Hyvässä tapauksessa pääsen tänä kesänä ajelemaan. Ihan semmoisia laillisiakin ajoja nimittäin.
Työrintamalla näyttää lupaavalta, eli saattaisi löytyä rahat korttiin. Ei passaa vaan vielä liikaa
innostua kun duunit eivät ole vielä ihan varmoja.
IC:hän alkaa jo olla rekisteröintikunnossa. Ensi viikolla pitäisi tulla sivuvaunun kiinnikkeitäkin.
Vaunun valoista puuttuu vielä "lasit" jotka pitää hommata. Toinen on pyörän parkkivalo.
Semmoinenhan tuossa pitäisi periaatteessa olla, ja virkaintoinen tarkastaja siihen saattaapi
semmoisen halutakin. Umpiosta puuttuu parkkivalon kanta, mutta kaipa siihen voisi jollain
roudarinteippi-rakentelulla polttimon laittaa.
Eilen rämppäsin vaihteiston kuntoon. Talvella sitä levittelin useampaankin otteeseen
kellarissa, mutta ei se vaan tahtonut asettua kohdilleen. Nyt se kävi hetkessä, kun
vain ensin järkeili
tämän hyvän kuvan avulla prikat oikeille paikoilleen.
Tuota latausongelmaa en ole vielä aivan selvittänyt. Huomasin, että pyörä ei ala lataamaan
ennen kuin kohtuullisen korkeilla kierroksilla, mutta kun lataus kerran käynnistyy niin se
näyttäisi jäävän päälle. Vedin piuhat uudestaan entistä huolellisemmin eikä sillä ollut
vaikutusta. Pitää laittaa uusi jännitteensäädin ennen kuin pääsee ajoon.
Jännitteensäätäjän uusimisen lisäksi suunniteltiin kaverin kanssa jännityksensäätäjän tai
useamman hankkimista. Sivurasiaan olisi tarkoitus saada täällä kotosalla hyörivä
nais-immeinen mukaan. Hän on ollut kerran autokolarissa ja sen jälkeen on liikenteessä
olo ja kovat vauhdit jännittäneet. Into mukaan moottoripyöräretkille on kuitenkin olemassa.
Näissähän on vakiona kuskin oikealla kädellä operoima jännityksen esisäätäjä. Insinööri on
vain tehnyt tässä virheen, nimittäin samaa kahvaa käytetään moottorin kierrosluvun
säätämiseen. Onpahan kierrokset ja jännitys suunniteltu vieläpä suoraan verrannolliseksi,
eli pelkästään sitä säätäjää käyttämällä saattaa matka taittua varsin hitaasta.
Sivuvaunupyörässä on kuitenkin se hyvä puoli, että jännityksen esisäätäjän ohittaville
matkustajan manuaalisesti käyttämille jännityksensäätäjille on runsaasti tilaa. Takaluukkuun
mahtuu helposti 24:n säätäjän paketti (niitä miedompia, lähinnä hienosäätöön tarkoitettuja),
ja jalkatilassa menee yksi tehokkaampi säätäjä, jolla voi säätää jo alkumatkasta
lisäjännityksensäätäjän tehon sopivalle tasolle suhteessa esijännityksensäätäjään.
Tuommoisen kun hommaisi niin matkustaja voisi itse säätää jännityksen sopivalle tasolle
ja kuski voisi keskittyä ajoneuvon kuljettamiseen. Ei näytä Uralin vaunussa olevan tällaiselle
tehokkaammalle säätäjälle valmista paikkaa, mutta helppohan tuohon on jokin teline laittaa.
