Aihe: Autot

[Antti Jokinen]

Selvä, yksimielisyyteen päästy 96nen on paras talviauto vaikkakin on etuvetoinen.

Ja vaikka se mutkassa yrittäisi puskea pökelikköön päin, niin pieni nykäisy käsijarrusta saa sen taas taittumaan nätisti mutkaan.

[Reijo Huhtakangas]

Minusta taas rättisitikka on ollut paras talviauto, siis niistä autoista mitä minulla on ollut, toiseksi paras oli tipparenu ja sitten kuplavolkkari, silti missään niistä lämmityslaite ei anna aihetta riemunkiljahduksiin....

Sitikan tekee hyväksi liukaalla kelillä sen jousitus, ja eritoten pyörien mukana heiluvat massavaimentimet, ne pitävät rattaat tietä vasten erittäin tehokkaasti ja siksi mahdollistavat hyvän pidon talvikelillä jopa kesärenkailla, varjopuoli niissä on se että teräviin kuoppiin kannatta ajaa tosi varovasti, koska se sama massavaimennin pistää rattaan seuraamaan tarkasti myös kuopan muotoja, ja siinähän käy vanteelle huonosti....

2CV,n Massavaimennin:

[Kari Sillanpää]

Ja vielä ei ole puhuttu edes nykymittapuunkin mukaan kajakin oivallisesta huurteenpoistosta ja lämmityslaitteesta yleensäkin, eikä automaattisesta termostaattiohjatusta kuskin penkinlämmittimestä sekä "vaakakierteenkestävästä" korirakenteesta

Rolling SAAB 96

Harmillisesti tuo video on pätkäisty kesken, tuohan lähti avaimesta käyntiin ja kyydissä kuperkeikat istunut kuski ajoi auton pois. Tuo siis ihan normikajakki, ei turvakaaria tms fuskua. Mäki tais olla jonkun hyppyrimäen alastulorinne tms.

[Seppo Jääskeläinen]

No uudemmissa Räsyissä jättivät nuo massamokkulat pois. Korvasivat putki-iskareilla.
Muuten olen samaa mieltä. Paras etenijä hangessa. Kaunis katsella ja kevyt työntää.
Tänään viimeksi testasin lumisella kylätiellä.
Eikä siellä kulkuvälineessä ollut yhtään kylmempi kuin ulkona.

[Reijo Huhtakangas]

Mulla oli -70 2cv4,  ja siinä oli massavaimentimet vain edessä, takana oli oikeat putki-iskarit, ja ne tukivarren juuressa sijaitsevat kitkavaimentimetkin mahtoivat olla vain etupäässä, eli iskareita oli yhteensä 6 kpl, ja silti katsastusmies kehtasi väittää ettei sätkän iskunvaimennus ole kunnossa....

[Pekka Hakkarainen]

Mulla oli -70 2cv4,  ja siinä oli massavaimentimet vain edessä, takana oli oikeat putki-iskarit, ja ne tukivarren juuressa sijaitsevat kitkavaimentimetkin mahtoivat olla vain etupäässä, eli iskareita oli yhteensä 6 kpl, ja silti katsastusmies kehtasi väittää ettei sätkän iskunvaimennus ole kunnossa....

Kyllä silloin on katsastusmiehellä otteissa vika jos noin väittää... minun sätkästä eivät ole vuosiin viitsineet iskareita tärisyttää kun " ei tuo kone näistä mittään ymmärrä" kuten viimeksi katsastustoimen haltija totesi. 

[Esko Simonen]

Kyllä ne vaan mun sätkän väkisin täristimeen ajatti vaikka rotestoin. Ja alkoi juonittelemaan iskareista. Massaiskari olikin jumissa ja sellaisen saaminen olikin vähän hankalaa. Mutta toden totta, sätkällä pystyy ajamaan kesäkumeilla ihan jäätikkötiellä ja pito on uskomaton renkaisiin nähden.

[Maria Hakoköngäs]

Mulla tossa jo iäkkäässä Tenavatähdessä on tietenkin kone edessä ja veto takana.
Takakontissa nytkin kaksi säkkiä hiekotussepeliä painona. Tankkikin saa olla mieluummin täynnä, niin pääsee näillä keleillä tuosta kotimäestä ylös pihaan. Yleensä kolmannella yrityksellä. Tuleepahan harjoiteltua peileistä peruuttamista.

Näissä piireissä, Maria, ei kannata pahemmin kilometreillä kehuskella 
Ajat sitten maahantuojan edustaja toi Kuopioon liikkeeseen koeajettavaksi tuliterän Bemarin. Parasta, mitä silloin sai. Liikkeen myyjä lähti koeajolle ja vetäisi koneen moottoritiellä ylikierroksille ja venttiilit solmuun. Maahantuojan edustaja siitä pillastui ja haukkui myyjän tietenkin pystyyn. Myyjä sitten mulle, asiakkaalle, valitti kohtuuttomia syytöksiä. Sanoi, ettei hän sitä särkenyt, kun hällä sentään on kohtalaisen runsaasti noita moottoripyöräkilometrejäkin takanaan. Ilmaisin osanottoni ja nöyrimmästi tiedustelin, että paljonko niitä sitten onkaan? Kuulusteltava ilmoitti ylpeänä, että on niitä sentään pikkuisen toista tuhatta...

Olenki ajanu vasta vähän reilun miljoona kilometriä autolla Ei sillä vielä paljon kehuskella.

