On jo aika kaukana otsikosta, mutta tämä kiinnostaa, kun olen joskus 25 vuotta sitten ollut suunnittelemassa tuollaista 3-tieventtiilin säädintä. Ei tosin kiinteistökäyttöön, vaikka proto olikin omassa talossani "koekäytössä" yli 10 vuotta.
Ulukokompensoinnista on se hyöty systeemille, että se aukoo tai sulukee sunttia ennustetun tarpeen mukkaan jo ennenku sisäiliman lämpö alakaa muuttua, eli se tuo säätöön derivointia.
Mielestäni tuossa ei ole derivointia, vaan normaali P-säätö, tai oikeammin PI-säätö.
Minun taloni Oumanissa vahvistinlenkki muodostuu silmukasta, jossa säädettävä suure on menovesi. Siis primäärinen takaisinkytkentä tulee menoveden anturin kautta. Jos vahvistin on tehty esimerkiksi yhdellä analogiavahvistimella (op-amp), muodostuu vahvistus "op-ampin" sisäänmeno-ja takasinkytkkentävastuksien suhteesta. Lisäksi piirii voidaan kytkeä kondensaattori takasinkytkentään (Integrointi) tai sisäänmenoon (Derivointi).
Vahvistimelle voidaan tuoda lisäviestejä sisä-ja ulkoantureilta, kytkemällä ne sisäänmenon oman vastuksensa kautta (summavahvistin).
Antureiden painoarvoa voidaan määrittää sisäänmenovastuksien keskinäisillä suhteilla.
Mielestäni tuollainen hidas säätöjärjestelmä ei vaadi derivointia, integrointia kylläkin. Integrointin on tarpeen viiveeen aikaansaamiseksi, ettei vahvistin aja shunttia heit auki/kiinni, vaan "odottaa" ohjattavan tominnan viivettä (lähtevän veden lämpötila).
Tuo "Oumanni" takaa , että patteriventtilillä on säätövaraa.
Omassa Oumanissani ei ole lainkaan sisäanturia, ainoastaan ulkoanturi.
Ostin juuri vaihtolaitteeen heiltä, kun vanha meni rikki.
Esittivät myös sisäanturillista mallia, mutta en ottanut sitä, koska säätö on toiminut hyvin ulkoanturillakin. Tosin joskus pakkasen hellittäessä "pakkanen tulee sisään seinistä", kuten vanha kansa sanoo. Siis säätö toimi liian nopesti ulkoilman mukaan vaikka seinät ovat vielä kylmiä. Eli silloin sisäanturi olisi tarpeen.