Aihe: Elämää ja joutenoloa väylän varressa Vuennonkoskella

[Pekka Puoskari]

Vuennonkoski on noin 50 km Torniosta pohjoiseen.

Vuennonkoskella2012

HondaPXHelkamaAX

[lasse roholm]

Tämmöset minidokkarit on kivoja:) Ei vissiin tuonne koskeen uskalla pulpahtaa saunan jälkeen? Hieno paikka!

[Pekka Puoskari]

Kyllä siinä voi käydä tuossa aivan rannassa vaikka upissa jos ei ole liikaa faartissa.
Kauemmas ei ole asiaa.
Rannassa on voimakas akanvirta, eli vesi virtaa koskessa ylöspäin.
Se näkyy selvästi noin 2,5 min. kohdalla.
Kalat käyttää tätä hyväksi ja pääsevät vapaakyydillä kosken ylös.

[Erkki Korhonen]

Jestas sentään, isommat on vedet siellä! Meilläpäin on tyytyminen puroon.

[Uula Kuvaja]

Tämmöset minidokkarit on kivoja:) Ei vissiin tuonne koskeen uskalla pulpahtaa saunan jälkeen? Hieno paikka!

Eihän se ole ku snorkkeli naamaan ja naru kaul nilkkaan!

[Reijo Huhtakangas]

lasse roholm:  ...Ei vissiin tuonne koskeen uskalla pulpahtaa saunan jälkeen ?....

Sole poka mikhän !

Hienoja tuokioita väylänvarresta on Pekka taltioinut, reilun viikon päästä on meno saman väylän varteen, mutta vajaa parisataa kilometriä ylemmäs Kihlankiin, tutun kaverin viiskymppiset vietetään väylänvarressa vanhalla metsänvartijan mökillä, sielläpäin tuota samaa jokea kutsutaa Muonion-Tornionjoeksi.

[Risto Nurmi]

Jestas sentään, isommat on vedet siellä! Meilläpäin on tyytyminen puroon.

Tätä se vaimokin jaksaa mulle aina nauraa. Minä olen kotoisin Liminganjoen varresta ja vaimo Väylän varresta. Frouvalle kaikki muut Suomen joet on puroja tai ojia (myös/varsinkin Kemijoki ), ku se on tottunu Tornionjoen mittasuhteisiin. Ollaan muuten ens viikonloppuna taas tulossa Karungissa käymään.

[Pentti Eskelinen]

Huoripoejanpurroon on tullu tukkisuma tuossa Ierikan alemmassa koskessa.

[Pekka Puoskari]

Tässä koskessa käy monesti kavereita aivan etelä suomesta saakka koskikajakeilla pelehtimässä.
Ne ovat sellaista porukkaa että eivät pelkää mitään.
Tuossa videonpätkää.

http://tuorala.wordpress.com/2011/02/22/vuennonkoski-matkakoski-video/

4 minuutin kohtaa on kuvattu tästä saunanrannasta.
Kaverit aivan surffaa aalloilla.

[Pentti Eskelinen]

Näyttää helepolta, oesko sulla P.P. lainata jotakii ruuhta jos joskus kokkeilis kiinnostaako laji.

[Pekka Tuukkala]

On kaimalla komiat maisemat.

[Jukka Rämä]

Jos Eskelinen meinaat mennä koskenlaskuun, niin kannattaa ensin harjoitella näissä kotipuroissa. Muniaan virutella vaikka.

Tuolla isolla joella Kukkolankoskella Svärjen puolella näin kerran Arctic Canoe Racen kilpailijan ajautuvan päin siianlippoamisrenkkua. Virta imaisi kanootin miehineen veden alle ja kulkine taittui kaksinkerroin pystypylvästä vasten jääden sinne. Ukko sieltä selvisi pinnalle melan kanssa. Muuta omaisuutta ei ollut jäljellä, paitti t-paita ja kalsarit. Joo, ja kypärä.

Siellä kosken keskikivillä päivystivät pelastusmelojat. Ammattimiehet. Sellainen meloi uhrin hakemaan. Komensi makuulleen meloineen kajakkinsa takakannelle ja meloskeli siitä sitten Suomen puoleiselle rannalle. Koskessa, jossa kaikki kilpailijat eivät pysyneet edes pystyssä.

[Pekka Puoskari]

Ei ole koskikajakkia minulla enkä sellaista hanki.
Se on nuorempien hommaa. Tällainen kaksoiskajakki on, ja sillä laskin viime kesänä eukon kanssa Karesuvannossa Väkeväkorvan Kunnarinniemessä ja se riitti. Hyvällä tuurilla selvittiin.
Kaksoiskajakki lähtis Vuennonkoskessa näillä virtauksilla ilmojen teille.

Mutta tyvenissä vesissä kaksoiskajakki on mainio peli.
Kuva Norjasta Sommaroysta.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Erkki Korhonen]

Tässä koskessa käy monesti kavereita aivan etelä suomesta saakka koskikajakeilla pelehtimässä.
Ne ovat sellaista porukkaa että eivät pelkää mitään.
Tuossa videonpätkää.

http://tuorala.wordpress.com/2011/02/22/vuennonkoski-matkakoski-video/

4 minuutin kohtaa on kuvattu tästä saunanrannasta.
Kaverit aivan surffaa aalloilla.

Mahotonta meeninkiä, miten ne pysyy kiinni tuossa tohvelissa. Tuohon touhuun en lähtis enkä bengihyppyyn.

[Esko Simonen]

Mukavia vesikuvia, joista elävästi muistuu mieleen perinteiset Kähtävänojan laskut keväisin. Kanootilla tai veneellä parhaaseen tulvan aikaan pääsi Sievistä Alavieskaan asti pahaista ojaa pitkin, monta kymmentä kilometriä umpimehtäsä. Välillä piti aina pysähtyä Jussilan kämpän kohdalla laskemaan koloistaan nousseet käärmeet, joita yleensä näki mättäillä  lämmittelemässä auringonpaisteessa jopa kymmeniä vaikka luntakin oli vielä paljon.

Yhtenä vuonna sain paikallisen papinkin houkuteltua mukaan. Ei ollut leipäpappi koska ei kironnut, vaikka kanootti pyörähti poikittain yllämainitun käärmepaikan seutuvilla ja pyöräytti molemmat jordaniin. Niin äkkiä pääsin rannalle, ettei tulitikut kerenneet kastua farkuntaskussa vaan saatiin sytytettyä notski jolla vaatteet kuivateltiin. Onneksi, koska sieltä oli pitkästi ihmisten ilmoille ja viluhan se meinasi huhtikuussa tulla märkänä. Mikä lie kun tuollaiset vastoinkäymisreissut jää mukavina mieleen mutta tavanomaisesti menneet eivät oikein mitenkään.