Aihe: Mistäs tykkäätte?

[Antti Jokinen]

Gambridgen yliopiston tutkijat pystyvät ihmisen Facebook-tykkäysten perusteella päättelemään tämän sukupuolen, ihonvärin ja vaikka mitä, jos uskomme tätä
Tietokone-lehden artikkelia.




"Yhteydet ovat monesti yllättäviä. Korkeaan älykkyyteen viittavaat esimerkiksi tykkäykset ukkosmyrkyihin, tieteeseen, mutta myös kierteisiin ranskanperunoihin. Toisaalta esimerkiksi Harley Davidsonin tai tiettyjen meikkimyymälöiden tai musiikkiyhtyeiden tykkääminen viittasi alhaiseen älykkyyteen."

[Uula Kuvaja]

Itse pidän merkittävimpänä todisteena älykkyydestä sitä, kun ei kuulu koko facebookkiin.

[Antti Jokinen]

Tutkimuksessa mainittu 'tietty musiikkiyhtye' on Lady Antebellum.

Lady Antebellum - Need You Now

[Ossi Viita-aho]

Mää tykkäisin, että ei ole soveliasta mainita yhtä moottoripyörämerkkiä tässä yhteydessä. Tässähän vain leimataan tietyn merkkisen pyörän omistajat.

Mutta iliman muuta kaikki valinnat kertoo ihmisestä jotain. Omilla valinnoilla viestitetään ympäristöön itsestään aina jotain ja joka tämän kieltää, niin se valehtelee.

Sattui tuossa muutama vuosi sitten, kun oltiin työpaikalla kahavipöydässä ja ukot siinä väitteli kovaan ääneen auton ostosta, merkin valinnasta, hankinnan järkevyydestä yms. Siinä yks ukko oli käynyt viikonloppuna mittaamassa kahdeksan eri auton penkin mitat, etäisyydet polkimin, rattiin ja muihin hallintavälineisiin. Sama mies oli laskenut kaikkien autojen kokonaisvälitykset ja moottorin kierrokset tietyissä nopeuksissa. Luonnollisesti oli myös tutustunut huolellisesti ulkomittoihin, eli oltiin jo todella syvällä valintaperusteissa.

Mää kuuntelin pitkän aikaa hiljaa sitä väittelyä ja lopen sanoin, että eikö se auto valita sen mukaan mistä tykkää, millainen ihminen on ja mitä haluaa edustaa. Ja koska mää oon suorastaan kävelevä kyrpä, niin mää ajan Bemarilla.

Voi hitsin pimpulat. Tulikohan tässä nyt leimattua taas joku ryhmä?

No mitkä ne auton valintaperusteet oikeasti on. Onko ne todellakin puhtaasti tekniset vai onko ne mielikuva tykkäämiset, jotka kertovat ihmisestä jotain?

Joo, ja en kuulu Facebookin, niin en voi tykkäillä mistään.

[Martti Korhonen]

No mitkä ne auton valintaperusteet oikeasti on. Onko ne todellakin puhtaasti tekniset vai onko ne mielikuva tykkäämiset, jotka kertovat ihmisestä jotain?

Sekin luo vahvan mielikuvan ihmisestä, jos hän sanoo valinneensa auton ainoastaan teknisten ominaisuuksien perusteella. Minusta se ajatus, että tekniset seikat ovat olennaisia, on osittain kulttuurista lähtöisin sekin.

[Ossi Viita-aho]

Joo, olet ihan oikiassa. Tämä kyseenomainen mies oli insinööri ja suunnittelijamies. Miehellä oli kaikki aina tip top ja työajat lähes sekunnilleen 7:30 - 15:30. Auton penkeillä oli aina jonkinlaiset suojat, ettei verhoilut sotkeentusi. Toisin sanoen tarkka mies. Ja aivan varmasti miehen tarkkuus ja nuukuus on kulttuurista lähtöisin, koskapa nykyään mies on jo eläkeikäinen. Lapsuus ja nuoruus ei välttämättä ole ollut rahassa kylpemistä.

Tämä mies todellakin teki valinnan lähes puhtaasti teknisten seikkojen vs. auton hinta perusteella. Mutta ei ihan täysin, sillä auton piti olla ISO ja siinä piti olla V6 moottori, vaikka ajelikin yksin sillä autollansa. Eli jotain "tykkäämistä" valinnassa oli kuitenkin. Mitähän mies halusi sillä viestittää?

