Paikannimissä on joku ihme viehätys. Oisko osansa sillä, että ne saattavat tulla niin tavattoman kaukaa historiasta.
Jostain luin, että usein hauta paikannimessä viittaisi pyyntikuoppiin ja kalmot sekä kalmat varsinaisiin hautapaikkoihin.
Vaan jos naapurissa sijaitsevat sekä Nälkämäki että Kuolema, niin asiaan vihkiytymättömänä veikkaisin mainitussa tapauksessa tarkoitettavan hautoja ihan siinä merkityksessä kuin me sanan tunnemme...
Niin on. Siis nuo paikannimet jänniä. Ja historiastahan ne kertovat, uudemmasta ja vanhemmasta. Kirjoitin tähän muutaman lauseen siitä, jos vaikka joku asiasta innostuisi. Opintoihin on kuulunut näitä juttuja ja muutenkin historian lukeminen ympäristöstä kiinnostaa kovasti.
Koko hautaamisruljanssi muuttui kristinuskon myötä hyvin vahvasti, ei tosin kertarysäyksellä. Paikannimissä usein esiintyvä "pyhä" on ollut muinaisina aikoina eräänlainen raja. Esimerkiksi karhunmetsästykseen ja ruumiiden viemiseen hautapaikoille on liittynyt rituaaleja juuri näissä pyhissä paikoissa. Jos paikannimessä on "pyhä" tai "hiisi" niin siinä on todennäköisesti joskus ollut ihmisten elinalueen ja ns. ulkomaailman raja. Näissä paikoissa on pitänyt tehdä tiettyjä rituaaleja joilla on esimerkiksi estetty vainajaa palaamasta kummittelemaan ja tekemään hallaa eläville. Rituaaleista esimerkkinä mainittakoon karsikkopuut. Puun pintaan on esimerkiksi raapustettu tekstiä jonka on tarkoitus estää vainajan hengen palaaminen ihmisten ilmoille. Tämä tapa on käsittääkseni jatkunut jopa 1900-luvulle saakka paikoittain, ja voipihan tuo hyvinkin olla että esimerkiksi Karjalassa kuuluu nykyaikaankin. Ajan myötä kristinuskon vaikutus on muuttanut tapoja, ja hautapaikat ovat siirtyneet lähemmäs asutusta. Loppujen lopuksihan ruumiita alettiin säilyttää jopa omassa pihapiirissä olevissa ruumisaitoissa. Vielä 1900-luvulla on ollut pihapiireissä, ainakin itäisessä Suomessa, erityisiä puihin ripustettuja tauluja muistona karsikkopuuperinteestä. Näihin tauluihin on merkitty vainajien nimiä ja kuolinaikoja. Harvinaiseksi ovat käyneet nykyään. Jos tällaisen tapaatte jossain niin harvinaista kulttuuriperintöä olette löytäneet.
Ihan mustaa valkoisella piti vielä hyllystä käydä kaivamassa tuosta Kalma-asiasta. Ilmar Talven Suomalainen kansanusko -kirjassa kerrotaan, että
"vainajien asuinpaikka oli hautausmaa, esikristillisenä aikana talon tai kylän kalmisto (vrt. kalma)." Hänen mukaansa myös Hiisi paikannimessä viittaa hautapaikkoihin. Taitaa siis Kalma olla hyvin vanhaa perinnettä. Harvoin muistan siihen paikkojen nimissä törmänneeni.
Arvelisin, että nuo "hauta" -nimet tuossa paikassa (kun ottaa huomioon, niin kuin Pauli tuossa jo mainitsikin, Kuoleman ja Nälkämäen) ovat uudempaa kerrostumaa. Toivon mukaan en puhu läpiä päähäni, mutta näin niinkuin pikaisesti asiaa analysoiden arvelisin tuon nimistön olevan esimerkiksi 1800-luvun katovuosilta. Silloinhan sitä nälkää ja kuolemaa riitti ja tuo "Hoiskon hautakangas" vaikuttaa viittaavan jopa johonkin tiettyyn henkilöön. Muutenkin tuntuisi hyvin järkeen käyvältä, että näin paljon tämän tyyppisiä nimiä säilyneenä yhdessä sumpussa kielisi melko vast'ikäisestä historiasta. Paikannimiperinnekin kyllä sinänsä kuuluu pätevyyteni piiriin ammatillisessa mielessä, mutta en näihin ole varsinaisesti erikoistunut enkä noihin nimenomaisiin paikkoihin tutustunut, eli en kuitenkaan viitsi liian varmana näkemystäni esittää.
Kyllä se taitaa olla niin, että joutuu taas paikannimiasioihin enemmän syventymään. Prätkäreissuilla kelpaa sitten kartan kanssa tuumailla että mitäs kaikkea täälläkin on muinoin tapahtunut.
