Näitä vanhoja pienimoottorisia ja suurempiakin tarjotaan myynti-ilmoituksissa lapsille pihakelkoiksi, siis lasten leikkikaluiksi. Kun ei parempaa ole niin tuolla pikku Lynxillä olen ajellut tänä talvena 1500 kilometriä ja siitä on latuhöylan vetoa muutama sata. Moottoriteho tuossa on vähäinen, se ei edes lyö sutia kiihdytettäessä, se vaan mennä möngertää.
Parasta tuossa on sen keveys, keulan tahi perän jaksaa nostaa ilmaan kuka vaan. Kunnolla kiinni jäänti on vielä kokematta. Kun pakkia ei ole sillä on ajettava sillä silmällä että esteen ilmaantuessa on mahdollisuus kaartamalla kääntyä takaisin.
Alusta on tietenkin eilispäivän tekniikkaa, ja ei tuolla kovassa patikossa voi ajaa kun hiljaista vauhtia. Tosin ei täälläpäin mitään kelkkareittejä olekaan. Pehmeää lunta on oltava mielellään alla hoitelemassa jousituksen virkaa.
Tuolla reissulla piti höylä irrottaa hetkeksi kun alkoi kääntyessä kaivamaan upoksiin. Nyt on uutta pölisevää puuteria oikein kunnolla.




