Itse voisin esimerkkinä pitää omaa 87 s-tigeriä, en entisöi, en tee alkuperäisen näköistä, etu ja takalokari on joskus vähän lyhentyneet entisen omistajan käsittelyssä, jakkaraa on hitsailtu sisältä, yksikään sinkitty osa ei ole säilynyt sinkittynä, sähköt koottu ite ja vaikka mitä muuta. Mutta minä siistin sen sellaiseksi että vuonna 74 syntynyt kadulla kävelevä mies voisi sanoa että kaverilla oli pentuna tällänen. -84 pyöreelampun kunnostan, eli se on tällä hetkellä palasina, mutta en ala joka pulttia ostamaan tunturin alkuperäistä, ketjusuojan maalasin mustalla miranoolilla ja sitä ennen hitsailin kuntoon, jalkatapit vannehopealla, paljo hienommat kun sinkityt ruosteiset. Etulokaria ei saa oikeenlaista, tuo on kuulemma banaanisuitsan lokari joka mulla on mutta ei sellasta kyllä niissä pitänyt olla. rungon maalasin miranoolilla, tuli omasta mielestäni hyvä. tankintarrat ostin virheellisenä, eipä haittaa minua, eikä varmaan isipappaakaan jolle tuo mopo on sitten ajan myötä tulossa pahinta harrikkakuumetta viemään. eteen tulee 90 luvun moposta ryöstetty hakkapeliitta, taakse varmaan sm-trial. toki alkuperäis-sävyillä maalaan.
Tämä voi kuullostaa pilaamiselta, mutta juuri nyt ei minulla ole opiskeliabudjetilla vara ostaa uutta sinkittyä ketjusuojaa tai viedä maalaajasedälle runkoa maalattavaksi. 400e vuodessa rahaa kun tekee kesätöitä tekemällä (plus moponosien kauppaus) ja siitä aika suuri osa bensaan ja öljyyn ja loput menee noiden pask.. mopojen kunnostukseen. Mutta jos en olisi pelastanut tuota mopoa, olisin ollut 100 varma ellei se olisi jäänyt sinne puimalaan vielä 10 vuodeksi, se olisi päätynyt omistajan 13 vuotiaalle pojalle, mitä siitä olisi seurannut.. Hussen takalippaa ja maskia, kotarin kone ja hayabusasta kolme turboa. (se mitä yritän selostaa on, että harrastus on sitä että palauttaa huonompia aihioita hyvään kuntoon, parhaat jättää patinoituneeksi, jos aivan toivoton tapaus, sen voi myös entisöidä. itselleni riittää käyttökunnostus.)