[Pentti Eskelinen]

Minä justiisa laskin että mulle on tullu kilometrejä ainakii lähemmäs 16 tuhatta jo tähän mennessä.

Kaava: autolla-ajokortti on ollu mulla muistaakseni 42,5 vuotta, ja kun vuojessa on opaut 365 vuorokautta, ja keskiarvo ratissa on takuulla ainakii 1 kilometri vuorokautta kohti, niin tulokseksi tulloo sillon 15.512 km.

Laskelmassa voi olla jonkun rosentin heitto kun välissä on joitakii päiviä etten ole kyenny ajamaan yhtään.

[Antti Jokinen]

Minäkin laskin:
Sain ajokortin vuonna 1969. Sain isän autolla ajaa ehkä 400 km/vuosi. Eka oma auto tuli hankittua vissiin vasta 1972 eikä silläkään paljon kilometrejä tullut, pääkaupunkiseudulla kun asuttiin.
Eli noin 100 000 korkeintaan koko tätä nuorisokaudelta.

1979 muutettiin maalle ja sitten alkoi kilometrejä syntymään 20-25000 vuodessa. Tätä vauhtia lisääntyy kilometrit edelleen ja yleensä diesel-autolla, koska se on edullisempaa paljon ajavalle.

Nyt olen kohta 62-vuotias ja kilometrejä takana vasta noin 800 000. Kaukana on tällä vauhdilla tuo Marian miljoona.
Herää kysymys: Kuinka vanha on Maria nyt?

[Maria Hakoköngäs]

Maria ei ole kovin vanha, mutta kuitenkin siinä iässä, ettei ikää enää sovi kysyä Täälä on nämä välimatkat vähän pitempiä, maatalouslomittaja työskentelin pitkään ja kilometrejä kerty sillon noin satatuhatta per vuosi.

[Stefan Holmström]

Mulla oli tuttu nimeltä Hanna joka 21-vuotiaana (v. 1988) oli ajanut 200.000 km. Työajoa kaikki, diesel-Crownilla, sellaisella Japanin jenkillä, joka keinui ja heilui niin että tuli merisairaaksi.

Naapurissa asunut rouva ajoi yli 20 vuotta (silloin muutin pois) joka ikinen työpäivä liikkeeseensä. Hanko-Helsinki-Hanko, 130+130.

Minä taasen en ole ajanut montaa kilometriä, mutta yli 10.000 eri autoa (useimpia kuitenkin vain muutama sata metriä).

Ai nii, tässä keskusteltiin etu- ja takavetoisuudesta 

Etuveto parempi, sanon minä, tosin ajan niin varovasti ja ennakovasti ettei sillä ole väliä 

[Markku Hakola]

Kumi nyt sitten on parempi, vetääkö edestä vai työntääkö takaa on tietty makuasia, kuten nastat vai kitkattomat.
Itse olen takatuupparilla ajellut aikoinaan paljonkin ja sitten etuvetoisella.
Takatuuppari tietty talvikelillä ja miksei muutenkin kiva leikkipeli, helppo perää heitättää jne.
Sitteemin kun siirryin etuvetoiseen, niin olihan se ensin outo ja kummallinen ja vissiin ensalkuun tuli varmaan kirottua.
Kuitenkin, kun etuvetoiseen tottui, niin en kyllä vapaaehtoisesti takatuuppariin vaihtais, on se vaan niinpaljon
mukavampi ajaa, talvikelilläkin.
Taitaa olla monella tuo etuvetoisviha vaan tarve machoilla / uhota, kuin "minä en aja ku takatuupparilla" jne.
Mikäs siinä, yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja kolmas vielä katsoo mummoa.

Kait jokub vois tehdä tutkimukseb etuvetoisten ja takatuuppareide paremmuudesta vaikkapa tohtorinväitöskirjaa varten, kun on niitä tehty hullummistakin aiheista.

Tosin senkin jälkeen löytyy niitä, jotka toteaa "mutta kuitenkin....."

[Jaakko Leksis]

Voi minun etuvetovihassa olla mukana myös matsoilua. Toisaalta 96nen on sen verran komia peli (ja hyvä soundinen) että sillä voisin ajella. Itse asiassa minulla olisi pihassa yksi semmoinen "pientä laittoa vailla". Juuri äsken ajoin liukkaan liikenneympyrän lävitse ja taas kaipasin takavetoa, pienessä luisussa semmoinen olisi paljon mukavampi ajaa.

[jussi koskinen]

Voi minun etuvetovihassa olla mukana myös matsoilua. Toisaalta 96nen on sen verran komia peli (ja hyvä soundinen) että sillä voisin ajella. Itse asiassa minulla olisi pihassa yksi semmoinen "pientä laittoa vailla". Juuri äsken ajoin liukkaan liikenneympyrän lävitse ja taas kaipasin takavetoa, pienessä luisussa semmoinen olisi paljon mukavampi ajaa.

Juu, niin ... just eilen T-risteyksessä yksi perätuupparinulikka tuli kylki edellä vastaan, onneksi ehdin tempaista etuvetoseni sivuun ja nulikan autokin hieman oikes, että hiuksen hienosti ohi meni.
Olen ajellut jo neljännesvuosisataa etuvetoisilla, eikä tulisi mieleenikään enää vaihtaa mihinkään takatyötöiseen luikertelijaan, no harrasteautot on asia erikseen.