla yhtä helposti.
Taas tuollaisella hiekkatiellä, mikä on päällystetty kuulalaakerikivillä, renkaan leveys ja sileys ovat haittaavia tekijöitä. Mitä levempi rengas, sitä enemmän rullaa kivien päällä sekä muuttaa tukipistettä sivusuunnassa, mikä tekee ajamisesta epävarman oloista.
Kuskin lääke noihin ongelmiin on rentona pysyminen, antaa pyörän tehdä omiaan ja istuu vain kyydissä kädet ja hartiat löysinä, ei se pyörä mihinkään karkaa vaikka vähän elääkin mennessään. Rengaspaineiden radikaali alentaminen helpottaa myös melkolailla noissa olosuhteissa. Mutta esimerkiksi omista pyöristäni ei tuo TDM aivan ihana kulkupeli ole sellaisella paksulla kuulalaakerilla tai pehmeässä hiekassa, toki sillä sellaisia voi ajaa, ja on ajettukin. Pahin hiki minulla tulee TDM:n kanssa, kun pehmeällä kärritiellä tulee suljettu portti vastaan ja pitää kääntyä takaisin. Taaksepäin työntäminen minun mitoilleni korkeahkolla ja aika yläpainoisella pyörällä on hankalaa. Kawasakin saa ympäri polullakin, ja trialpyörän voi nostaa takarenkaalleen ja kääntää siinä, eli kyllä välineurheilun makua on noissa tilanteissa...
Jaakkovaakko