Moro Rautzi
Noista Marbelloista ja muista turistirantojen ruuhkista,,,
Oltiin rahtilaivalla Kanadasta tuomassa kontteja Karibialle ja oltiin
satamassa samaan aikaan pikkusen rannikkotankki " Golden penny"
paatin ja Gunardin Queen Elisabeth The 2ndin kanssa.
Satama oli Barbadoksen BridgePortin satama.
Golde penny oli pieni, ruosteinen ja hikinen kippo, me, no, ehkä
keskikokoo mutta hyvin atvanomanen rahtipaatti, ja toi iso oli sieltä
toisesta päästä. Melkonen kontrasti.
Bussi kuskas turisteja Elizabethilta sataman portille jossa taksilauma ja bussit
odotti rikkaita. Aina kun sataman bussin ovi aukes, alko kolmimiehinen
marimbaorkesteri soittaan tin-gel-tangelimusiikkia tynnyrinpohjillaan.
Aina sama kappale, ja kun turistit oli sulloontunu kulkuneuvoihin
ja häipyneet Bridge Portin suuntaan, soitto lakkas.
Ei se ole kumma jos sturisteille tulee marimbamaiset mielikuvat
kun ei niille mitään muuta tarjota. Kait luulevat että se on sitä
sycintä Caribiaa mitä turistille voi tarjota ja ne haluaa saada.
Merimiehenä minä kans aikaasteen paljon käytin laivamme yhtä
fillaria ja surrasin maisemissa mitä kummallisimmissa paikoissa
mihin ei normituristi eksy.
Paras oli Tokiossa n. 25 kilsan päässä satamasta keskiyöllä kun
rullailin puistokujaa kotio/laivaan päin kun polkupyöräpoliisi
ajo mut kiinni, Minä nyökkäsin ja toivotin hyvää iltaa "Com bawa."
Hän toivotti samaa hyvin ystävällisesti.. Hetken rullailtiin rinnakkain kaikessa
hiljaisuudessa ja sit hän tuumas, että " Vat about if vee stop nau. "
No pysähdyttiinhän me ja siinä sitten tuli tehtyä käsilläpuhuen
meriselitys että kuka mää oon mitä mää teen keskellä Tokion
puistoja keskellä yötä ja mistä gringo on fillarin saanut.
Kyllä matkailu avartaa. Varsinkin se reppu selässä villiparsaa ettimässä...
Kallu
Den Glada Gamla ...
