Eläkeikä tuntuu siirtyvän koko ajan vaan kauemmaksi ja kauemmaksi, joten oon henkisesti alkanut lataamaan itseäni sen mahdollisuuden varalle että oma eläköityminen on odottamassa vasta jossain 30 vuoden päässä, 70 vuotiaana. Mutta kun se hetki viimein koittaa, tiedän tarkalleen mitä aion tehdä. Käyn nimittäin lähiostarilla tatuoimassa vasempaan ranteeseeni räyhäkän "born to be free" tekstin, heitän työnantajaltani saamani kultaisen rannekellon oikean olkapääni yli aavikon tomun sekaan ja kaasutan museorekisteröidyllä Jaawallani suoraa päätä kohti lähintä Kelan konttoria, tekemään hyvää tarkoittavien toimistovirkailijoiden elämästä silkkaa helvettiä, mahdollisten lisäetuisuuksien toivossa. Jos tämä strategia ei sitten kuitenkaan toimi ja tuota toivottua tulosta, mietin jonkun toisen suunnitelman, ellen en ole jo täysin dementoiminut siihen mennessä. Siihen asti; kärsin otsanahka hiessä mitään pukahtamatta tätä työläisen helvetillistä arkea, elleivät lotto-jumalat tule, puutu peliin ja tee yllättävää väliintuloa näihin puuduttaviin arkirutiineihin. En tosin lottaa, joten lienee sekin pelkkää toiveajattelua. Sigh !