Mukavia vesikuvia, joista elävästi muistuu mieleen perinteiset Kähtävänojan laskut keväisin. Kanootilla tai veneellä parhaaseen tulvan aikaan pääsi Sievistä Alavieskaan asti pahaista ojaa pitkin, monta kymmentä kilometriä umpimehtäsä. Välillä piti aina pysähtyä Jussilan kämpän kohdalla laskemaan koloistaan nousseet käärmeet, joita yleensä näki mättäillä lämmittelemässä auringonpaisteessa jopa kymmeniä vaikka luntakin oli vielä paljon.
Yhtenä vuonna sain paikallisen papinkin houkuteltua mukaan. Ei ollut leipäpappi koska ei kironnut, vaikka kanootti pyörähti poikittain yllämainitun käärmepaikan seutuvilla ja pyöräytti molemmat jordaniin. Niin äkkiä pääsin rannalle, ettei tulitikut kerenneet kastua farkuntaskussa vaan saatiin sytytettyä notski jolla vaatteet kuivateltiin. Onneksi, koska sieltä oli pitkästi ihmisten ilmoille ja viluhan se meinasi huhtikuussa tulla märkänä. Mikä lie kun tuollaiset vastoinkäymisreissut jää mukavina mieleen mutta tavanomaisesti menneet eivät oikein mitenkään.