Tuostahan voisi jo melkein arvata auton merkin ja mallin, jos vuosimalliksi laitettaisiin 2002 tai 2003. Millä merkillä ajaa tarkka mies ja mikä on malli jos aution pitää olla ISO?

Tässä mun esimerkissä oli tietysti ääripäät ja toista ääripäätä oli vielä vähän kärjistetty , mutta mihin ne valintaperusteet osuu suurimmalla osalla ihmisistä. Ja ei pelkästään autojen kanssa, vaan ihan minkä tahansa hankinnan kohdalla. Onhan sullakin Martti melkein sata vuotta vanha polkupyörä. Mitä se kertoo sinusta tai mitä haluat viestittää ympäristöön pyörälläsi?

[Pentti Eskelinen]

Mää tykkäisin, että ei ole soveliasta mainita yhtä moottoripyörämerkkiä tässä yhteydessä. Tässähän vain leimataan tietyn merkkisen pyörän omistajat.

Täysin samoilla linjoilla!

Minkä vuan moottoripyörämerkin tykkääjien älyä soppii eppäillä, ja varsinkii jos ne vielä tykkää rassatakkii niitä.
Minä hk. tykkään paljo enemmän ranskanpotuista ja makkaranpalasista sinapin ja sipulin kera mitä jäteöljysen ajurukkasen peokalon imeskelystä.

[Ossi Viita-aho]

Satutko tykkäämmään enämpi kiertteisistä pottuista, vaiko suorista? Entäs makkara? Ryynilläkö vai iliman, tai jopa mustana?

[Martti Korhonen]

Tässä mun esimerkissä oli tietysti ääripäät ja toista ääripäätä oli vielä vähän kärjistetty , mutta mihin ne valintaperusteet osuu suurimmalla osalla ihmisistä. Ja ei pelkästään autojen kanssa, vaan ihan minkä tahansa hankinnan kohdalla. Onhan sullakin Martti melkein sata vuotta vanha polkupyörä. Mitä se kertoo sinusta tai mitä haluat viestittää ympäristöön pyörälläsi?

Tämä on kyllä kiinnostava juttu. Tämmöisessä (kuten muussakin) viestinnässähän viestin lähettäminen ja vastaaottaminen pitää erottaa toisistaan. Auton, tai mistä rojusta nyt kyse onkaan, ostaja ei välttämättä mieti ollenkaan tuota viestimisasiaa, eikä se välttämättä ole tärkeä osa hankintaa. Alitajuisesti se kyllä varmastikin vaikuttaa kenellä tahansa. Kun ajelen 1930-lukuisella pyörälläni, pääasia ei ole se, mitä muut minusta ajattelevat. Hommasin pyörän siksi, kun tykkään vanhasta roinasta. Viestin lähettäminen ei ole polkupyöräni päällimmäinen funktio, mutta ihan turha minun on kuitenkaan väittää, etten koskaan ajattelisi sitä, milaisen kuvan sen pyörän kanssa itsestäni annan. Vaikkei se olekaan se pääasia niin aivan takuuvarmasti se kuitenkin vaikuttaa. Ja paljon, jos ei tietoisesti niin alitajuisesti.

Se onkin sitten toinen, että mitä viestin vastaanottaja miettii. Tällainen vanhan rojun kanssa puljaaminen kun ei ole lähellekään standardisoitua viestintää, voi eri näkemyksiä asioista hyvin helposti tulla. Esittelin tuossa toissapäivänä yhdelle kaverille erästä 1930-lukuista varsin riisuttua miestenpyörääni. No kaveri oli sitä mieltä, että "siisti crossipyörä". Hän kun ei noihin ajoneuvohistorian kiemuroihin ole oikeastaan yhtään tutustunut niin hänelle lokasuojaton ja muutenkin kaikesta "turhasta" riisuttu polkupyörä on se penskana kaatopaikalta raahattu polkupyörä josta on tehty köyhän miehen crossipyörä jolla kolutaan lähimetsän polkuja kaverin kanssa. Itselleni pyörä taas on 30-lukuinen pikakiituri, jota on ihan turha mutaisille poluille edes yrittää viedä.

