Japsipyöräpuolella ollaan, mutta laitanpa silti pari europyöräkuvaa. Rotuhygienia kun on paholaisesta – tai ainakin hanurista – ja olihan tuossa jo Bultacoa ja Inkkaria sun muuta...
Pakko nimittäin brassailla, koska mulla vissiin on niin hieno scrambleri, ettei teillä arvon kollegoilla kellään – njääh!
Ei ainakaan kalustoluettelosta löytynyt muita.
Tämmöinen mahoton kojotus pääsi viikko sitten talliini.


Guzzi Lodola Regolarita 175 cc. Rekkariotteessa pelin vuosimalliksi mainitaan -58, mutta miten lie. Mallista on yllättävän niukasti tietoa löytysällä. Joidenkin tietojen mukaan Regolaritaa on ollut tuotannossa vasta -59. Keula on hämmästyttävän nykyaikainen Ceriani-tyyppi. Netistä kyllä löytyy kuvia vastaavista ceriani-keulamalleista, jotka on viisysiksi mainittu, mutta paljon on myös sellaisten kuvia, joissa etuteleskooppi on se vanhempi versio. Valmistusmäärät ovat olleet perin vähäisiä, selittäisikö se osaltaan vaihtelua.
Mylly ittessään on myös aikansa haitekkiä: oikein SOCH! Ja viimeinen itsensä Carlo Guzzin suunnittelema...

Nokkaketjun kiristys on automaattinen, venttiileissä tuplajouset, keinuvivut eivät laahaa brutaalisti vasten nokkia, vaan seuraavat muotoa hellästi rullan välityksellä. Ja voi taivas, miten ihana laakerointi nokka-akselilla – muistelen nähneeni vastaavassa paikassa paljon köpöisempiä ratkaisuja...
Äänet on vielä ottamatta, kun muuta puuhaa piisaa. Ja tallissa tahtoo aika mennä pelkkään katseluun: miten voi olla pyörä noin kaunis...