Toi aukiolovoima ei taida juurikaan vaikuttaa mihinkään tällaisessa ei niin kierroskoneessa ja eikös tämä ole perinteinen "tappikone" eli rasitukset eivät vaikuta juurikaan jakopäähän kuten esim. remmivetosessa siihen remmiin,nokka-akseli luulisin on aika "mieto eli nostaja seuraa helposti nokkaa ja venttiilit eivät ilmeisesti ole mitään superkevyitä.
Kyllä se jousivoima vaikuttaa. Ensimmäisenä tulee vastaan seetit. Panheadissa venttiilit on öpaut 90 ° kulmassa toisiinsa nähden, eli geometria on aika kökkö. Mitä isompi jousivoima, sen enemmän kuluvat siis ohjurit ja venttiilit, minkä asian lopputulema näkyy tuolla yhdessä aikaisemmassa kuvassa.
Keinuvipuakselin päät ja laakerointi tulevat seuraavina, työntötankojen päät sitä seuraavana. Jos on alkuperäiset hydraulielementit nostajissa, ne voivat peräti antautua, jolloin tönäri hyppää pois paikaltaan (shovelissa mulle on käynytkin niin). Nostajan rullat tulevat seuraavina, sitten vielä tietenkin nokat ja nokan laakerointi.
Alkuperäinen nokka on nostoltaan pieni ja rampitkin aika loivat. Mutta koska voi virittää, pitää virittää. Herra Leineweber tekee aika jyrkillä rampeilla nokkia, mulla on shovelissa semmoinen. Siltä se myös kuulostaakin, vaikka on hyvät hydraulinostajat ja rullakeinuvivut. Tähän panheadiin tulee Sifton, matala nosto, pitkä aukiolo, melko maltilliset rampit.
Vois kait noista laskea jousivakion, jos viitsisi. Alunperin näissä on tuplajouset, yks virivalmistaja ainakin tekee peräti triplajousia. Asiaa tarkemmin miettimättä arvelen, että sillä on haettu jonkinlaista progressiota.