Vaikka viesti ei olisikaan pääasia, niin kyllä sen tiedostaa ja sitä käyttää hyödykseen. Vaikkapa nyt sosiaalisissa kiemuroissa. Jos vaikka ajelen moporeissulla ABC:lle niin kyllä se vanha Jupiter antaa viestin, että olen kiinnostunut vanhoista kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista. Ja kun olen valinnut kahvipaikaksi bensa-aseman enkä jotain bussipysäkkiä ja termospulloa, viestittää se, että olen vanhoista mopoista kiinnostunut nuorukainen, jonka kanssa passaa tulla jutustelemaan kaksipyöräisistä ja niillä reissaamisesta. Tällöin siis enemmän tai vähemmän tietoisesti menen viestini kanssa paikkaan, jossa arvelen olevan sellaisia vastaanottajia, jotka viestini ymmärtävät. Eikä käy samalla tavalla kuin tuon polkupyörän kanssa. Mielelläni minä siitä olisin turissut enemänkin, mutta jos kaveri ei näe eroa sen ja "crossarin" välillä niin hieno viestini tuntuu menneen hukkaan.

[Harri Kauranen]

Joo kyllä se on älykkyyttä olla kuulumatta moiseen hömpötykseen.Pöljiähän noi tutkiat on,ei siitä mitään tiedä,jos tykkää namikkaa painaa,toki saa päätellä ihan mitä vaan,mutta se kyllä oikeesti ei voi perustua yhtään mihinkään.

[Martti Korhonen]

Ihan hauska sattuma, että tuon äskeisen tekstin kirjoitettuani lähdin syömään, mutta ennen kuin ehdinkään pitkälle joku Keskisuomalaisen tyyppi ympäripuhui minut haastateltavaksi pukeutumisen ja varallisuuden välisestä suhteesta. Ja kysyi muun muassa, että mitä viestitän pukeutumisellani. No siinä aikani jahkailin tuon alitajunta-asian ja viestin vastaanottamisen roolin kanssa, mutta taisi lehteen päätyä, että "en osaa sanoa. En mitään erityistä." Yksi kaveri vitsailikin, että etnologiaa opiskelemalla on oppinut jauhamaan paskaa kaksi tuntia putkeen mistä tahansa aiheesta.

Ja kotimatkalla tuumailin, että minkälaista kuvaa itsestäni pyrin näillä turinoillani tällä palstalla rakentamaan. Monimutkaisia juttuja nämä.

[Risto Saastamoinen]

Kiva se on autolla elvistellä. Seisotuin eilen yhden velaksi ostetun viissattaa heppasen mersun viereen ihan vaan kysyäkseni, että tulleeko nuo kaikki neljä pakoputkee ihan moottorilta asti neljänä? Voi niitä sääliviä katseita, ja se nautinto! Joka oli ihan kokonaan minun puolellani.


[ylläpito on poistanut liitteen]

[Esko Simonen]

Kyllä mulla on kavereina facebookissa mensalaisia. Tosin niillä ei ole jokaisella vanhaa moottoripyörää viestimiseen, mutta ainakin yhdellä on, vieläpä Roitsu. Mitä tästä pitäisi päätellä? En ymmärrä.

[Esko Simonen]

Kiva se on autolla elvistellä. Seisotuin eilen yhden velaksi ostetun viissattaa heppasen mersun viereen ihan vaan kysyäkseni, että tulleeko nuo kaikki neljä pakoputkee ihan moottorilta asti neljänä? Voi niitä sääliviä katseita, ja se nautinto! Joka oli ihan kokonaan minun puolellani.

On joo toimiva metodi heittääntyä vielä tyhmemmäksi kuin luulee olevansa. Siitä saa hyviä kicksejä. Ja ihmisetinnostuvat  puhumaan vieläkin hassumpia juttuja - elleivät hoksaa.

[Pentti Eskelinen]

Satutko tykkäämmään enämpi kiertteisistä pottuista, vaiko suorista? Entäs makkara? Ryynilläkö vai iliman, tai jopa mustana?

Kyllä ne suorat on enempi mieleen, ja meillä nuo "sitä sun tätä" rilliannoksena tunnetut makkaraperunat on ylleesä halavimmalla mahollisella mötösmakkaralla terästetty. Njam! Kunnon ryynärit syyvään erikseen! Njam nekkii!
Sinappiin äetivaenaa totutti minut jo alle alaikäsenä. Oli pannu kintaanpeokaloon sinappia niinkun semmoseksi imemisenestotoppariksi, vuan eihän se toeminu sillä halutulla tavalla, sinapin ja kintaanpeokalon himokäyttäjä sensijjaan minusta kyllä tuli.