Off-setti on helpoin selvittää sillee, että ensin tekkee, sitten laittaa renkaan vanteelle, ja sitten takapyörän paikalleen. Ja huomaa, että eipä mahtua pyöriämmään. Ja sitte alottaa alusta...
Sellaseen puolnapaseen oon kerran törmänny, minkä oli joku tehny, ja ei ollu offsetti kohillaan, ei mahtunnu pyörimään. Eikä niillä pinnoilla saanu tarpeeksi siirretyks. Ja pinnat oli kuitenkin ritanniasta siihen pyörään tilatut, oiskos ollu jonkun Arielin pyörä? Vaan ratkasu löyty, kun aikansa funtsasi. Puolnavan toinen laita piti pujottaa eri määrä yli ko toinen laita. Osviittaa anto alkuperänen vanne, kun porauksen suunnat jo siinä jonkun toisen jäliltä olleessa näytti, että vääntää niin pahasti mutkalle pinnoja, ettei voi olla tarkotettu noin.
Yhen mallin husokin pyörä, josta jo mainitsinkin, oli oma lukusa, siinä meni joku pinna välillä aina eri tavalla, en tiijä, mitä sillä oli haettu? Jos se siun on sen ajan vehkeistä, ja otettu mallia ruotsalaisilta? Mutta pinnaaminen on oma taiteenlajinsa. En oo täysammattilainen, aikaa on joskus palanu tuhottomasti yhteen pyörään, ja joskus ei lopuksi saanu mieleisekseen, ja joutu löysäämään ja ottamaan uus alku. Mutta oon sellasiinkiin törmänny, että polkupyörän pinnaaja on yrittäny väkisin vetää vanhan rossin vääntynyttä vannetta suoraks, ja lopputulos on ollu melko suora, mutta osin löysä ja osin liian tiukka pinnaus, mikä on pettäny ensimmäisen kunnon hypyn alastulossa. Kestävyyden kannalta tiukkuuden tasaisuus on miun uskon mukaan kuitenkin ratkaseva asia, mutta paperivanteisessa ja lankapinnaisessa polkupyörässähän ne ovat sama asia; jos joku pinna on tiukemmalla, ei oo suorakaan.
Oiskohan nyt tälle päivälle pinnattu tarpeeks, taitaa ollakin liki kymmenen vuotta ko oon viimeeks pinnannu...
jaakkovaakko